Pulkkailun riemua

Laskiaisena pitää päästä pulkkamäkeen! Tämä on periaatteeni. No, viime vuosina en ole kovinkaan usein noudattanut sitä, koska kelit ovat sallineet lähinnä kuramäenlaskun, eikä sitä mielestäni voida ottaa lukuun. Nyt meillä on ollut pitkästä aikaa ihan kunnon pulkkailukeli, joten laskiaissunnuntaina kaivoimme vanhan ahkion kellarikomerosta ja suuntasimme metsään mäkiä etsimään. Sekin on minulle jo eräänlainen perinne - laskiaisena kuuluu lähteä retkelle etsiskelemään rinteitä laskettavaksi. Jos kohdalle osuu hyvä mäki, siitä voi jäädä iloitsemaan pidemmäksi aikaa.

Mäenlaskutunnelmia. Meillä ei ollut kameraa mukana, joten kuvat ovat toveri Krotin kännykältä.

Suurin osa lähimetsässämme risteilevistä isoista lenkkipoluista on näin talvisin hiihtoreittejä, joten niitä pitkin ei valitettavasti ilkeä mennä pulkkailemaan. Metsä on tosi mäkistä maastoa, mutta suurimmilta osin mäet ovat kivikkoisia, joten pulkalla mentävää kohtaa oli aika vaikea löytää. Kokeilimme pari kertaa yhtä pientä rinteenpätkää, mutta hanki oli turhan syvä, metsänpohja möykkyinen ja ennen kaikkea liukumatka liian lyhyt. Sai siinä kuitenkin vähän alkutuntumaa pulkkailuun ja tietysti lunta saappaanvarresta sisään.

Pienen haeskelun jälkeen äkkäsimme mitä oivallisimman pulkkamäen - vesitornin huoltotie! Autotiellä laskeminen on tietenkin vaarallista ja tyhmää, mutta tätä pikkutietä ajetaan todella harvoin, ja mäenmutkasta on hyvä näkyvyys risteykseen, joten seisoimme siellä vuoroin vahdissa valmiina varoittamaan liikenteestä, jos sellaista yllättäen ilmenisi. Lumessa näkyi vain parit renkaanjäljet. Tietä oli aurattu mutta ei aivan hiljattain, ja uutta pöllyävää pakkaslunta oli satanut aurauspinnan päälle. Rinne oli yksi tasainen, leveä pulkkailubaana.

Pulkkailua holtittomasti keskellä tietä! Ei näin, lapset, ei näin!

Mäenlasku oli luonnollisesti hillittömän hauskaa. Ilma oli mukavasti vain ihan parin asteen verran pakkasen puolella, joten astma ei haitannut hengittämistä, eikä hidastanut mäen ylös juoksemista. Luntakin sateli tunnelmallisesti. Olisin varmaan joskus lapsena pitänyt tätä mäkeä vähän tylsänä, mutta silloin olinkin tottunut ihan sairaisiin mäkiin. Nyt tämä oli juuri sopiva, ja kaarre toi lisäjännitystä, kun riskinä oli penkkaan ajautuminen.

Lopetimme pulkkailun, kun päivä alkoi painua mailleen ja minun oli aika suunnata kohti jumppatuntia, jolle olin myös päättänyt ehtiä vielä samana iltana. Matkalla metsän halki kuulimme paitsi tali- ja sinitaisten pirteää kevätlaulua myös töyhtötiaisten reipasta tirrittelyä. En muista aiemmin kohdanneeni töyhtötiaista lähimetsässämme, joten olin tosi iloinen havainnosta. Myös parin käpytikan huutelua kuului latvustosta, mutta itse tikkoja ei näkynyt.

Päivän sääkuva, josta ei kylläkään oikein ilmene, että satoi lunta.

Vastoin oletusarvoa en ole erikoisen kiinnostunut opiskelijalaskijaisista, sillä ainakin toistaisen tietoni valossa niiden pääpaino on kännäämisessä, ja mielestäni kännit eivät oikein sovi yhteen pulkkamäen kanssa - mäenlasku kun voi olla selvinkin päin aika hasardia puuhaa, eivätkä väkijuomat välttämättä muutenkaan kuuluisi tällaisiin kuntoilullishenkisiin harrasteisiin. Mäkireissun jälkeen voi sitten halutessaan korkata. Meillä ei kyllä korkattu tällä kertaa edes pulkkailuretken jälkeen. Ainoa keitto, jota nautimme illan aikana, oli hernekeitto. Leivoimme myös laskiaispullia, jotka onnistuivat erinomaisesti.

Oli tosi mukavaa viettää taas niin sanotusti kunnon laskiaista pulkkailuretkineen kaikkineen. Tänä talvena pitää ehdottomasti ennättää pulkkamäkeen vielä useamman kerran, kun ihan läheltä löytyi niin hyvä mäkikin.