Näitä torttuja saatetaan kyllä pitää laajalti harhaoppisina, mutta minä kun en enää edes kunnolla muista, miltä vähemmän allergisessa lapsuudessani syömäni perinteiset Runebergin tortut maistuivat, olen aivan tyytyväinen. Toveri Krottikin pitää näistä, joten oletan tämän olevan ihan kelpo resepti perinteistenkin rinnalla.
Meillä ei ole Runebergin torttujen tekemiseen tarkoitettua torttumuottia, joten paistamme nämä aina muffinivuokapellillä. Niinpä reseptin "12 pientä torttua" tarkoittaa siis tavallisen muffinin kokoisia. Taikinaan tarvittavat piparkakunmuruset saadaan yleensä murskaamalla joulusta jääneitä Annas Pepparkakoreita - ainahan niitä jää, kun lahjaksikin tapaa tulla. Taikinasta pois jätettyä mantelia emme kompensoi millään aromiaineilla, sillä emme varsinaisesti pidä niistä.
Runebergin tortut
12 pientä torttuaTaikina:
150 g voita
1½ dl sokeria
2 kananmunaa
½ kermaa tai omenamehua tai 1 dl omenasosetta
1½ dl vehnäjauhoja
2 dl piparkakunmuruja
1 tl leivinjauhetta
Kostutus:
½ dl vettä
2 rkl rommia
1 rkl sokeria
Koristelu:
1 dl tomusokeria
½ rkl vettä
1 dl vadelmahilloa
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen, koko ajan sekoittaen. Lisää kerma tai omenamehu tai -sose. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Jos käytät vuokapeltiä, voitele vuoat. Lusikoi taikina vuokiin. Muista, että se kohoaa paistamisen aikana. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia.
Kiehauta kostuke ja kaada sitä kunkin tortun päälle teelusikallinen tai kaksi. Voit jättää tortut maustumaan tai koristella ja tarjoilla saman tien. Valmistele kuorrutusmassa sekoittamalla vesi ja tomusokeri purstotuspussiin. Koristele tortut teelusikallisella vadelmahilloa, jonka ympärille pursota tomusokerimassaa siistiksi renkaaksi.
Jaa...taitaa olla ohjeita niin paljon kun on tekijöitäkin! Olen tyytynyt kaupan ja konditorioiden tuotteisiin kun en viitsi kahdelle leipoa! Silloin kun tyttäret vielä asuivat kotona, tein omalla ohjeella muutaman kerran kun tuli hankittua vuokakin. Tosin, jos mä jotain leipomisessa inhoan, niin noita silikonivuokia ja se on juuri sellainen! Lötky, hankala saada uuniin ja miten helposti leipomukset jäävätkään niihin kiinni!
VastaaPoistaTotta, jokaisella tuppaa olemaan oma versio, ainakin jos on leiponut jo pidempään jotain tiettyä paakkelssia. Silikonivuoka on kieltämättä vaikean oloinen! :D
PoistaNuo tortut näyttävät ja kuulostavat oikein hyviltä! Allergiat on ikäviä vaan onpa hyvä että ne eivät kuitenkaan kokonaan estä herkuttelua! Leppoisia talvipäiviä❤
VastaaPoistaKiitos! :) Kunhan vain jaksaa vaivautua, pystyy allergioista huolimatta syömään miltei mitä vain. :D
PoistaKuulostaa herkulliselta! Meilläkin tehdään runebergin tortut muffinivuokiin, ne ovat näppäriä käyttää. Mukavia talvipäiviä!
VastaaPoistaKiitän. Totta, ne ovat hurjan näppäriä. :) Olisi joskus bäheää tehdä kotona ihan "aidon" (siis konditoriavalmisteisen) runebergintortun näköisiä torttuja, korkeita ja liereitä, mutta ei niitä muotteja viitsi ostaa nurkkiin pyörimään, kun näitä kuitenkin tulee leiponeeksi vain kerran vuodessa. :D
PoistaIhan pätevät Runebergit. :))
VastaaPoista:)
PoistaTosi hyvän kuuloiset tortut, vaikka osa perinteisistä ainesosista onkin korvattu muilla :) Kivaa viikon jatkoa!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaVarmasti hyvää, ei kai sen väliä jos vähän soveltaa! :)
VastaaPoistaNiinpä, kunhan nyt idea pysyy samana. :D
PoistaKuulostaa hyvältä! Minäkään en niin siitä mantelista saati karvasmanteliaromista perusta.
VastaaPoistaHihi, mä tykkäsin mantelista silloin, kun en ollut vielä allerginen, mutta karvasmanteliaromi on aina ollut mielestäni hiukan kummallinen.
PoistaKerettiläistortut näyttävät vallan herkullisilta! Hmm, voisko huijata Neiti Aikaa ja leikkiä, että Runebebrgin päivä on kahdesti vuodessa, jotta voisi testata piparirunebergejä. :D
VastaaPoistaHihi, kiitos! Mun mielestä sesonkiherkkuja sopii kyllä tehdä muulloinkin kuin the päivänä. Konditoriatkin huijaavat ja aloittavat runebergintorttujen tuottamisen jo tammikuussa! :D
Poista