Ulkoilmaviikonloppu Laitikkalassa

Mennyt viikonloppu soljui iloisissa merkeissä ja ulkoilmameiningeissä. Reissasimme pienen turkulaisporukan kanssa Luontoliiton kevätpäiville Pälkäneelle Laitikkalan kylään. En ole koskaan ennen käynyt Pälkäneellä, joten täysin uusilla mestoilla liikuttiin. Tapahtumapaikkana toimi Laitikkalan koulu, jota ympäröiviin idyllisiin maalaismaisemiin päästiin tekemään kolme retkeä viikonlopun aikana muun mukavan ohjelman ja yleisen hengailun ohessa.

Tunnelmallista! (Minä en ottanut tätä kuvaa, vaan se henkilö, jonka kameran kanssa poseeraan.)

Molempina aamuina ennen aamiaisaikaa läksimme tietysti porukalla linturetkelle. Lauantaina lähdettiin jo kuuden aikaan tervehtimään nousevaa aurinkoa, mutta sunnuntaina ulkoistuttiin "vasta" seitsemän tietämillä. Laitikkala osoittautui oikein lintuisaksi ja muutenkin kivaksi retkeilyseuduksi. Kolmen tunnin aamulenkki lauantaina tuotti heittämällä liki viidenkymmenen lintulajin havaintolistan.

Muuttavia hanhia ja joutsenia meni ylitse etenkin lauantaina runsaasti. Sunnuntai oli puolestaan hyvä kurkimuuttopäivä. Telkät soidintelivat joella ja töyhtöhyypät pelloilla. Kevään ensimmäiset metsäviklot löytyivät rannasta. Lepäileviä joutsenia ja kanadanhanhia näkyi runsaasti. Kiuruja tietysti kuultiin, joskin aika harvakseltaan, ja harmaapäätikka huuteli jossain. Sunnuntaiaamuna lauloi punakylkirastas, jota en ollut aiemmin tänä kevään vielä kuullutkaan.

Laitikkalan kylän idylliä hetkeä ennen auringonnousua.

Kyllönjoki vanhoine siltoineen ja kauniine virtapaikkoineen tarjosi ihastuttavat puitteet vesilintujen havainnoimiseen, ja pienet peltoaukeat paikoin vilisivät rastaita ja töyhtöhyyppiä. Aamuretkellä kohtasimme ketun vanhalla sillalla, ja myöhemmin toinen näkyi pellolla saalistelemassa. Siirryimme myös hetkeksi ison maantien reunaa kulkemaan, sillä halusimme päästä kiikaroimaan järvelle, ja maantiesillalta oli sinne paras näkyvyys. Järvi oli vielä pitkälti jäässä, mutta virtapaikalla vilisi sorsia ja joutsenia, ja jokunen naurulokkikin löytyi kalalokkien joukosta.

Näkymä Kyllönjoen vanhalta sillalta maantiesillalle päin, mukana myös laulujoutsenpariskunta.

Näkymä maantiesillalta Pinteleen suuntaan.

Sunnuntaina meidän oli määrä lähteä bussilla kauemmas metsäretkelle, mutta bussikuskin sairastuttua emme saaneet kyytiä, joten metsäreissu korvattiin Kevätseuranta-retkellä niin ikään Laitikkalan lähimaastoissa. Kun kyläteitä lampsi keskipäivän paahteessa, huomasi leskenlehtien kukkivan pientareilla ja sinivuokkojen metsänreunassa, sitruunaperhosen lepattelevan ohitse, neitoperhosten lämmittelevän aurinkoisella penkalla ja kekomuurahaisten vilistelevän pesänsä ympäristössä. Pellolla saalisteli sinisuohaukka, ja korkealla taivaan sinessä kaarteli pari hiirihaukkaa.

Kevätseurannan lisäksi sunnuntain päiväretkellä käytiin tsekkaamassa läheinen pieni luonnonsuojelualue tarkoituksena selvittää sen suojelustatuksen taustaa. Tiheään kuusikkoon astuttuamme arvelimme paikkaa ensin liito-oravakohteeksi, mutta sitten metsä harveni ja vastaan alkoi tulla pähkinäpensaita. Siinäpä varmaankin keskeisin syy, miksi tämä metsäläntti oli suojeltu. Vaikka olenkin varsinaissuomalaisena ja vieläpä saaristossa viihtyvänä tottunut näkemään pähkinälehtoja, ovat ne kuitenkin oikeasti harvinaisia, ja olikin tosi yllättävää löytää sellainen Hämeestä.

Kevään ekat sinivuokot.

Tarkoitukseni oli majoittua viikonlopun ajan ulkona teltassa, mutta tosiasiassa siirryin molempina öinä jossain vaiheessa sisätiloihin sohvalle nukkumaan, sillä pakkasta oli yksinkertaisesti liikaa minun makuupussilleni. Oli kuitenkin mukavaa päästä viettämään ainakin alkuyöt ulkona, sillä pihapiirissä huuteli lehtopöllöpariskunta ja kauempaa kantautui joutsenten toitotusta. Punarintakin lauleskeli iltayöstä. Sellaisissa äänimaisemissa kelpaa lepäillä, vaikka uni olisikin hiukan katkonaista kylmyyden takia.

Laitikkalan koulun pihaa iltahämärässä.

Vaikka öisin oli pakkasta, päivisin aurinko porotti ja t-paidalla tarkeni hyvin. Onneksi tajusin pakata mukaan myös aurinkorasvan ja käyttää sitä runsaasti. Etenkin keskipäivällä kulkiessa tuli hiki ja paiste kuumotti naamaa. Kesäfiilis alkoi heräillä, vaikka maassa oli vielä runsaasti lunta. Ilma oli korkeapaineen johdosta valitettavasti melko kuivaa, mikä oli kauheaa etenkin, kun molempiin suuntiin reissatessa vietimme reilun tunteroisen Tampereella jatkoyhteyttä odotellen. Katupölyä oli niin paljon, että näytti suorastaan sumuiselta.

Laitikkalassa nähtiin ihan oikeaakin sumua hetken aikaa aamulla pellon yllä.

Taivas oli pitkälti koko viikonlopun juuri näin sininen. Sunnuntaina alkoi muodostua kuuropilviä, mutta sade ei osunut kohdalle. No, Tampereella juuri bussiin noustessa alkoi sitten jo vähän tihuttaa.

Sunnuntain auringonlaskussa bussin kyydissä Tampereelta Turkuun päin körötellessä fiilis oli melkoisesta väsymyksestä ja pöly-yskästä huolimatta vallan mahtava, kun keskustelimme menneestä viikonlopusta, ideoimme tulevia retkiä ja laskeskelimme bussin ikkunasta lintuja ja kauriita tien varren pelloilta. Kotipuolessa oli satanut reippaasti, joten tuntui myös erikoisen ihanalta astua ulos bussista iltasella Turussa, kun pääsi hengittämään raikkaan kosteaa ilmaa.

Oikein laadukkaasti vietetty viikonloppu.