Seikkailuja toukokuisessa Ruotsissa #1: Gotlanti

Kun reissaa aivan tolkuttomalla tavalla, pystyy suhteellisen lyhyessäkin ajassa saavuttamaan sellaisen fiiliksen, kuin olisi ollut matkalla tosi kauan ja tosi kaukana. Olin reissussa vain viiden yön yli, mutta tuntuu kuin olisin ollut poissa kotoa ennemminkin kuukauden. Kävin Gotlannissa, mutta tuntuu kuin olisin käynyt jossain kaukana, kaukana kaukomailla.

Maisemaa Gotlannin eteläkärjestä.

Teimme muutaman päivän aikana Ruotsissa enemmän asioita kuin teen kotona keskimäärin muutamassa viikossa. Käsitys ajan kulusta venyi ja paukkui. Heti ensimmäisenä reissupäivänä unohdin, mitä viikonpäivää eletään. Kun pääsimme majapaikkaamme Gotlannin puolella, tuntui vaikealta ajatella, että lähtömme edellisestä majapaikasta Nynäshamnista oli tapahtunut vasta samana päivänä. On ylipäätään jotenkin vaikeaa hahmottaa, että vietimme roadtripistämme itse asiassa vain kutakuinkin yhden vuorokauden Gotlannin maankamaralla.

Manner-Ruotsin puolellakin ehdittiin tehdä matkan varrella vaikka mitä hienoa, mutta Gotlannissa vierailu oli kuitenkin reissumme pääpointti. "Koe unelmiesi lomakohde 24 tunnissa ja kuole onnellisena" olisi voinut olla matkan slogan, sillä Gotlannissa viettämästämme vuorokaudesta käytimme noin neljä tuntia nukkumiseen ja kaiken muun ajan kaahotimme seikkailemassa ympäri saarta, joten takaisin mantereen puolelle palattuamme olimme aika puolikuolleita väsymyksestä - mutta hyvin onnellisia.

Jokin satunnainen rantaniitty Västergarnin lähellä, älyttömän hieno mesta.

Visby mereltä nähtynä.

Päällimmäisenä Gotlannista jäivät mieleen alkukesäisen vehreät maisemat, metsissä kukkivat omenapuut, tienvarsien tulppaanit ja niittyjen kukkaloisto esikkoineen ja kämmeköineen, jännät kalkkikivikalliot ja kauniit rannat sekä loputtomana välkehtivä avomeri. Lintumaailmassa huomiotaherättävintä oli ristisorsien hurja lukumäärä - niitä palloili ympäriinsä joka ikisellä rannalla.

Emme harjoittaneet varsinaisesti aktiivista lintujen bongausta, eikä mitään aivan erikoisen erikoista sattunut kohdalle, mutta muun muassa suomalaisittain eksoottisemmat tiiralajit, pikku- ja riuttatiira, olivat mukavaa nähtävää. Kuulin myös ensimmäistä kertaa ikinä kehrääjän surinaa, ja suopöllön näyttävä ohilento jäi vahvasti muistoihin. Olen yhä hämmentynyt peltosirkuista.

Fårösundin satama.

Fårösundin kalkkiranta auringonlaskun aikaan.

Reissun aikana ehdimme tutustua koko joukkoon mielenkiintoisia kohteita. Maisemien puolesta hienoin paikka oli varmasti saaren etelänokan Hoburgenin ranta, jossa päästiin ihailemaan sekä luolia että erikoisia kalkkikivimuodostumia, raukkeja. Myös saaren pohjoispäässä sijaitseva Fårösundin satamakylä oli mukavaa nähdä, vaikka meillä ei riittänytkään aikaa nousta sieltä lautan kyytiin käydäksemme itse Fårön saarella. Lojsta hed russparkenissa pääsimme lähelle puolivilleinä metsässä eläviä gotlanninrussiponeja. Storsundin kosteikolla kävimme aamunkoiton aikaan tarkkailemassa lintuja, mutta paikka oli myös maisemien puolesta ihan mieletön helmi.

Hoburgenin rantakallioita.

Näkymä luolan suulta merelle.

Raukki, Gotlannin rantamaisemille ominainen kalkkikivipaasi.

Minulle kaikkein merkityksellisin kohde oli kuitenkin Vamlingbo prästgård, jossa toimii Museum Lars Jonsson. Olen ollut pienestä pitäen Jonssonin suuri ihailija ja haaveillut reissusta Gotlantiin niihin maisemiin, joissa hän asuu ja maalaa, joten olin museovierailusta aivan pöhkön innoissani. Onneksi varasimme siellä käymiseen hyvin aikaa, joten ehdin fiilistellä kunnolla. Museon puodista tuli myös ostettua koko joukko taidepostikortteja sekä Måleri-kirja, joka kertoo Jonssonin taiteesta. Puutarhapuodistakin olisi tehnyt mieli tehdä hankintoja, mutta realiteetit estivät - kasveja ei olisi millään saanut kuljetettua järkevästi kotiin saakka.

Vamlingbo prästgårdin pihamaata.

Museum Lars Jonsson.

Vamlingbon puutarhapuodin sisäänkäynti.

Vietimme Gotlannissa tosiaan vain yhden yön. Aikataulun ja budjetin puolesta järkevimmäksi majoituspaikaksi puntaroimamme Åminnen leirintäalueen neljän hengen vuokramökki osoittautui oikein mukavaksi valinnaksi. (Meitä oli kolme, joten mökki ei tullut aivan tupaten täyteen meistä ja tavaroistamme.) Mökki oli suhteellisen siisti ja tuoksuton. En meinannut missään vaiheessa yötä tukehtua, eivätkä lutikat ilmestyneet maistelemaan nilkkojamme. Leirintäalueen pihanurmella laidunteli villikaneja, ja metsästä raikui loputon lintukonsertti. Valitettavasti ehdimme viipyä Åminnessä vain kuutisen tuntia.

Matkasimme Gotlantiin ja takaisin Destination Gotlandin aluksilla. Menomatkan kuljimme isommalla aluksella, takaisin tulimme hiukan pienemmällä. Auto matkusti kätevästi mukana. Suurin osa reissubudjetistamme meni kuitenkin näihin laivalippuihin, joten kaikessa muussa pitikin sitten säästää parhaansa mukaan. Emme esimerkiksi pahemmin ruokailleet ravintoloissa saati kahviloissa, vaan kokkailimme retkikeittimellä ja leirintäalueiden mökeissä säilykepurkkiherkkuja. Olihan siinä toki omanlaistaan reissutunnelmaa.

Storsundin luonnonsuojelualuetta aamuauringon hehkussa.

Lojsta hed russparkenin villiponeja tervehtimässä.

Laivamatkat kestivät päälle kolme tuntia suuntaansa, ja ne olivat yhtä lailla hieno elämys kuin itse Gotlannissa oleminenkin. Minulle tuttu ja kotoisa merimaisema on Saaristomeri. Siihen verrattuna merimatka Nynäshamnista Visbyhyn oli kuin toiselta planeetalta. Heti kun Ruotsin rannikko jäi taakse, alkoi avoin ulappa, joka jatkui joka suunnassa silmänkantamattomiin. Pariin tuntiin kiikareihin ei löytynyt kuin satunnaisia yksinäisiä merilokkeja, jotka olivat määrätietoisesti matkalla johonkin. Horisontissa näki maapallon kaareutumisen. Siinä yksin kannella seistessä ja loputonta aallokkoa katsellessa todella tunsi itsensä pieneksi ja aika yksinäiseksi.

Taakse jäävää merimaisemaa laivan kannelta.

Tämän intensiivisen ensivierailun jälkeen alettiin heti suunnitella seuraavaa matkaa. Ensin pitäisi kuitenkin säästää rahaa, jotta voisi rennosti majailla Gotlannissa pidempään. Fårössä on päästävä käymään, samoin Stora Karlsössä. Raukkeja on nähtävä enemmän, ja myös jotakin majakkaa voisi mennä katsomaan. Olisi huippua ehtiä antaa enemmän aikaa linnuille ja myös niiden piirtämiselle kaikessa rauhassa. Visbyhyn pitäisi ehdottomasti tutustua, eikä vain ajaa sen läpi. Gotlanti jätti todella hyviä muistoja ja suuren tarpeen päästä uudestaan, pidemmälle reissulle.

Lisään tähän vielä myöhemmin linkin seuraavaan postaukseeni reissulta. Kas tässä linkki!