Uusia huonekasveja ja kasvuyllätyksiä

Kun puutarhakausi tosissaan starttaa, en jostain syystä enää pahemmin kuvaa huonekasveja saati höpöttele niistä täällä. Kaipa parvekkeen ja pihan intensiivinen kasvu vain varastaa huomion kotiviidakolta, joka sentään viheriöi ympäri vuoden. Vähän hassua tietysti, sillä kesällä kukoistavat toki huonekasvitkin siinä missä kaikki muukin ja niistä olisi paljon kerrottavaa. Korjataanpa tilanne.

Aloitetaan vaikka viimeaikaisista hankinnoista. Kevään mittaan meille on kotiutunut apostolinmiekka (Neomarica northiana) sekä uusi anopinhammas (Sansevieria trifasciata) ja salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica). Lisäksi sain synttärilahjaksi mamilta ison hienon mehiruusukkeen, joka lienee lajiaan kuultomehiruusuke (Echeveria agavoides).

Apostolinmiekka ikkunalaudalla aiemmin keväällä. Vieressä satunnainen pieni pullojukka. Meillä on niitä tosi paljon ja yritämme lahjoittaa niitä eteenpäin. Lahjoitettavat siirrämme tuollaisiin pikkupurkkeihin ennen luovutusta.

Apostolinmiekka istutettiin pistokkaasta ja anopinhammas jakotaimesta, jotka toveri Krotti sai työpaikaltaan suuren viherkasvienmylläyspäivän yhteydessä. Molemmat näyttävät juurtuneen ja asettuneen hyvin. Tosin juuri nyt anopinhammas on alkanut nuuppua kummallisesti. En kai ole onnistunut näännyttämään sitä kuivuuteen? Se olisikin jo melkoinen saavutus! Mehiruusukkeen minä kyllä meinasin näännyttää kuivuuteen heti sen saatuani, kun en jotenkin tajunnut kastella sitä. Onneksi se näyttää toipuvan takaiskusta.

Siirsin anopinhampaan ikkunalle, josko se vaikka ilahtuisi siitä. Oikealla on pitsi-itulehti, joka on taas innostunut ituilemaan eli tuottamaan niin sanottuja laskuvarjojääkäreitä. Vasemmalla käärmekaktus.

Anopinhampaan mukana tuli myös kiva ruukku.

Sain mehiruusukkeen ihanassa pyöreässä lasimaljakossa. Aion vielä istuttaa sen suoraan lasipallon pohjalle.

Uutta salvadorintillandsiaa en oikeastaan ajatellut ollenkaan hankkia sen syksyllä eeppisesti mädäntyneen blogiyhteistyötillandsiani tilalle, mutta sitten Kukkapalvelu Iirikseltä löytyi ihan mukavan kokoinen yksilö alle kympillä. Minä tietysti sorruin. Nyt olen tehnyt kaikkeni, että tämä uusi xerographica pysyisi hengissä. Pidän sitä ripustettuna auringonpuoleisen ikkunan edessä, että se varmasti saa riittävästi valoa ja kuivuu kasteluiden jälkeen perusteellisesti. En kuitenkaan ole vielä turhan optimistinen. Edellinenkin näytti aluksi menestyvän, kunnes yllätysmätäneminen ilmeni.

Ikkunan edessä roikkuvaa kasvia on tosi vaikeaa kuvata - paitsi jos on valkoinen pimennysverho! Kun tajusin vetää rullakaihtimen alas, sain viimein järkevän kuvan uudesta salvadorintillandsiasta naruviritelmineen.

Muissa kasvikuulumisissa erityisen mainitsemisen arvoista on vanhimpien perhoskämmeköittemme yllättävä kasvuinnostus. Pieni vaaleanpunakukkainen alkoi jossain vaiheessa kevättalvea puskea lehtiruusukkeen tyvestä esiin jotakin, jota veikkasimme ensin kukkavarreksi, mutta joka sittemmin osoittautui olevan keiki. Pikkuperhokas on siis päättänyt ryhtyä kloonaamaan itseään. Vähänkö hienoa!

Vanha iso yksilö puolestaan kasvattaa ehkä kukkavartta. Aluksi se näytti juurelta, mutta nyt se on venynyt jo usean sentin suoraan ylöspäin, joten varsi siitä lienee tulossa. Vähänkö hienoa! Yksikään orkideoistamme ei ole aiemmin kukkinut. Suurimmalla osalla niistä ei ole edes kukkavarsia enää, enkä jotenkin osannut yhtään odottaa, että se kaikkein raihnaisimpana hankittu alkaisi kasvattaa uutta vartta.

Keikistelyä! (Huomannette, etten ole sellainen bloggaaja, joka pyyhkii pölyt lehdiltä ennen kuin kuvaa.)

Tässä puolestaan oletettu kukkavarren alku. Eiks toi ny silt näyttäs? (En putsaa pisaranjälkiäkään kuvia varten.)

Jännää on myös seurata, miten joulutähdelle käy. Kun joulun jälkeen huomasin sen olevan yhä elossa, päätin ryhtyä huolehtimaan siitä ja katsoa, miten pitkälle se pärjää. Tähän mennessä se on pudottanut miltei kaikki alkuperäiset lehtensä, mutta varren tyvestä kasvava uusi verso näyttää kutakuinkin elinvoimaiselta. Olisi aivan uskomattoman hienoa, jos se selviäisi seuraavaan jouluun ja alkaisi kukkia. En kyllä ole koskaan ennen edes yrittänyt moista.

Onko joku siellä ruudun toisella puolella saanut joulutähden kukkimaan uudelleen?

Joulutähti kesällä voi olla tosi rujo. Turha edes yrittää ottaa nättejä kuvia.

Nyt kun päivät ovat tosi kuumia, kasveja pitää kastella huomattavasti useammin kuin olen talven aikana tottunut. Etenkin uppokasteltavien kanssa tunnen koko ajan olevani vähän liian laiska, samoin tasaista kosteutta kaipaavien. Ainakaan vielä mikään kasvi ei sentään näytä pahemmin pahastuneen tästä, ja enköhän ala itsekin pian taas tottua tällaiseen aktiivisempaan kasvienhoitorutiiniin.

On aina mukavaa nähdä, kuinka huonekasvit nauttivat kesästä, varsinkin valon määrästä. Talven kalpeus ja nuutuneisuus on mennyttä aikaa.