Aurinkoinen Naantali

Tykkään Naantalista. Voisin miltei muuttaa sinne asumaan. En tiedä, miltä arkinen elämä siellä tuntuisi, mutta aina, kun käyn siellä seikkailemassa, viihdyn sangen hyvin. Meiltä ajaa Naantaliin parissakymmenessä minuutissa ja bussillakin menee Turun keskustasta vain puolisen tuntia, joten pistäytyminen käy helposti.

Meren läheisyys, idylliset rantamaisemat, kaunis vanhakaupunki, pienet puodit sekä mainiot ravintolat ja kahvilat houkuttelevat, samoin mukavat tapahtumat ja tietysti hienot luontokohteet. Naantalissa tosin käyn useammin fiilistelemässä juuri itse kaupunkia kuin varsinaisesti luontoa, mikä on sinänsä hassua, sillä en yleisesti ottaen edes ole kaupunki-ihmisiä.

Ah, ihana Naantali!

Meillä on ollut tapana vierailla kesäisessä Naantalissa monenlaisissa tapahtumissa ja piipahtaa välillä ihan vain syömään tai kuljeskelemaan. Onpa tullut myös tehtyä risteily Turusta Naantaliin höyrylaiva Ukkopekalla. Edellisviikonloppuna kävimme Naantalin venemessuilla. Vaikka meillä ei ole venettä, emmekä ihan juuri ole edes hankkimassa sellaista, on mukavaa käydä venetapahtumissa seuraamassa markkinoiden tilannetta niin, että sitten joskus, jos hankintaa tosissaan suunnitellaan, ei olla ihan ulalla. Toki veneiden katseleminen ihan sinälläänkin on aina kivaa.

Lisäksi näiden messujen kohderyhmää kun ovat selkeästi enemmän rahoissaan olevat ihmiset, löytyy myyntipisteiden joukosta paljon sellaisiakin, joissa ei kaupitella pelkkää halpatuontimassatuotantokrääsää vaan kunnon laatukäsityötä, jopa kotimaista, koska kävijäkunnan oletetaan oikeasti haluavan maksaa siitä. On siis hyvät mahdollisuudet tehdä hienoja löytöjä, ja messutarjousten myötä tällainen vähän köyhempikin saattaa pystyä tekemään joskus hankintoja. Minä metsästän veneilytapahtumista etenkin merelliseen sisustusteemaan sopivia esineitä.

Venetungosta messulaitureilla.

Venemessujen ohella kävimme toki myös uimarannalla kahlailemassa - uimisen kannalta vesi oli vähän kylmää vielä ja ranta turhan ruuhkainenkin - sekä kirkon puistossa ja hautausmaalla kävelemässä. Naantalin kirkko on kaunis, ja sitä ympäröivät vanhat komeat puistopuut ja hautausmaa ihanine istutuksineen. Puiden katveessa kulkiessamme kohtasimme aina yhtä söpöjä rastaanpoikasia. Yksi istui hautakiven päällä tosi tomeran oloisena, eikä pahemmin piitannut meistä, kun kävelimme ohi. Siitä oli pakko räpsäistä kuva.

Pieni räkättirastas, niin söpö ja täynnä samaa määrätietoisuuden meininkiä kuin isommatkin.

Kevätkesän vehreyttä hautausmaalla.

Tietysti päivän ohjelmassa oli myös ravintolaruokailua. Pohdiskelimme hyvän tovin, mihin menisimme. Naantalissa on koko joukko hyviä ruokapaikkoja mutta myös kehnoja, joten on valittava tarkkaan. Lopulta pistäydyimme lounaalle pastaravintola Hasta la Pastaan, jonka löysimme sattumalta, kun kuljeskelimme vanhalla kävelykadulla. Paikka oli mainio löytö. Ruoka oli hyvää, hintataso sopiva, valinnanvaraa paljon ja palvelu mukavaa. Annokset olivat juuri hyvän kokoiset, eikä erityisruokavalioasioidenkaan kanssa tullut ongelmia. Rohkenen suositella!

Tuorepasta-annos kantarelli- ja savuporokastikkeella.

Sää oli kivan aurinkoinen mutta sitä myötä myös läkähdyttävän helteinen. Tuuli kuitenkin mukavasti. Sanotaan, että Naantalissa paistaa aina aurinko, ja kesäisin se onkin pitänyt miltei aina paikkansa. Syksyllä on tietysti ollut välillä vähän toinen tilanne. Mielikuvissani Naantali on kuitenkin juuri sellainen kuin se näin kesällä on, valoisa ja vehreä. No, jos päätyisin sinne asumaan, oppisin varmasti pian mieltämään kaupungin kaikkina vuodenaikoina.

On tarpeen oppia myös kaupungin järjestyssäännöt.

Oli ihan pakko saada laittaa tähän lopuksi tuo kuva kaupungin vanhoista sääntökylteistä, jotka sijaitsevat Naantalin museossa. Se onkin ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, tosi tunnelmallinen pieni kotiseutumuseo, jonka sisäpihalta löytyy myös kaunis ruusutarha. Suosittelen.

Mites lukijat, onko Naantali teille tuttu kaupunki?