Kaupunkiviljelypuuhia

Parvekepuutarhan lisäksi meillä on tänäkin kesänä pieni kasvimaa viljelylaatikoissa eräällä kotilähiömme kalliolla. Kerrostaloasujina meillä ei ole ollenkaan omaa pihaa, mutta onneksi Turun laatikkoviljelyhanke mahdollistaa kenelle tahansa oman kasvimaan perustamisen kaupungin maille. Kaupunki toimittaa laatikot ja mullat viljelijöiden kanssa sovitulle paikalle. Kaiken muun viljelijät hankkivat itse ja huolehtivat viljelylaatikoista yhteisten pelisääntöjen mukaan. Viime kesänä laatikkoviljelymme sujui siinä määrin mukavasti, että kun hanke kerran jatkui ja uusia laatikoitakin tuli jakoon, me tietysti päätimme jatkaa viljelyä ja pyytää vielä yhden lisälaatikonkin.

Miten onnistuu latva-artisokan ja munakoison laatikkoviljely?

Viime vuonna viljelyporukkamme oli kolmihenkinen, kun minun ja Krotin lisäksi naapurustossa asunut kaverimme oli mukana, mutta hänen muutettuaan pois - ja minun oltuani turhan saamaton värväämään uusia tyyppejä mukaan - meitä on nyt enää kaksi. Meillä on siitä huolimatta käytössämme peräti kuusi lavakaulusta, jotka olemme järjestelleet neljäksi viljelylaatikoksi, kahdeksi matalaksi ja kahdeksi korkeaksi. Matalat ovat käteviä salaattien ja yrttien ja sen sellaisten viljelyyn. Syvissä voi sitten viljellä vähän enemmän multatilaa vaativia vihanneksia.

Maissia, härkäpapua, auringonkukkaa, porkkanaa ja kurkkuyrttiä, näitä meillä oli viime kesänäkin.

Tämän kesän suuri kylvö- ja istutuspäivä saatiin pidettyä toukokuun viimeisellä viikolla. Olimme odotelleet vähän viileämpiä ja sateisempia säitä, jotta itäminen lähtisi paremmin käyntiin, eivätkä itse esikasvattamamme melko hentoiset taimet nuupahtaisi heti alkuunsa armottomassa auringonpaisteessa, mutta menneen toukokuun säiden kanssa ei ollut voittamista.

Edessä oli siis hurja vedenkantourakka, kun pintamultaa oli yritettävä pitää edes jotenkuten kosteana. Kannoimme vettä tavallisesti iltasella, jotta aurinko ei heti haihduttaisi kaikkea pois, ja joskus vein myös jonkun ämpärillisen aamulla. Meidän pitää kiikuttaa kaikki kasteluvesi kotoa. Kesän ensimmäiset vedenkantoreissut olivat - kuten viime kesänäkin - aivan hirveää rääkkiä, mutta aika nopeasti siihen tottuu. On hassua huomata, miten heikossa kunnossa sitä onkaan, vaikka luulee koko talven treenailleensa ja käyneensä jumppatunneilla ihan mukavan säännöllisesti.

Jotenkin sellainen treeni, jota minä tulen harrastaneeksi, ei oikein valmista vesiämpäreiden - saati multasäkkien - kantamiseen ollenkaan. Ehkä pitäisi kokeilla jotain erilaista treeniä. Toimisiko kahvakuula? Vai pitäisikö talvellakin vaivautua ihan vain harrastuksen vuoksi lastaamaan painavia asioita ämpäreihin ja säkkeihin ja kanniskella niitä ympäriinsä?

Sade on ihana asia!

Esikasvatimme laatikkoviljelyä varten latva-artisokkaa, spagettikurpitsaa, palmukaalia, auringonkukkaa, munakoisoa ja lamopinaattia. Lisäksi ostimme torilta maissintamia. Suorakylvimme hernettä, härkäpapua, porkkanaa, mustajuurta, punajuurta, lehtisalaatteja, samettikukkaa, kehäkukkaa, unikkoja, kurkkuyrttiä sekä ruiskaunokkia. Laitoimme myös Uudenkaupungin kukkamessuilta ostamamme parsanjuurakon ja pari jääkaapissa itämään lähtenyttä sipulia multaan.

Kaikki kylvämämme kasvit ovat itäneet, paikoin vähän aukkoisemmin, paikoin tiheämmin, mutta kuitenkin. Mustajuurista, härkäpavuista ja herneistä suuri osa päätyi kyllä lintujen suihin - versot oli nypitty siististi yksitellen ylös mullasta heti, kun ne olivat alkaneet itää. Kukkasia näyttää olevan tulossa aikamoinen pöheikkö. Jokin eläin on käynyt vähän maistelemassa salaatteja ja ruiskaunokkeja, mutta toistaiseksi sen kummempia tuhoja ei ole sattunut kohdalle.

Kukkapöheikköä ja palmukaaleja, taustalla salaatteja ja muita.

Myös istutetut taimet näyttävät menestyvän. Maisseilla menee huomattavasti paremmin kuin viime vuonna. Nytkin pari taimea taipui tuulessa miltei poikki, mutta tukikeppien ansiosta ne näyttävät yhä pärjäävän. Esikasvattamamme auringonkukat ovat myös tällä kertaa tosi vantteria ja sisukkaita. Toukokuisen Gotlannin reissumme aikana kylvös oli päässyt aika pahasti kuivahtamaan, mikä hidasti taimien kasvua ja karsi joukosta heikoimmat yksilöt niin, että ne, jotka lopulta selvisivät tästä koettelemuksesta, menestyvätkin nyt oikein hyvin tuolla ulkona.

Maissinurkkauksen meininkiä.

Hauskasti viime kesän kurkkuyrtit olivatkin kylväytyneet itsekseen niin, että kun saavuimme aloittelemaan istutus- ja kylvöhommia, huomasimme mullasta pilkistävän jo hyvään kasvuun lähteneitä kurkkuyrttejä. Matalammissa laatikoissa rehottivat suolaheinät, mutta rikkaruohon statuksestaan huolimatta nekin ovat aivan mainioita hyötykasveja siinä missä salaatit ja yrtit, joita olimme aikeissa kylvää, joten mikäs siinä, vaikka ensin pitikin suorittaa pieni suolaheinän kevätsadonkorjuu ennen kuin pääsi kylvämään muita kasveja.

Kurkkuyrtin nuppuja. Tänään ne olivatkin jo avautuneet.

Juhannuksen aikaan oli leppoisaa, kun satoi siinä määrin, ettei pariin päivään tarvinut kantaa vettä. Saattoi vain maleksia ottamaan viljelyksistä kuvia. Yleensä vedenkanto-operaation yhteydessä en tule kuljettaneeksi kameraa mukana. Nämä kuvat ovat viime viikolta. Sittemmin kasvua on ehtinyt tapahtua jo aivan älyttömästi, joten lienee paikallaan postata pian uusia kuvia.