Sadetta, sadetta!

Voisin itkeä ilosta. Täällä sataa. Täällä ihan oikeasti lopultakin sataa. Kuivankoppurainen maa saa viimein vettä. Luonto saa mahdollisuuden herätä taas viheriöimään vehmaana niin kuin kesäkuussa kuuluu. Eläimet löytävät pian juomavettä muualtakin kuin kuivumiselta säästyneiltä isoimmilta vesipaikoilta tai ihmisen tarjoamilta juottoastioilta. Kuivuneet purot alkavat taas virrata. Sadepisarat, jotka tipahtelevat lehdiltä ja ropisevat hiljaa ikkunaan, voisivat olla myös jonkun onnenkyyneleitä.

Turussa satoi viimeksi kunnolla toukokuussa, kun ukkoskuuro pyyhkäisi yli, mutta silloin vettä tuli hetkessä niin paljon, että se suurimmaksi osaksi vain virtasi menemään imeytymättä maahan juuri lainkaan. Siitä pitäen on ollut kuivaa, enimmäkseen aurinkoista ja aika helteistäkin. Jossain vaiheessa kesäkuun alkua saatiin muutaman minuutin pieni tihkusade, mutta sitä nyt ei voi laskea yhtään miksikään. Samaten jonain yönä sateli hetken, mutta aurinkoinen päivä haihdutti vedet pian ilmaan. Tämä alkukesä on ollut siis melkoisen rankkaa aikaa luonnossa.

Kunpa heti perään ei tulisi aurinkoa, ettei vesi saman tien haihtuisi pois. Kunpa sade jatkuisi. En ole koskaan ennen kaivannut "perinteistä juhannussäätä" niin paljon kuin tänä vuonna. Tiedän, että juhannuksena saa kuitenkin kuulla taas sitä ainaista valitusta kauheasta säästä. Ollaanhan sentään suomalaisia, ja Suomen kesä on vuoden paras päivä. Tänä vuonna en kuitenkaan pysty millään muotoa olemaan samaa mieltä "perinteisen juhannussään" kehnoudesta. Tämä on ihanaa! Vihdoin viimein viileää ja kosteaa ilmaa, sitä kauan kaivattua epävakaata säätä, joka mahdollistaa luonnon kesäisen kukoistuksen.

Olen tässä viimeisen viikon aikana katsellut hiukan alakuloisena maisemia ja miettinyt, miten elokuiselta kaikki jo näyttää. Heinikko on tuleentunut. Koivuissa näkyy keltaisia lehtiä. Kukat, jotka kukkivat tavallisesti juhannuksen aikaan, ovat jo lakastuneet. Nyt eletään kuitenkin vielä kesäkuun puoliväliä. Kesäkuussa luonto tavallisesti viheriöi vehmaana, kasvillisuus on yhä tuoretta, kaikki kasvaa hiumasti ja keskikesän kukkijat aloittelevat pikkuhiljaa. Tämä tuntuu oudolta, poikkeukselliselta ja huolestuttavalta, enkä osaa oikeastaan olla puhtaan iloinen viikkokausia jatkuneista poutasäistä, en varsinkaan niistä paikoilleen jumiutuneista helteistä.

On vähän hassua, että niin suuri osa suomalaisista pitää kesähelteitä ja poutasäitä jotenkin absoluuttisen hyvänä asiana ja sateita pelkästään pahana ja ongelmallisena kesän riesana. Eikö ole itsestään selvää, että molempia tarvitaan tasapuolisesti? Minusta on tosi ärsyttävää, kun meteorologi telkkarissa puhuu helteistä iloiseen sävyyn ja pahoittelee sateita ja viileitä kesäsäitä - aivan kuin kuuman aurinkoinen sää olisi tai sen pitäisi olla kaikkien mielestä se ainoa oikea kesäsää.

Hellesäät ovat hengenvaarallisia riskiryhmiin kuuluville, ja aivan terveenkin ihmisen elimistö kuormittuu pitkään jatkuvassa kuumuudessa. Ilman sadetta maatalous ajautuu kriisiin. Poutaisena ja kuumana alkukesänä luonnon eläimet kärsivät nestehukasta imettäessään poikasiaan saamatta itse vettä juodakseen. Jos kuivuus jatkuu, pohjavesivarannot ehtyvät. Jatkuvan kuuman poutasään ongelmien luetteloa voisi vain jatkaa ja jatkaa.

En sano, että läpeensä kylmä ja sateinenkaan kesä olisi yhtään sen parempi. Suomen luonto on sopeutunut sateen ja poudan vuorotteluun. Täkäläiset viljelykasvit ovat myös pitkälti valikoituneet sen mukaan. Vaihteleva sää mahdollistaa lämpöisistä ja aurinkoisista kesäsäistä nauttimisen ilman niiden pitkittymisen aiheuttamia haittoja. Kuten sanottu, molempia tarvitaan, vuorotellen, tasapainossa.

Aion nauttia sateisesta juhannuksesta täysillä - jos siitä nyt edes tulee sateinen. Viime viikkojen kuluessa on tullut jo monta kertaa kytättyä sääennusteita toiveikkaana, mutta sadekuuro toisensa jälkeen onkin peruttu. Ties mitä tässä vielä tapahtuu. Odotan jännityksellä. Nämä kuvat ovat muuten Kuusistosta viime juhannukselta. Silloin satoi.

Mutta hei, nyt on aika toivottaa teille kaikille hyvää juhannusta, satoi tai paistoi, ja vetäytyä muutamaksi päiväksi pois blogin äärestä!