Seikkailuja toukokuisessa Ruotsissa #2: Tyresta

Kun toukokuun puolivälissä suuntasin Ruotsiin, pääasiallinen määränpääni oli Gotlanti. Reissuun sisältyi kuitenkin paljon muutakin hienoa. Siinä vaiheessa, kun varasimme matkalippuja, alkoivat Gotlantiin liikennöivät alukset olla jo jokseenkin täyteen buukattuja, joten sinne ja takaisin siirtymisemme ajankohta määräytyi pitkälti laivalippujen saatavuuden mukaan. Niinpä vietimme molempiin suuntiin päivän manner-Ruotsin puolella. Se mahdollisti muun muassa vierailun Tyrestan kansallispuistossa.

Metsäpalossa kuollut mänty Tyrestan kuuluisalla paloalueella.

Saapumispäivämme etappi oli siirtyminen Tukholmasta Nynäshamniin, josta on laivayhteys Gotlantiin ja jossa aioimme majoittua. Koska tulimme Tukholmaan jo puoli seitsemältä aamulla, meillä oli ruhtinaallisesti aikaa puuhailla muitakin juttuja päivän aikana. Niinpä suuntasimme aamuretkelle Tyrestaan. Kansallispuisto sijaitsee aivan Tukholman tuntumassa, ja miltei koko matka saatiin ajaa isoilla, ruuhkattomilla teillä. Ei siinä kauaa nokka tuhissut. Paikka taitaa olla tukholmalaisille vähän niin kuin Nuuksio on helsinkiläisille.

Oli hienoa päästä retkelle heti aamuvarhaisella, kun ilma oli vielä viileä (tiedossa oli hirvittävän kuuma päivä) ja aamunraikas metsä soi täynnä lintujen laulua. Yritin keskittyä kuuntelemaan ääniä ja päästä perille mahdollisimman monesta minulle vierammasta laulajasta, mutta iso osa äänistä jäi määrittämättä. Pikkusiepon tunnistin, ja siitä olinkin aivan riemuissani, koska meillä päin sitä kuulee tosi satunnaisesti. Lintukonserttiin osallistui toki koko joukko näin varsinaissuomalaisittain tutumpiakin laulajia, joiden äänet oli helppo erottaa joukosta. Keväistä aamuhetkeä aarniometsässä todellakin kelpasi fiilistellä.

Heti ensimmäiseksi polku vei hienojen puromaisemien äärelle. Puroa näytti kunnostetun hiljattain.

Paikalle oli rakennettu massiivinen silta- ja porrassysteemi, ilmeisesti suojaamaan herkkää puroluontoa kulutukselta. Siltaa pitkin pääsi katselemaan puroa ylhäältä päin.

Koska meillä riitti aikaa, päätimme kävellä Tyrestan kuuluisalle metsäpaloalueelle ja takaisin, reilun kuuden kilometrin matkan. Alueella paloi 4,5 neliökilometrin verran metsää vuonna 1999. Palon sammuttamiseen meni viikkoja, ja sen jälkeen metsään pääsy oli pitkään kielletty. Nykyään alueen läpi menee merkitty retkeilyreitti. Kohde kuulosti todella mielenkiintoiselta ja näkemisen arvoiselta, joten suuntasimme sinne.

Kuljimme laajan ikivanhan aarniometsän halki pysähtyen tuon tuostakin ihastelemaan ja kuvaamaan. Kävelimme pitkän siivun hyvin helppokulkuista, leveää lenkkipolkua, mutta loppumatka paloalueelle mentiin pienempää metsäpolkua. Matka taittui nopeasti, ja reitillä oli helppo pysytellä. Bylsjön järvenrantaa lähestyttäessä tultiin pienelle kosteikolle, joka ylitettiin pitkoksin. Tuumin jo siinä kohtaa, että maisema näyttää vahvasti majavan muokkaamalta. Pian saavuttiin järven kulmalle, ja siinä komeilikin majavan pato. Isojen hampaiden jyrsimiä puita näkyi joka puolella. Mahtavaa!

Näyttää majavan tekosilta.

Patorakennelmaa ja vasta kaadettu koivu.

Metsäpaloalue oli hätkähdyttävä. Maisema jatkui silmänkantamattomiin hiiltyneen harmaana. Siellä täällä kohosi yksittäisiä pystyyn jääneitä honkia käppyräisinä mustina hahmoina. Maata peitti kuitenkin pensaiden ja nuorien puiden vehreä kasvusto. Kallio, jolle pysähdyimme pitämään taukoa, oli halkeillut kuumuudesta. Paloalueen reunalla seistessä ei voinut kuin pyöritellä pelottavia mutta kiehtovia ajatuksia siitä, miltä paikalla mahtoi näyttää silloin, kun tulimeri riehui valtoimenaan.

Paloalueen avarissa maisemissa oli hyvä kiikaroida petolintuja taivaan sinestä. Löysin kiikariin pari kotkaa, jotka kaartelivat aluksi niin kaukana, että välillä ne katosivat kokonaa näkyvistä, välillä ilmestyivät taas kiikarinkantamaan. Tuijottelin niitä pitkään yrittäen saada selvää tuntomerkeistä. Lopulta uljaat linnut lähtivät tulemaan kohti, ja sain määritettyä ne maakotkiksi. Huolimatta siitä, että olin aluksi toivonut niiden olevan kiljukotkia, olin tosi iloinen havainnosta. Ei maakotkaakaan ihan joka päivä näe, ja se on aina komea ilmestys, etenkin tuplana ja vieläpä jylhässä maisemassa.

Palanutta metsää ja uutta elämää.

Palasimme paloalueelta samaa reittiä takaisin. Matkalla pääsimme havainnoimaan luonnonvaraisia ruotsalaisia. Aamupäivän edetessä lenkkipolut alkoivat täyttyä ulkoilijoista, jotka tervehtivät vastaantulijoita pirteästi hymyillen ja reippailivat menemään siisteissä ja raikkaan värisissä urheilu- ja kävelyasuissaan. Siinä tunsi itsensä vähän kummalliseksi mörökölliksi rähjäisissä, synkkäsävyisissä reissurytkyissä saapastellessaan. Kun pysähdyimme Bylsjön rantaan tulentekopaikalle kokkailemaan säilykekeittoa retkikeittimellä, saimme seuraa lukuisista hyväntuulisista makkaranpaistajista.

Bylsjö.

Lounastauon jälkeen jatkoimme parkkipaikalle päin. Polulla tuli vastaan ihmisiä tasaisena letkana - kohde on selkeästi hyvin suosittu! Onneksi aamulla saapuessamme ei ollut vielä juurikaan muita kulkijoita, niin pystyimme kuuntelemaan rauhassa lintuja, sillä nyt porukkaa oli sen verran paljon, ettei jatkuvalta puheensorinalta olisi kuullut enää mitään, jos jokin lintu olisikin sattunut vielä laulamaan. Olimme ihmetelleet aamulla valtaisan laajaa, autiota parkkipaikkaa, mutta nyt se oli jo tupaten täynnä.

Metsästä poistuttuamme kävimme vielä kuljeskelemassa Tyrestan tunnelmallisella maalaiskylällä ja kahvittelemassa kylän pienessä kuppilassa. Lisäksi tutustuimme Naturumiin, luontotaloon, jossa esiteltiin seudun luontotyyppejä. Näyttely oli todella hieno ja taidolla tehty. Naturum kannattaa käydä tsekkaamassa, jos vierailee Tyrestassa.

Tyrestan kylätietä.

Naturumissa oli hienoa!

Tyrestan kansallispuisto on oikein suositeltava retkikohde. Sinne pääsee myös bussilla Tukholmasta, joten jos suunnittelee viettävänsä vaikkapa viikonlopun Ruotsissa ja haluaa puuhata muutakin kuin liikuskella kaupungissa, voi reissun ohjelmaan helposti sisällyttää metsäretken. Kansallispuiston ja sitä ympäröivien suojelualueiden pinta-ala on liki 50 neliökilometriä, ja kohteessa riittää retkeilyreittejä. Metsä on paikoin todella vanhaa, satojen vuosien ikäistä, ja myös laaja paloalue on näkemisen arvoinen.

Tässä vielä linkki takaisin ensimmäiseen postaukseeni kyseiseltä Ruotsin reissulta.