Valvon valoisia öitä

Juhannus oli jännittävä. Perjantaiaamuna navakka puuskainen tuuli retuutti pihapuita ja ryöpytti vesipisaroita ikkunaan. Ilmatieteenlaitos oli antanut maa-alueillekin tuulivaroituksen. Olimme aikeissa lähteä Lohjalle viettämään iltaa, mutta puntaroimme lähtöä pitkään, sillä myrskypuuskien vuoksi matkustamista kehotettiin välttämään. Lopulta kuitenkin lähdimme, ja olen tosi iloinen, että päädyimme siihen valintaan. Matkanteko sujui ongelmitta, eikä perillä ollut juurikaan huolta tuulesta. Sää oli poutainen ja ihan mukavan leppeä. Mikäs siinä oli ulkona hengaillessa, herkutellessa ja kokkoa katsellessa.

Kokko roihuaa.

Olin varautunut olemaan ulkona kauheassa tuulessa ja sateessa koko yön, joten vaatetus oli sen mukainen. Niinpä minulle tuli suorastaan kuuma heti, kun kuljeskelin vähänkin reippaammin. Kokon lämmössä ei olisi muutenkaan tarvinnut hytistä. Valtaisa roihu hohkasi kuumuutta kauas, ja makkaroiden paistaminen hiipuvan kokon hiilloksella vaati parimetrisiä varraskeppejä, ettei olisi itsekin vähän grillautunut samalla. Oli hurjan mukavaa, että viime päivien sateiden myötä kokon polttaminen oli ylipäätään mahdollista, eikä tuulikaan lopulta estänyt illan viettoa tulen äärellä. Ruuatkin voitiin kattaa ulos, toveri Krotin synttärikakkua myöten.

Isosta kokosta syntyy iso grillihiillos.

Hiukan puolen yön jälkeen, kun herkut oli syöty ja väki kaikkosi kokkopaikalta, suuntasimme pienellä porukalla jälleen Savijärven lintutornille. Toiveissa oli kuulla vielä yölaulajia, mutta tietysti ihan vain pelkkä yöllinen seikkailu oli jo itsessään kutkuttava. Järvellä oli aika hiljaista. Kiikariin löytyi muutama sinisorsa. Taivaanvuohen kitkuttavaa ääntä kuului hetkittäin, ja kerran ylitse lensi lehtokurppa. Seisoskeltuamme hyvän tovin tornilla yötä fiilistelemässä kuulimme vielä ruokokerttusen, joka lauloi hetken ennen kuin taas vaikeni.

Rantalaitumen naudat lepäilivät kauempana, eivätkä tulleet katsomaan, keitä tornille saapui. Viime vuonna eräänä kesäkuun yönä samalla tornilla käydessämme päädyimme pakenemaan nautojen tieltä, eikä se ollut minusta lainkaan kivaa, sillä ihan oikeasti pelkään niitä - ne ovat niin kookkaita ja kovaäänisiä ja kaiken lisäksi liikkuvat isona laumana. Niinpä olin helpottunut, kun ne eivät nyt osoittaneet minkäänlaista mielenkiintoa meitä kohtaan. Tietysti asiaan vaikutti sekin, että osasin tällä kertaa olla huutelematta niille ja muutkin olivat kiltisti hiljaa.

Savijärvi yön hämärässä. Kuvaan tallentui myös jokunen saippuakupla, joita kaverit puhaltelivat.

Lauantainakin istuttiin iltaa tuleen tuijotellen. Suuntasimme isosiskoni perheen luokse Salon takamaille, ja kun kerran leppoisa sää suosi edelleen, ruoka voitiin tehdä grillissä ja yöllä polttaa kokkoa. Yön äänimaisemassa soivat musta- ja laulurastas sekä hiukan yllättäen myös kiuru ja töyhtöhyyppä. Pari lehtokurppaa viiletti pihan yli. Lepakko kierteli puiden latvustossa. Tarkkailimme myös tovin metsäkaurista, joka kuljeskeli kaukana pellolla. Hyttysiä oli täällä huomattavasti paljon enemmän kuin Lohjalla, mutta eivät ne kuitenkaan ulkona oleilua estäneet.

Mukavia maisemia.

Molempina öinä teimme myös matkaa hiljaisella moottoritiellä, kun aamunkoitto jo sarasti taivaanrannassa. Juhannusaattoyönä ehdimme nähdä auringonnousunkin ennen kuin saavuimme perille. Vaikka voisin toki nimetä koko joukon tyylikkäämpiäkin tapoja nauttia vuoden lyhimmän yön - tai siis miltei lyhimmän - taittumisesta kirkkaaseen aamuun, kuin auton kyydissä moottoritiellä posottelu, juuri sillä hetkellä olin pohjattoman hyvilläni aivan kaikesta, maailma näytti kauniimmalta kuin koskaan ja tunnelma oli loistava.

Juhlapyhien väliset yöt ovat muutenkin ehkä parhaita hetkiä autoilla, kun miltei kaikki muut ovat jossain aivan muualla ja tiet ovat liki autioita. Oli myös ihanaa pysähtyä pitämään kaffetaukoa Halikon Shellillä, jonka parkkipaikalle kuuluu öisin ruisrääkän raksutus viereiseltä pellolta. Aiemmin kesäkuussa pysähdyimme sinne yömyöhällä kotiin ajaessamme, joten tiesimme stopata samalla huoltsikalla nytkin. Ei ollut tähkäpäiden päällä täysikuuta, vaan moottoritien yllä puolikuu, mutta ruislinnun laulu soi kuitenkin runollisesti juhannusyössä.

Taivaan pastellisävyjä juhannuspäivän päättyessä.

Oliko teillä mukava juhannus?