Parvekepuutarhan kukoistusta ja biologista tuholaistorjuntaa

Heinäkuun alkupuoli on ehkä kauneinta aikaa parvekepuutarhassa. Kaikkina parvekeviljelykesinäni kesä-heinäkuun taitteessa on saavutettu se vaihe, jolloin kasvillisuus täyttää miltei koko partsin. Parvekelaatikot, sekalaiset ämpärit ja ruukut katoavat nyt lehvästön kätköihin. Ilma tuoksuu tomaatin ja mustaherukan lehdiltä. Raparperi, mansikka ja yrtit tuottavat satoa. Kesäkukat kukoistavat, ja myös hyötykasvien kukinta on loisteliasta.

Parvekkeen peräseinällä kukoistavat amppelitomaatti ja -mansikka, krassi, pavut ja yrtit.

Pöydällä ikkunan edessä kasvavat tomaatit venyvät pituutta.

Kasvituholaiset eivät ole vielä ehtineet aiheuttaa mitään laajamittaisia vaurioita, joten kasvuston yleisilme on yhä täyteläisen vehreä. Tänä kesänä tuholaisia tuntuu olevan parvekkeellamme jotenkin vähemmän kuin parina viime vuonna. En tiedä, johtuuko se siitä, että emme viljele kurkkua - nimittäin menneinä kesinä kurkku on vaikuttanut olleen se kaikkein pahin tuholaismagneetti. Kirvoja on kyllä jonkin verran, samoin vihannespunkkeja, mutta toistaiseksi ne eivät ole saaneet suurta tuhoa aikaan ja niitä myös näyttää esiintyvän aika rajatusti vain tietyissä kasveissa.

Paprikan lehdistä näkee, ettei kasvi voi hyvin, mutta hedelmiä on onneksi kuitenkin tulossa.

Tilasimme jälleen torjuntaeliöitä Biotukselta siinä toivossa, että ne menestyisivät ja onnistuisivat pitämään vihulaiset kurissa. Viime kesänähän torjuntaeliöillemme kävi köpelösti, kun yölämpötilat kävivät liian alhaalla, mutta nyt on ainakin ollut lämmin. Olemme myös pyrkineet ylläpitämään ansaripetopunkeille mieluista ilmankosteutta ja lämpötilaa.

Tilasimme nyt vain petopunkkeja, sillä selkeästi suurin riesa puutarhassamme ovat vihannespunkit, ja niiden torjunta muin keinoin on ollut menneinä kesinä aika epätoivoista puuhaa. Kirvat voisi periaatteessa pestä tai peräti nyppiä käsin pois, eikä muita ötököitä olekaan vielä pahemmin näkynyt.

Ihana heleän keltainen marketta kukkii nätisti kirvoista huolimatta.

On muuten hauska juttu, että ansaripetopunkeille optimaalinen ilmankosteus ja lämpötila ovat päinvastaiset kuin vihannespunkeille. Ansaripetopunkki viihtyy alle 30 asteen lämpötilassa ja yli 60 prosentin kosteudesssa, kun taas kuumuus ja kuivuus edistävät tuholaisen lisääntymistä.

Niinpä jo se, että ylläpitää riittävää ilmankosteutta ja tuulettaa parveketta päivisin, auttaa vihannespunkin torjunnassa. Liian kuumissa ja kuivissa olosuhteissa ansaripetopunkit siirtyvät suojaan kasvien alaosiin, eivätkä saalista latvustossa ruokailevia vihannespunkkeja.

Vesimeloni näyttää yllättäen menestyvän ihan hyvin.

Tietysti parhaan torjuntatuloksen saisi, jos hankkisi lisäksi kalifornianpetopunkkeja, jotka saalistavat tehokkaasti myös kuumassa ja kuivassa. Näin biologinen tuholaistorjunta toimisi paahteisinakin päivinä tai laiskan puutarhurin laiminlyötyä sumuttelurutiinia.

Viime kesänä tilasimmekin myös kalifornialaisia, mutta torjuntaeliöiden korkeiden hintojen takia päätimme tällä kertaa satsata vain yhteen sorttiin. Päädyimme ansaripetopunkkiin, koska tilaushetkellä yöt olivat aika viileitä, eikä päivisinkään ollut kovin paahteista - emmekä halunneet joutua kokemaan samaa menetystä kuin viime kesänä.

Yritin ottaa yleiskuvaa partsilta, mutta kasvuston tiheyden vuoksi se on vaikeaa.

Toivoisin kovasti, että saisimme biologisen tuholaistorjunnan toimimaan parvekepuutarhassamme. Ympäristölle haitallisia torjunta-aineita ei tee todellakaan mieli käyttää. On myös mukavaa, kun voi vain kerätä vihanneksia suoraan puutarhasta syötäväksi ilman, että niitä täytyy ensin pestä, olkoonkin että meillä "torjunta-aine" onkin yleensä ollut vain mäntysuopaliuosta.

Kirvojen poistoon paprikoista olen tosin jo päätynyt epätoivoissani kokeilemaan mäntysuopaa, vaikkei se välttämättä edes tehoa. Tänään ajattelin roudata koko parvekelaatikon suihkuun ja yrittää pestä kirvoja pois. Paprika on kyllä heti kasvihuonekurkun jälkeen tuholaismagneeteista pahin. Jos luopuisimme myös sen viljelystä, kirvoja saattaisi olla huomattavasti vähemmän.

Näkymä partsin ovelta takanurkkaan päin on nyt aika viidakkoinen.

Onneksi tuholaisia esiintyy ainakin toistaiseksi tosiaan vain muutamissa kasveissa. Toivottavasti saamme tilanteen pysymään hallinnassa, etteivät ne leviä laajemmalle. Parvekepuutarhassa on juuri nyt niin kaunista, että jaksan pysyä optimistisena.