Fiiliksiä Porin asuntomessuilta

Porin asuntomessut olivat ensimmäiset laatuaan, joille olen osallistunut. En siis oikein tiennyt, mitä odottaa, ja kaikki oli jo lähtökohtaisesti uutta, jännää ja hienoa. Messuvierailupäivän sää oli - kuten miltei kaikkina muinakin päivinä tänä kesänä - aivan hirvittävän kuuma, mutta hyvin varustautuneena jaksoi kyllä kiertää kaikki aiotut kohteet ja vielä selviytyä kotiin päivän päätteeksi.

Alun perin seikkailun Porissa oli tarkoitus sisältyä pitkään kesälomaroadtrippiin, jolle lähdimmekin saman viikon maanantaina suurin suunnitelmin, mutta tukaliksi äityneiden sääolosuhteiden vuoksi reissu jäi kesken ja Porissa pyörähdettiin ihan päiväseltään. Mukavaa se oli niinkin.

Mitä pääasiassa tein asuntomessuilla: kuvasin vesihanoja huonekasveja!

Onneksi olin jo ennakkoon lueskellut messujuttuja muista blogeista ja lehdistä siinä määrin, että tiesin, ettei kaikkea kannata edes yrittää kiertää yhdessä päivässä. Niinpä olimmekin laatineet valmiiksi listan mielenkiintoisimmista kohteista ja etenimme sen mukaan. Minua kiinnostavat kaikkein eniten vihersisustus ja pihat, mutta myös arkkitehtuuri - niin itse talojen kuin koko maisemankin osalta - sekä erilaiset näppärät ja persoonalliset sisustusratkaisut. Asumisen ympäristöystävällisyys ja muutenkin eettinen kestävyys on tietysti myös tärkeää.

Tällaiset jutut vetoavat minuun.

Karjarannan asuntomessualueen puistot eivät vielä olleet kovin näyttäviä, sillä hiljattain istutetut,  armottomassa auringonpaahteessa nuokkuvat pikkutaimet eivät esiintyneet oikein edukseen, joten oli vaikea hahmottaa, miltä viheralueet tulisivat näyttämään jahka kasvu pääsisi kunnolla vauhtiin.

Moni piha oli myös pelkkää betonia tai kivilaattaa ja vihreilläkin pihoilla suurin hitti tuntui olevan autio nurmikenttä, jota robottiruohonleikkuri uutterasti laiduntaa. Parissa pihassa oli kuitenkin tosi kivat viljelylaatikot, ja tykkäsin myös hyötykasvien runsaudesta. Niillä pihoilla, joissa kasvoi useampaa eri kasvia, olikin usein marjapensaita ja hedelmäpuita tai jopa pieni kasvimaa.

Pihat olivat pitkälti tämän näköisiä. Voin kyllä kuvitella, että lopputulos on hieno, kunhan puut kasvavat.

Tosi ihaniakin puutarhajuttuja tuli vastaan. Tämä kuva on itse asiassa samalta pihalta kuin edellinen, vain vähän paremmasta kohdasta. Tuija-aita oli jo ihan hyvässä kasvussa, ja roikkumaan ripustetut kukkaruukut näyttivät kivalta.

Yhden suosikkikohteistani, Herukan, pihassa oli näin mainio kasvimaan alku.

Kotien vihersisustuksesta löytyi vaikka mitä hienoa! Minä rakastan kasveissa aivan erityisesti runsautta ja rönsyilevyyttä, ja sitä piisasi. Parasta olivat ehkä kasvientäyteiset parvekkeet ja patiot. Viherkasveista suosituimpia näyttivät olevan mehikasvit ja kaktukset, näyttävät palmut, araliat, peikonlehdet ja viikunat sekä tietysti sellaiset hittilajit kuten kilpipiilea. Monesti kasveja oli aseteltu samaan paikkaan useampi, nätiksi vehreäksi kokonaisuudeksi. Ihastelin tietysti myös pöytäkattauksissa käytettyjä runsaita kukkakimppuja.

Herukan patio oli myös aivan mahtava! Ihastuttavat kokedamat ja ruukkuistutukset.

Asuntomessujen ehkä viihtyisin työhuone. Ihanat kasvit, etenkin kauniin punainen enkelinsiipi pöydän nurkalla. Myös kalusteet vetoavat minuun, ja varmaan jos olisin porilainen, saattaisin arvostaa tuota seinää.

Mukava oleskelutila kasveineen ja kuplatuoleineen. Värimaailma on turhan kalpea minun makuuni, mutta pyöreän muodon toistuminen sisustuksessa on tosi kiva idea.

Kaunein parveke oli ehdottomasti Haltiattaressa. Vaikka talo oli asfaltoitua pihaansa myöten muuten minulle jotenkin käsittämätön, ihastuin tähän parvekepuutarhaan aivan kympillä.

Minun ihanteeni on pieni kompakti koti, jossa tila on käytetty tehokkaasti ja sisustus toteutettu persoonallisesti, hauskasti ja järkevästi. No, näillä messsuilla iso osa taloista oli tarpeettoman suuria jopa suhteessa suunniteltuun asukasmääräänsä, eikä loogisuus saati tilojen tehokas käyttö näyttänyt useinkaan olleen suunnittelijoilla päällimmäisenä mielessä. Isojakin neliömääriä oli onnistuttu käyttämään niin, että lopputulos vaikutti ahtaalta.

Kun valtava talo on pilkottu lukuisiin pieniin huoneisiin ja käytäviin, tulee sellainen fiilis, etteivät asukkaat ainakaan halua joutua kohtaamaan toisiaan arjessa. En myöskään ymmärrä nitkuvia lasikaiteita portaikoissa ja yläkertakäytävillä - ne vaikuttivat siivousteknisesti painajaismaisilta ja tosi riskaabeleilta virityksiltä.

Esimerkillisen hirveät portaat, ahtaat ja jyrkät. Kämppä oli siinä määrin iso, että ihan kunnon portaille olisi kyllä ollut tilaa, mutta jostain syystä ne oli kuitenkin ympätty näin.

Esimerkillisen ihana keittiö-ruokasali-olohuone. Juuri tällaisista tykkään! Tilaa ei hukata eikä pilkota turhilla väliseinillä. Ketään ei eristetä yksinään keittiöön, vaan kokkaajat, ruokailijat ja oleskelijat hengailevat kaikki samassa huoneessa.

Persoonallista ja hauskaa sisustusta oli messukodeissa oikein mukavasti. Ilahduin kerta toisensa jälkeen kotien erilaisuudesta. Olin ehkä jotenkin ennakkoluuloisesti vähän olettanut, että vastaan tulisi koko joukko geneerisiä musta-valko-harmaa-sävyisiä huoneita ja Ikea-sisustuksia. Mitä vielä! Messuilta löytyi vaikka millä mitalla rohkeita värejä, kirjavia tapetteja, kierrätyskamaa ja muita mielenkiintoisia esineitä, ja myös "tylsemmällä" otteella sisustetuissa taloissa oli paljon kivoja yksityiskohtia. Kauniita ja erikoisia tauluja ja muita taide-esineitä näkyi runsaasti.

Tosi kivaa settiä! Tämä kaikki voisi olla suoraan omasta kodistani. Lankaköynnös on ihana, harmaat ruukut samoin. Tyrannosaurus ja kivet ovat kiva yksityiskohta - tykkään dinosauruksista siinä missä linnuistakin. Olen myös kitaraihmisiä.

Kaunis tapetti, jonkalaista en olisi odottanut näkeväni. Kelpaisi minullekin, ehkä tosin hiukan vähemmän keltasävyisenä ja ehkä ei koko huoneen täydeltä.

Söpö kuin mikä!

Tosi kaunis kattaus. Astiat ovat kotimaisen Vajan Helmi -sarjaa.

Messuja kierrellessäni yritin kerätä jonkinlaista listaa kaikista suosikkijutuistani, jotta muistaisin vielä jälkeenpäinkin jotain. Parin ekan kohteen jälkeen keksin lisäksi, että olisi hauskaa pitää listaa myös messukotien käsittämättömimmistä jutuista, sillä ne olivat hauskoja ja niitäkin riitti.

Listojen pitämisestä ei kuitenkaan tullut mitään. Fiilis oli jotenkin niin hurjan innostunut, ettei logiikka tuntunut oikein pätevän, ja paahteinen sää nujersi yritykset keskittyä kunnolla mihinkään ylimääräiseen ajatustyöhön. Siinä sitten vaan poukkoiltiin talosta toiseen, huokailtiin ihastuksesta ja naurettiin hämmennyksestä, räpsittiin kuvia ja fiilisteltiin, eikä pidetty kirjaa muusta kuin jo käydyistä kohteista.

Muistelen kuitenkin, että suosikkini messukodeista olivat varmaankin hersyvä ja hauska Herukka sekä pelkillä kierrätystavaroilla sisustettu Villa Karhu. Myös kompakti ja herttainen Villa Edla jäi jotenkin mieleen. Casakiven pohjaratkaisu oli mainio. WinNovan Tähdessä oli erityisen ilahduttavaa värien, materiaalien ja kuvioiden käyttöä. Ehkä hiukan yllättäen tykkäsin myös tosi paljon vanhusten palvelukoti Villa Luodosta.

Herukan koristelu oli niin nättiä, runsasta ja rönsyilevää.

Uudistusremontoitu vanha Bunkkeri oli muuten pettymys, mutta sen kattoterassi oli mukava.

Lopuksi vielä: saisinko minäkin oman pallomeren? :D

Asuntomessupäiväni oli kerrassaan mainio. Olen tosi iloinen, että menimme. Messut ovat nyt auki viimeistä viikkoa, joten jos et ole vielä osallistunut mutta ajatus houkuttelee, kannattaa suunnata Poriin oikopäätä!