Paahteinen päivä Vanhassa Porvoossa

Porvoo on kaunis kaupunki, etenkin kesällä. Aikanaan, kun sisareni asui Porvoossa, tulin käyneeksi siellä muutaman kerran, mutta vierailuni osuivat jostain syystä aina talvipuolelle. Nyt olen päässyt fiilistelemään myös hehkutettua kesä-Porvoota, kun se luontevasti asettui osaksi kesäloma-roadtrippiämme. Seikkailtuamme yhden päivän Kotkassa, siirryimme yöksi Porvooseen ja vietimme seuraavan päivän siellä vanhaakaupunkia kierrellen, putiikkeihin tutustuen ja näteistä katu- ja jokinäkymistä nauttien.

Vanhan Porvoon katuja kelpaa tallata.

Kaikkein kaunein maisema löytyy kyllä joelta.

Yövyimme yksinkertaisesti leirintäalueella, Sun Camping Porvoossa. Paikka oli sinällään puitteiltaan ihan kiva, mutta jotenkin siitä jäi vähän negatiivinen mielikuva. Ensinnäkin, ei ole asiallista ilmoittaa aukioloaikoja vain Facebookissa. Onneksi saimme saapua itseksemme vielä vastaanoton sulkemisajan jälkeen ja hoitaa maksut vasta aamulla.

Toiseksi, ainakin minä maksoin leirinnästä lähinnä siksi, että pääsisin käyttämään vessaa ja suihkua, joten ei ole hyvä juttu, jos suihkutilojen ovet on kytketty auki ja koko tienoon kaikki hyttyset kavereineen lentävät valojen ja kosteuden houkuttamina sisään. Puskassa asioiminenkin olisi saattanut olla miellyttävämpää, ja jostain syystä en käynyt suihkussa.

No, olennaista kuitenkin on, että saatiin telttailla helposti ja mukavasti tasaisella nurmikolla auton vieressä puiden varjossa. Trooppisesta yölämpötilasta ja tieltä kantautuneesta mopojen pärinästä huolimatta ainakin minä nukuin oikein hyvät yöunet. Jossain vaiheessa tosin heräsin kuuntelemaan, kun lehtopöllöt huutelivat toisilleen metsikössä jossain aivan lähellä - siellä kuului olevan emo poikasineen. Aamulla sitten auringonpaiste ja kuumuus toimivat tehokkaana herätyskellona, vaikka meidän telttoihimme ei suoranaisesti paistanutkaan.

Sun Camping Porvoo, ihan kivan näköinen paikka mutta palveluissa olisi parantamisen varaa.

Kotkaan kanssani lähteneiden Krotin ja Naakkulin lisäksi tänään seuraan liittyi myös toveri Lilla Milla, jonka poimimme kyyttiin bussiasemalta puolenpäivän aikaan. Siitä sitten suuntasimme ihan ensiksi ostamaan olennaiset Porvoon-tuliaiset Brunbergin tehtaanmyymälästä. Meillä oli viisaasti mukana kylmälaukku, jota ilman suklaat olisivat vaihtaneet sangen nopeasti olomuotoaan. Päivä oli nimittäin aivan tolkuttoman kuuma ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Kunhan suklaat oli ostettu, jalkauduttiin vanhaan kaupunkiin. Porukka oli ilmeisesti päässyt suklaan makuun, sillä heti pian piti pistäytyä PetriS Chocolate Room -kahvilaan nauttimaan muutama konvehti. Minua kiinnosti enemmän vesi, sillä olin jo tässä vaiheessa päivää jäljessä kunnon nesteytysrytmistä, joten olo oli vähän heikko, ja vesipullokin piti saada täytettyä. Onneksi raikasta vettä oli saatavilla, ja sisällä kahvilassa oli aika miellyttävä lämpötila ulkoilmaan verrattuna.

Suklaakahvilan ikkunalla komeili kaunis pieni araukaria ja muita ihania viherkasveja.

Herkkuja!

Vanhassa Porvoossa kuuluu käydä putiikeissa, vaikkei olisi edes aikeissa ostaa mitään, niin minä tuumin. Sama pätee toki vaikkapa Rauman vanhaankaupunkiin ja muihin sellaisiin kohteisiin, joissa juuri kauniit ja mielenkiintoiset talot ovat koko jutun pointti. Nimittäin putiikeissa vierailemalla pääsee näkemään rakennuksia myös sisältä päin.

Tällä säälllä sisätiloissa käyminen oli myös siitä mukavaa, että monesti vastassa oli tuuletin tai jopa ilmastointilaite, ja joskus niiden äärellä oli jakkara jolla levähtää. Yhden puodin ovella jopa mainostettiin, että sisällä on ilmastointi - siinäpä järkevää markkinointia.

Vanhassa Porvoossa hienoja taloja ja pikkupuoteja riittää.

Lelukauppa Riimikko on aivan oiva esimerkki sellaisesta puodista, jossa kannattaa käydä, vaikkei olisikaan ostamassa mitään, sillä rakennus on todella kiehtova ja myymälätilat jatkuvat huoneesta toiseen. Riimikko on myös nukkekotiharrastajan aarreaitta, joten luonnollisesti Krotti haluaa aina käydä siellä tekemässä löytöjä. On siellä toki paljon kaikkea muutakin kuin nukkekotitavaraa, eikä myöskään pelkkää halpatuontimassatuotantokrääsää.

On mukavaa, että aika monesta vanhan Porvoon puodista löytyy paljon tai jopa pelkästään kotimaisia käsityö- ja design-tuotteita. Olen aina iloinen, kun tarjolla on kotimaista laatua ja uniikkia käsityötä. Niitä on aina kiva hypistellä - pitää nähkääs kartoittaa markkinoita ja laittaa muistiin, mitä kaikkea on ylipäätään olemassa, sillä ennemmin tai myöhemmin koittaa taas se päivä, jolloin on tarpeen tehdä hankintoja, ja silloin on iloinen, kun tietää jo valmiiksi, mistä etsiä.

Krotti hankki minulle yllätyslahjan Riimikosta! Paketista paljastui pieni soittorasia tai oikeammin pelkkä soittorasian koneisto, jonka kampea veivaamalla saa kuulla pätkän suosikkibiisiäni, Stairway to Heaven.

 

Houkuttelevan näköinen ovi.

Lounasta söimme Zum Beispielissä, joka osoittautui varsin hyväksi ruokapaikaksi. Tilaamani kasvisannos oli tasapainoinen, maukas ja täyttävä. Erityisruokavaliohaasteistani selvittiin aivan esimerkillisesti, mistä olin tietysti hyvin iloinen. Salaattipöytä oli mainio, palvelu pelasi, hintataso oli kohtuullinen ja - mikä tärkeintä - saimme pöydän suoraan tuulettimen vierestä. Kyllä kelpasi! Poistuimme ravintelista kylläisinä ja tyytyväisinä.

Herkkuja!

Jälkkäriä emme tilanneet ravintolasta, sillä Vanhan Porvoon Jäätelötehdas suorastaan vaati tulla testatuksi. Niinpä läksimme aterian jälkeen jätskikioskin jonoon ja päädyimme maistelemaan ihastuttavia artesaanijäätelöitä. Testasimme erikoisempia makuja, kuten basilikaa, joka oli minun mielestäni oikein maukasta mutta ei ollut kyllä kaikkien mieleen.

Lisää herkkuja!

Pitkän kaupunkikiertelymme päätteeksi menimme vielä Porvoon paahtimolle kahveja maistelemaan ja hankintoja tekemään. Aloin olla tässä vaiheessa päivää jo kuumuudesta ja pienoisesta nestevajauksesta tuupertumaisillani, joten oli mukavaa istahtaa kahvilan tunnelmalliseen hämärään kupposen äärelle vain olemaan hetkeksi - olkoonkin ettei kahvi ole välttämättä se järkevin valinta silloin, kun keho jo muutenkin huutaa veden puutteesta.

No, onneksi tästäkin kahvilasta sai ottaa vettä niin paljon kuin vain jaksoi, ja olo alkoi pikkuhiljaa kohentua. Paahtimosta leijaileva tuoksu oli jotain aivan mielettömän ihanaa, kahvi maistui ja paikasta jäi tosi hyvä fiilis.

Oi, ihana Porvoo!

Päivämme Porvoossa jätti kokonaisuutenaankin oikein loistavan fiiliksen, vaikka kuumuus nyt tietenkin oli tosi kuormittavaa. Onneksi minulla oli mukanani iso huivi, jonka saatoin aina tilaisuuden tullen kastella kylmällä vedellä - kannoin märkää huivia päässäni tai hartioillani koko päivän, ja se helpotti oloa huomattavasti. Viuhka oli myös kova sana. Jospa vielä juomavettä olisi onnistunut haalimaan päivän aikana vähän enemmän, niin olisin jaksellut varmasti paremmin.

Illalla reissu jatkui takaisin Turkuun päin. Veimme kaverit koteihinsa matkan varrella ja suuntasimme sitten itsekin kotiin seuraavaksi yöksi - ja itse asiassa seuraavaksi päiväksikin, sillä totesimme, ettei seikkailun jatkaminen heti aamulla Vaasaa kohti olisi näillä helteillä ollut enää mukavaa. Lopulta vietimmekin lomaviikon pitkälti kotosalla ja piipahdimme vain päiväseltään Porissa, mistä kerroinkin jo aiemmin, sekä teimme pienen seikkailun saaristoon, mutta siitä kirjoitan ehkä myöhemmin.

Nyt on kyllä kalenterissa sen verran täyttä, että blogi saattaa jäädä taas hetkeksi vähän vähemmälle huomiolle. Valmistaudun parhaillani lähtemään retkelle ensi viikonlopuksi, muuan tovereiden häät häämöttävät jo nurkan takana, samoin koulun alku (haluan kutsua sitä niin, vaikka kyse onkin yliopisto-opinnoista) ja sen myötä niin sanottu todellinen arki.