blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Mitä mittää

17.9.2018

Eilen oli semmone suur juhlapäivä ku Turun päivä. Sen kunniaks mää keksisin kirjottaa blogipostaukse turuks. Mä ryhtysi heti kauhiast naputtelee, mut en mä sit ehtinykkää tehä sitä valmiiks, ku oli niippal kaikkee muutaki tekemist. Niinpä mä nyssippääsen postaa turuks vast tänää.

Tai siis en niinku iha airoks oikeeks turuuks, ku emmää sitä varsinaisesti ees ossaa. Mä ny kirjotan sillattii, ku mä puhuisi, jos mä puhuisi oikkee hirvee hirveäst sitä murret, mikä mul on tuttu ja luanteva. Ei se nyt mittää puhrast turkuu ole, mut ommulny kuitenki juuret täälppäi Suamee ja mä muutin tualt perämettäst Turkuunki jo seittemä vuat sit, nii et jottai sinppäi ny kuitenki.


Sillee tavallisesti mä kyl puhun omast mielestäni aikalail semmost yleiskiält, enkä ollenkaa tällai mahottomasti, mut oon mä silti saanu kuulla jotenki iha kummallisen usein ei-turkulaisilt, et must kyl kuulee, et mistpäi mä olen kotosi.

Semmone hyvä esimerkki vois olla sellane tilanne, ku me viime syksyn tilattiin taksi vaelluksen päätteeks jossai Kinnulas. Taksikuski kysys siin heti aluks, et mistpäi me ollaan, ja mää sanosi et Turust. Siihe se sit vastas, et niin se oikeestaa jo olettiki - vaik me oltii juteltu vast iha muutama sana. Et semmost. Kai siin on sit joku nuatti, jonka huamaa, vaik mä ite luulenki puhuvani iha neutraalisti.

Iha just tämmöttis, kui mä ny kirjotan, emmää kyl kauhian usein puhu. Oikkeestans vaa sillo, ku juttelen joittenki vanhojen turkulaiste kans, tai sillo, ku yritän ärsyttää tamperelaisii, ja sit tietenki sillo, ku mä oon juanu sevverra pal viinii, et tekstintuattaminen alkaa takkuilla.

Tän kirjottamine on kyl aika vaikeet, ku pitää kokoaika miättii, et kui mää ny sanosinkaa tän, jos mä oikee vallan kauhiast lähtisi selostaa jottai mun kotiseuru murteel. On se kirjakiälen kirjottaminen vaa niippal helpompa. Erityisen vaikeet täs on valita, et koska käyttää ärrää deen sijaan, äätä een sijaan tai aata oon sijaan, ku siin ääntyy yleensä semmonen outo välimuato. Tuntuu iha kummalliselt si ottaa vaa jompi kumpi.


Mul tulee ain Turun päiväst miäle se, ku asuin ekaa vuat Turus, enkä viäl tiänny mittää mistää Turun päiväst. Sillo yks syksyne ilta mä näin mun sillosen kämpän ikkunast yhtäkkii kauheen ilotulituksen, joka näytti iha silt, ku joku ilotulitevarasto ois syttyny palaa ja kaik ois räjähtäny yhtä aikaa ilmaan. Mä sit hätääntyneenä kyselin kavereilt, et tiätääks kukkaa täst mittää ja pitäskö olla hualissans. Lopult selvis, et se olikivvaa Turu päivän ilotulitus. Sillee mä sit opin, et semmonenki o olemas.

Mut ei mul täs kyl oikeesti mittää varsinaist sanottavaa ollu. Halusivvaa tul turisee. Mä olin lähös vaellusreissul huame, mut emmää ny mihkää voi lähtee, ku oon taas kipee. Arvakaa vaa, kui paljo ottaa päähä. Mut ei sil kuitenkaa mittää voi, joten täytyy vaa hyväksyy, et tää onnynnäi. Harmi vaa, ku enää myähemmäks tän syksyn aikatauluihi ei saa mahrutettuu mittä viikon mittast retkee, mut ainaki jottai pienempii voissi tehä. Katteellaa ny, kuha tää flunssa täst helpottaa, et mitä mä ollenka keksinkää.


"Mitä mittää" on semmone yleispätevä vastaus, ku kysytää, et mitä kuuluu. Ei tartte väittää, et kuuluu hyvää, vaikkei kuuluiskaa, eikä myäskää julistaa heti siin kohtii, ettei kuulu hyvää. Ei myäskä tartte sanoo, et kuuluu hyvää, vaik kuuluski, ku se taas voiraa tulkita vähä leuhkimiseks. Simmone hyvä turkulaine kuulumiste vaihto vois mennä vaiks tällai:

"Mitä jätkä?"
"Mitäs täs. Mitässä?"
"Mitä mittää."

Pitää kyl sanoo, et ku mä päätin tos kirjottaa et "tällai", ni mä aloin siin heti miättii, et sanoisinksmää ny oikeesti niin vai ennemminki "tällee" tai "tämmöttis" tai "tällattis" tai iha jopa et "tällattiins" tai "tällantteins" niin ku pruukattii sanoo siel mettäs Turu ulkopualel, mist mää ole oikeesti kotosi.

Mä ny lätkäsi tähä mu tekstiyrjö kylkee kuvii auringonkukkasist, jokka me kerättii maljakkoo keittiö pöyräl. Turus on useempiki auringonkukkapelto, joist saa kerätä itellens mukkaa kukkasei. Mä en tiänny, et Koroistenniämel on kans simmone ennen ku oltii siäl yks yä retkel ja alettii ihmettelee ihanaa tuaksuu. Simme pia huamattiinki kyltti, joka sanos, et täsä ol kaupunkin aurinkonkukkapelto. Mentiissi pilkkosepimiäs kerää kolme kukkast ja tuatii kotio. On ne vaa nii komioi.

Mut hei, mistpäi sää olet kotosi? Et sä oman kotiseutus murteel osais kirjottaa?

27 kommenttia

  1. Moikka. Olipas mukava lukkee siun murtteella kirjottaammaas tekstii. Tiällä Itä-Suomessa jotkut lottuttaa puhetta enempi ku toiset. Osa taas puhhuu nii sukkellaan, ettei o heleppo vierraan pyssyy perässä. ja puhheentulo ei heleposti tyrehy, vaikka suomalaisii sanotaahi hiljasiks immeisiks. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitti! No turkulaisetto pualestans usein vähä sellasii lyhytsanasii, paitti sikku tuttavie kans alkuu päästää, ni sikkyl papatettaa. :D

      Poista
    2. Terve vielä. Mie innostuin nii tuosta siun kirjotuksestas, että kirjotin murtteella minnäi yhen postauksen. Kiitos vinkistä : ) Kristiina

      Poista
    3. No mut sepä mainioo! Määpä käyn heti kattoons. :)

      Poista
  2. Muutin 45 vuotta sitten turkuun, ja kylläpä murre tuntui oudolta, mutta en ole sitä edes oppinut puhumaan, oma murteeni on sie ja mie itä-suomalaista, suomessa on paljon eri murteita, ihmisten kannattais käyttää omaa murretta, vaikka ei se katoa koskaan niinkuin karjalan kieli.Blogissani olisi tarjolla ilmainen viking risteily, jos kiinnostaa, etenkin turkulaiset paljon käy laivalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murteet ja niiden laaja kirjo ovat hieno asia, ja minustakin on tosi tärkeää pitää niitä arvossa. Nuorempana suhtauduin varsinaissuomalaiseen nuottiin ja silloin ihan tyhminä pitämiini sananlyhennyksiin nihkeästi ja haaveilin, että voisin puhua jotain kaunista lappilaismurretta mieluummin kuin "noloa" turunseutua. Onneksi sitten myöhemmin mieleni muuttui ja nyt arvostan juuri tätä omaa murretta, sen kaikkia hirveitäkin puolia.

      Kiitos vinkistä! Käynpä tsekkaamassa. :)

      Poista
  3. Siis ihan paras postaus! ^^

    VastaaPoista
  4. Mukava oli lukea itselle aika tuttua murretta. Olen Eurasta syntyisin, joskin muuttanut sieltä vauvana pois. Vanhempani käyttävät yhä paljon euralaisia murresanoja ja omaa nuottiaan, vaikka ovat pääkaupunkiseudulla asuneet vuosikymmeniä. Aloittaessani aikanaan koulun Espoossa, puhuin vielä aika paljon murteella. Koulussa murre kitkettiin pois niin tunneilla kuin välitunneillakin.
    Turun murre ja puheen nuotti on aika tunnistettavaa. Veljeni asuu Salossa, jossa sielläkin nuotti muistuttaa turkulaista, vaikka ei niin voimakasta olekaan. Tykkään lukea eri murteilla kirjoitettuja blogeja, joita on tosin vähän. Rannanpihassa -blogin Ulla kirjoittaa itäsuomalaisittain ja Navettapiian puuhamaassa taasen pääsee pohjalaiseen murteeseen.

    Ikävää, että flunssa sotki retkiaikataulusi. Kipeänä reissaamisesta ei kuitenkaan jaksa nauttia, eikä se taida olla kovin terveellistäkään.

    Mukavia syyspäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielestäni murteella kirjoitettua tekstiä on jotenkin raskasta lukea ja vaikea ymmärtää - mutta jos tekstin voi lukea ääneen, se muuttuu heti ymmärrettävämmäksi. Ihailen tosi paljon niitä, jotka pystyvät tuottamaan tehokkaasti suuria määriä murrekirjoitusta. Minulle tämäkin pieni tekstimäärä oli jo aika työläs. :D

      Poista
    2. Totta, murteen lukeminen on hitaampaa, vaikka se olisi tuttuakin. Varmasti kirjoittaminenkin vaatii aktiivista murrekieltä. Itsestäni huomaan, että vaikka puhun yleiskieltä eli en mitään murretta, kirjoitan aina kirjakieltä. Minun on hyvin vaikea kirjoittaa edes tekstiviestiä slangilla. Ehkä se johtuu juuri siitä, että kaikenlaisen murteen lukeminen on hitaampaa ja vaikeampaa ja siksi tekstiä tuottaessa pyrin tekemään siitä helpommin luettavaa.

      Poista
    3. Itse alan kirjoittaa tekstiviestit ja jossain vaiheessa sähköpostitkin osittain murteella (mutten ollenkaan näin vahvasti kuin tämän postauksen) siinä vaiheessa, kun viestittelen sellaisille tyypeille, joiden kanssa puhun muutenkin paljon. Varmaan jotenkin oletan, että puolimurteellista tekstiäni alkaa olla siinä kohtaa helppo lukea, kun puhetyylini on tuttu. Vieraammille ihmisille ja etenkin sellaisille, joita en ole välttämättä ikinä nähnyt kasvotusten, laitan viestit aina ihan automaattisesti kirjakielellä.

      Poista
  5. Oli kiva lukea murrepostaus, murteella kirjoittaminen on kyllä vaikeaa.
    Itse en ole minkään murteen taitaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa, todellakin. Murteet on selkeästi "tarkoitettu" puhuttaviksi. :D

      Poista
  6. Tää oli hauska! Mulla suurin osa suvusta kuitenkin asuu Salon seudulla ja taisinkin kuulla mielessäni jonkun enon, kun luin. :D

    Mää aina sanon, etten oo oikeen mistään kotosin puheeni perusteella. Lohjalla kai ne oikeet Lohjalaiset puhuu aika Turkupainotteista murretta, mutta kun ei mun vanhemmat ole Lohjalta, niin ei ne puhu, eikä niiden vanhemmat puolestaan ollu Salosta, joten ei ne sitäkään puhu paljoa. Vähän harmillista kyllä, kun ei ole oikein sellasta oikeeta murretta itsellä vaan enemmän sana sieltä toinen täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekamurteet ovat kyllä myös tosi hauskoja. Kuulee, missä kaikkialla on juuria - vaikka saattaa samalla tietysti kuulostaa siltäkin, ettei ole juuri mistään kotoisin. Mä toivoisin kyllä, että osaisin tän varsinaissuomen ohella vähän peräpohjaa/pohjoispohjanmaata, mutta kun en vain ole liioin kanssakäynyt sen suunnan sukulaisten kanssa, ni ei mahra mittä. :D

      Aika usein muuten tuntuu siltä, että "keskuskaupungin" ulkopuolella maakunnassa puhutaan paljon vahvemmin sitä seudulle tyypillistä murretta kuin siellä itse kaupungissa. Harvoin Turussa kuulee niin sankkaa turkua kuin mitä jossain satunnaisessa paikassa varsinaisuomalaisella maaseudulla voi kuulla, tietysti lukuun ottamatta niitä kaikkia sanoja ja sanontoja, jotka ovat nimenomaan kaupunki-turulle tyypillisiä. Salolaisetkin kuulostavat usein paljon turkulaisemmilta kuin monet turkulaiset. :D

      Poista
  7. Todella hyväntuulinen postaus!
    Itselläni on ollut aikoinaan turkulaisia asiakkaita ja aina heidän luotaan kotiin tultua tuli puhuttua melkoisen kummallisesti, kun nuotti ja kaikki s-kirjaimet tarttuivat matkaan oman puhekielen lisukkeeksi ;-)

    Itse olen kotoisin Lahdesta. Tai pitäisi kai sanoa "Lahesta". Tuo on se murreperintö, minkä tunnistan omilta juuriltani :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hauskaa! :D En ole kauheasti ollut tekemisissä Lahden ja lahtelaisten kanssa silleen, että tietäisin paljoakaan seudun murteesta, mutta se vähä, mitä tiedän, on jättänyt sellaisen vaikutelman, että siellä päin puhutaan jotenkin tosi neutraalia murretta, siis sellaista, joka vaikuttaa helposti ymmärrettävältä myös ulkopaikkakuntalaiselle. :)

      Poista
  8. Mul o sukku Turus päin ja kyl mää sen murtten viäl vähä ossan. Ei juur tul käytetyks muute, nii pakka vähä ruastuma. Pittä oikke keskitty, et meneks tää ny varmast oikke. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mu iha hyvihä toi nymmen. Osekyl vaikiaa miättii, et kuimmää ny tätä oikeestans kirjottasi. :D

      Poista
  9. Hih, hauska postaus vaikka välillä olikin vaikeaa saada selvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen siis itse Idästä, en koskaan Turussa käynytkään!

      Poista
    2. Kiitos! Minulla on kyllä aina sama ongelma murteella kirjotettujen tekstien lukemisen kanssa, etenkin vähän vieraammilla murteilla. :D

      Poista
  10. Kuin hauska postaus! :''D

    VastaaPoista
  11. Kyl toi murtee lukemine on vaikeaa vaikk itte samal taval puhu ja kirjottamine viäl vaikeampaa. Turum päivää on kyl lapsena viätetty paljonki. Raitsikal pääsi aina ajelema vaikka koko päivän ku ei mittä maksanu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näi o! Mut voi, raitsikka, kunpa meil vaa ois simmone erelleens tääl!

      Poista