Rankka kesä huonekasveille

Kuluneen kesän aikana menetimme aika monta huonekasvia. Luulisi että kuuma ja aurinkoinen sää olisi luksusta trooppisten maiden kasveille, jotka joutuvat meikäläisissä olosuhteissa pärjäämään valitettavan usein mukavuusalueensa rajoilla. Ehkä kuitenkin yllättävä olosuhteiden muutos aiheutti kasveille liikaa stressiä. Ehkä niiden hoitoon olisi pitänyt kesähelteiden keskellä jaksaa panostaa vielä enemmän, keskittyä kasteluun, sumutella useammin.

Mene ja tiedä sitten, mikä tässä viuhutti viikatetta, mutta kesän mittaan kuolleiden kasvien listalla on monta sellaista, joista en olisi halunnut vielä luopua. Kaunis ja ilahduttavasti kukoistanut röyhyvihvilä (Juncus) pääsi ehkä jossain vaiheessa kuivahtamaan liikaa tai sitten jokin muu arvaamaton tekijä nujersi sen. Kaikki versot ruskistuivat, eikä uusia enää ilmestynyt. Olen vähän harmissani, koska pidin siitä kovasti ja luulin hallitsevani sen kastelurytminkin kohtuullisen hyvin. Haluaisin hankkia uuden, jos vain löydän jostain.

Juncus, in memoriam. Tiedättekö, myydäänkö näitä vielä jossain vai onko laji jo auttamatta pois muodista?

En ilmeisesti osaa hoitaa mehikasveja, sillä muutaman kuukauden aikana meiltä on kuollut sekä sarviaaloe (Gasteria obliqua) että mehiruusuke (Echeveria agavoides), eivätkä aiemmatkaan mehikasvikokeilumme ole menestyneet sen paremmin. Myös ilmakasvien kanssa on ollut vaikeuksia. Hengissä on enää kolme yksilöä, salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica) ja kaksi käpytillandsiaa (Tillandsia ionantha).

Neljästä perhosorkideasta (Phalaenopsis) on hengissä enää yksi - se joka alkoi aiemmin tänä vuonna kasvattaa kukkavartta. Toivon, että se pysyykin hengissä. Kyseessä on vanhin kämmekkämme, joka on ollut meillä pari vuotta, joten olisi kivaa nähdä sen porskuttavan vielä pitkään. Kukkavarsi tuntuu kasvavan hirveän hitaasti, mutta haaveilen silti kukinnasta.

Kookkaimman perhoskämmekän olisin suonut selviävän, sillä se oli aika komea ja kiva. Sen kuolema tuli jotenkin ihan yllätyksenä. Iso osa juurista kuihtui ilman mitään näkyvää syytä ja sitten lehdet putoilivat yksi toisensa perään.

Tämäkin näytti niin eloisalta ja sitten kuoli. Taustalla ilmakasveja, joista toinen on vielä hengissä.

Pullojukkia (Beaucarnea recurvata) on menetetty pari kappaletta, mutta niitä on sen verran monta vielä, ettei muutaman kuolema pahemmin hetkauta. Saimme ne sitä paitsi ilmaiseksi, kun toveri Naakkuli napsi niitä talteen jonkin viherseinän purku-urakan yhteydessä ja jakeli sitten eteenpäin, joten ei tarvitse surra edes rahallista menetystä.

Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) on hengissä mutta voi epämääräisesti. Siltä on kuivahtanut ja kuollut monta vartta, mutta uusia kuitenkin putkahtaa ajoittain. En oikein tiedä, mitä tehdä sille, joten olen päättänyt vain odottaa ja antaa ajan näyttää. Sama pätee aiemmin tänä vuonna saatuun anopinhampaaseen (Sansevieria trifasciata). Sekin on ihan käppyräisessä kunnossa muttei kuitenkaan vielä hengetön, enkä osaa tehdä asialle mitään.

Mikä tällä palmuvehkalla on hätänä?

Tälllaiset epämääräisessä olotilassa häälyvät kasvit minulla on ollut tapana nostaa jonnekin hyllyn päälle, kastella satunnaisesti ja antaa vain olla. Yllättävän usein metodi on toiminut ja kasvi on kokenut jonkinlaisen uudelleensyntymän. No, tietysti aika moni kasvi on myös kuihtunut pois. Jos en tunnista kasvin ongelmaa, en kuitenkaan pysty tekemään oikein muutakaan, joten sovellan tätä käytäntöä myös nyt näihin uusimpiin nuupattajiin.

Anopinhammas huonokuntoisena.

Myös kilpipiilea (Pilea peperomioides) ja muratti (Hedera) ovat vähän huonossa kunnossa, mutta jaksan toivoa, että ne vielä kohentuvat. Joulutähti (Euphorbia pulcherrima) menehtyi, joten en pääse testaamaan, onnistuisinko sen uudelleen kukittamisessa jouluksi. En tosin missään vaiheessa oikeasti uskonutkaan saavani sitä selviämään, vaikka puolileikilläni yritinkin.

Sijoitin kilpipiilean alun perin tällaiseen "aluskasvillisuuden" pöheikköön traakkipuun juurelle, mutta se sai siellä varmasti liian vähän valoa, joten nyt olen siirtänyt sen muualle.

No, mutta elämä huonekasviviidakossa on tällaista. Kasveja tulee ja menee - ja tulee. Nimittäin aina, kun jokin kasvi kuolee, se tarjoaa mahdollisuuden hankkia jotain muuta tilalle! Kesän aikana ei ole tullut tehtyä kuin yksi hankinta, mutta eiköhän talvi ja maisemien värin vaihtuminen vihreästä harmaaseen tuo tullessaan taas suuremman innon viherkasvihankintoja kohtaan. Nyt, kun uusille kasveille on tilaa, edessä on varmasti tietynlaista riehakkuutta sillä saralla.

Se kesän ainoa hankinta on enkelinsiipi (Begonia), jonka ostimme Plantagenin tarjouksesta. Enkelinsiipeä ei olekaan vuosikausiin tullut vastaan kasvimyymälöissä, mutta nyt niitä on taas tarjolla, kun kirjavalehtiset lajit ovat alkaneet tulla muotiin. Mukavaa saada pitkästä aikaa tällainen väripilkku omalle ikkunalaudalle.

On se komea! Edellinen enkelinsiipi katosi tältä ikkunalta jo pari vuotta sitten. Viimein on uusi tilalla.

Onneksi valtaosa kasveistamme kuitenkin selvisi kesästä ongelmitta. Etenkin viirivehkaat (Spathiphyllum) ja laikkuvehkat (Aglaonema) näyttävät voivan mainiosti. Käärmekaktus (Aporocactus) kasvaa hyvää vauhtia, vaikka pelkäsin sitä hankittaessa, etten osaisi pitää sitä hengissä. Palmu (Dypsis), joka kaipaa hiukan tiuhempaa kastelua kuin useimmat muut kasvimme, ei ole ottanut nokkiinsa pienistä kuivahduksista kesän helteiden aikana. Rohtoaloet (Aloe vera) kukoistavat myös - hassua sinänsä, sillä sarvialoe kuoli samalla hoidolla.

Isompi rohtoaloe on aika massiivinen. Käärmekaktus tuli meille ihan pienikokoisena, mutta kasvattaa hyvää vauhtia uusia "käärmeitä". Tuo oikeassa nurkassa oleva kasvi on minulle oikeastaan pieni mysteeri. Tunnistaako joku lajin?

Päivitin juuri huonekasvimuistiooni kesän menetykset ja laskeskelin, että niistä huolimatta kodistamme löytyy edelleen 23 eri lajia, joten kyllä tässä kämpässä biodiversiteettiä riittää. Aloin myös selailla kasvihankinta- ja haaveilulistojani ja miettiä, mitä seuraavaksi lähtisi metsästämään. Pistokkaita otetaan vastaan!