Syyskesän laatikkoviljelykuulumisia

Viljelylaatikot ovat tuottaneet aika hyvin satoa, ja kukkaloisto on ollut koko kesän ihanaa. Suorakylvimme liki kaikki kukkaset viljelylaatikoille toukokuun lopulla. Laitoimme samettikukkia ja kehäkukkia vähän sikin sokin sinne tänne, joten nyt niitä puskee esiin eri puolilta kasvillisuuden seasta kauniina väripilkkuina.

Aiemmin kesällä epäilin, ehtivätkö samettikukat kukkia, mutta hyvinhän ne. Sekä kirjavat ryhmäsamettikukat että ihanan pulleat jättisamettikukat ovat päässeet ilahduttamaan leimuavilla väreillään. Periaatteessahan sekä sametti- että kehäkukat olisivat syötäviä, mutta enimmäkseen olemme antaneet niiden vain kukkia silmän ilona.

 
Spagettikurpitsan kukkia sen sijaan olemme keränneet syötäväksi, ja lisääkin voisi vielä ottaa. Olemme myös saaneet kerättyä muutaman kurpitsan ja ne ovat olleet maukkaita. Jokunen raakilekin on vielä kasvamassa. Spagettikurpitsa on kyllä ihan superhyvää. Söimme juuri yhden härkisbolognesetäytteellä uunissa kypsennettynä - varsinaista herkkua!

Kurpitsoja olisi ollut tulossa vielä enemmänkin, mutta joku kävi nyysimässä niitä. Ei sinänsä olisi pahemmin haitannut, jos kurpitsa tai pari olisi vain viety, mutta se kyllä pisti kiukuksi, kun kurpitsarosmo oli katkaissut koko varren, jossa oli emikukkia ja yksi raakilekin. Luulikohan tyyppi, että kyseessä oli kesäkurpitsa, joka onkin hyvä kerätä jo aika pienikokoisena? Mahtoi pettyä, kun huomasi kälvineensä raakaa spagettikurpitsaa!

Ensin epäilimme, että laatikoilla olisi käynyt jokin eläin, kun porkkanoitakin oli nyhdetty ylös ja vähän heitelty ympäriinsä ja herneitä nypitty juuriltaan. Kuitenkin sitten, kun siirsimme loput kasvamassa olleet kurpitsat piiloon lehtien alle, ja seuraavana päivänä ne oli nostettu taas esiin, alkoi olla selvää, että asialla oli ihminen. Silloin keräsimmekin vauhdilla loput kutakuinkin kypsät kurspitsat talteen ja samalla myös latva-artisokat ja palmukaalit, että saisimme pitää edes osan sadostamme.

Latva-artisokat kokkasimme vain keittämällä ja söimme sellaisenaan, ja minä ainakin tykkäsin niistä kovasti. Palmukaaleista laitettiin taas pastakastiketta herkkusienten kanssa. Maistui! Tämä palmukaalisatsi oli paljon vähemmän hyönteisten nakertelemaa kuin edellinen, aiemmin kesällä kerätty satsi, joka oli yhtä pitsiä ötököiden vierailun jälkeen.

Aivan yllättäen maissit tekivätkin pieniä tähkiä. Sadon saaminen vaikutti todella epätodennäköiseltä, koska hede- ja emikukat tulivat niin eri aikaan. Jotenkin mystisesti ne kuitenkin pölyttyivät. Valitettavasti tähkät kuitenkin irtosivat ennen kuin jyvät ehtivät kypsyä. En tiedä, johtuiko se kuivuudesta vai mistä, mutta ainakin varret olivat jo aika kellastuneet ja tähkät näyttivät kuivahtaneen irti kannoistaan.

Meidän minikokoinen kukkaniittymme jatkaa edelleen kukintaansa, joskin hiukan hillitymmin. Uusia hunajakukkia ja unikoita avautuu välillä, ja ihania syvänsinisiä ruiskaunokkeja riittää. Myös kauniisti kukkivat härkäpavut sopivat hyvin joukkoon.

Semmoista tällä erää. Kuvat ovat jälleen pilvisinä päivinä ja iltahämärässä otettuja. Ei ole tullut taas hengailtua viljelylaatikoilla kameran kanssa päivänpaisteella. Auringonkukatkin ovat nyt jo avautuneet, mutta niistä ei ole vielä kuvia, sillä viimeisimmät käynnit viljelyksillä ovat ajoittuneet pimeälle. Pitää kyllä ehdottomasti piipahtaa pian paisteellakin.