Parvekepuutarhan kesäiset syystunnelmat

Syksy etenee, mutta parvekepuutarhassamme on yhä oikeastaan kesä. Kun aurinko paistaa, partsilla on helposti hellettä. Lasitettu parveke pitää lämmön kivasti myös öisin. On kyllä vähän hassua puuhailla yhä melkoisen kesäisiä puutarha-askareita, vaikka ulkona puiden lehdet jo punertuvat ja viileä tuuli puhaltaa. Ihaninta on ehkä kesäisen lämpöinen tuoksu, joka parvekkeella vallitsee aurinkoisina päivinä. On myös mukavaa, että satokausi jatkuu pitkään.

Kaunis musta tomaatti 'Indigo Rose' on ilahduttanut meitä sadollaan.

Tomaatteja kypsyy mukavasti. Tänä kesänä satoa on saatu kerätä huomattavasti enemmän kuin viime vuonna, jolloin otimme oikeastaan kaikki tomaatit alas yhdellä kertaa vähän puoliraakoina lokakuun lopulla ennen kasvuston raivausta. Katsotaanpa, miten pitkään nämä vielä tuottavat uusia hedelmiä. Olen jostain syystä tosi innoissani tomaattien kasvatuksesta, vaikken voi edes itse maistella niitä sellaisenaan allergian takia. Jotenkin ne ovat vain niin kivan näköisiä ja tuoksuisia - ja vieläpä suhteellisen helppohoitoisia ja hyvin parvekkeellamme viihtyviä. Jos jotain jää säilöttäväksi, kokeilen syödä niitä sitten prosessoituna.

Amppelitomaatti 'Hundreds & Thousands' kärsi kuivuudesta, mutta tekee silti nättejä pikkuisia tomaatteja.

Paprikat ovat myös tuottaneet satoa, vaikka niiden kiusana onkin ollut hurjasti kirvoja. Alkukesällä pääsimme kirvoista kyllä hetkeksi kokonaan eroon, kun onnistuin pesemään suuren osan pois, ja sen jälkeen saapuivat leppäkertut hoitamaan loput. Loppukesällä ongelma kuitenkin palasi. Leppäkerttuja näkyi enää satunnaisesti, eikä isoa kasvustoa ollut kovin helppo pestäkään. Niinpä annoimme periksi ja päätimme vain katsella, miten tilanne etenee.

Syyskuun lämpimillä säillä paprikoiden ympärillä lenteli usein ampiaisia, ja oletan niiden tulleen napsimaan kirvoja. Ampparit vaikuttivat kuitenkin aika tehottomilta saalistajilta, joten olin lähinnä harmissani niiden käynneistä. En nimittäin tykkää yhtään olla näin pienessä suljetussa tilassa ampiaisten kanssa. Puutarhahommat pitikin sitten hoitaa pitkälti iltahämärällä, ampiaisten nukkumaanmenoajan jälkeen. Nyt amppareita ei ole enää juuri näkynyt. Kirvoja on edelleen, mutta odottelemme, että viimeiset paprikat kypsyvät ennen kuin tuhoamme kasvuston.

Kirvojen riivaama paprika syyskuisena sadepäivänä.

Vesimeloni näytti alkuun menestyvän ihan hyvin. Yksi meloni kehkeytyi ja alkoi kasvaa, mutta jossain vaiheessa sen kasvu vain loppui. Lehtiä alkoivat jäytää jotkin tuhoötökät. Odottelimme kuitenkin vielä, josko meloni kasvaisi edes hiukkasen isommaksi. Sitten lopulta, kun keräsimme tämän ainokaisen vesimelonin, se olikin sisältä pitkälti ontto ja kuivettunut. Ilmeisesti olisi pitänyt kastella enemmän. No, tämä oli joka tapauksessa mielenkiintoinen kokeilu.

Olipa kerran vesimeloni. Sen pituinen se.

Köynnöskrassit ja ruusupelargonit kukkivat edelleen kauniisti. Krassi on vuodesta toiseen kestosuosikkini parvekepuutarhan kukkasista. Olen myös hyvilläni pelargonien hankkimisesta. Toivottavasti onnistumme saamaan ne talvehtimaan. Pitää seurata lämpötiloja ja toimittaa kasvit ajoissa johonkin kelvolliseen talvetuspaikkaan. Parvekkeella ne tuskin pärjäävät, sillä talvipakkasilla siellä voi olla yhtä kylmä kuin ulkona. Meillä sisällä asunnossa lienee puolestaan liian lämmintä. Pystyvätkö pelargonit talvehtimaan pimeässä kellarissa?

Ah, ihana köynnöskrassi! Muutamat siniset lobeliatkin vielä sinnittelevät.

Ostimme kauniit 'Prince Gustav' -ruusupelargonit keväällä Lahden puutarhamessuilta. Hyvä hankinta.

Mehikasvien talvettamista pitäisi myös funtsia. Parina menneenä talvena miltei kaikki parvekepuutarhamme mehikasvit ovat nimittäin kuolleet. En tiedä, onko syynä ollut liiallinen kosteus ennen talven tuloa, yksinkertaisesti kylmyys vai jokin ihan muu. Ehkä kellarissa talvehtiminen voisi sopia niille. Parvekkeelle niitä ei ainakaan kannata jättää talveksi.

Keijukaispuutarha on pysynyt tänä kesänä hyvin kuosissa. Maksaruohojen kukinta oli nättiä, ja toivoisin todella, että saisimme ne selviämään talvesta ja kukkimaan taas ensi kesänä. Olisi mukavaa, jos keijukaispuutarhaa ei olisi tarpeen rakentaa keväällä uudestaan, vaan sen voisi vain nostaa esille talvisäilöstä.

Nyt kaikki mehikasviasetelmat ovat vierekkäin pöydällä, jotteivät ne unohdu mihinkään nurkkaan talveksi. Myös yrttiruukku on esillä. Se pitäisi tyhjentää ja putsata.

Minua hiukan nolottaa se, miten vähän olen menneen kesän aikana ottanut valokuvia parvekkeelta ja kirjoitellut puutarhakuulumisia blogiin. En oikein tiedä, mistä se tarkalleen ottaen johtuu, mutta ainakin yksi syy lienee se, että olen tehnyt puutarha-askareita aika paljon iltasella, jolloin valo ei ole enää riittänyt kuvaamiseen. Kesällä oli niin helteistä, ettei päivällä auringonpaisteessa yksinkertaisesti tehnyt mieli hengailla partsilla kovin paljoa. Toinen syy lienevät ne ampiaiset, joiden takia en myöskään syyskesän aikana oleillut parvekepuutarhassa päivisin juurikaan, vaikka olisinkin ollut kotosalla valoisaan aikaan.

No, kuulumisia olisin toki voinut kirjoittaa vähemmilläkin kuvilla. Jostain syystä kuitenkin huomioni keskittyi ihan puolivahingossa viljelylaatikoihin, joista höpöttelin kesän mittaan enemmän, ja parvekepuutarha jäi vähän varjoon. Aion kuitenkin tehdä taas talven tullen jonkinlaisen satosummauskoosteen, joten samalla voin sitten käsitellä muutenkin kesän kulkua ja jakaa juttuja, jotka ovat jääneet mainitsematta. Ehkä arkistoista löytyy vielä muutama satunnainen kuvakin, joita en ole vielä tullut julkaisseeksi.

Parvekeviidakko on edelleen viidakko, vaikka syksy ja kuivuus ovat verottaneet vehreyttä.

Onko teillä vinkkejä pelargonien talvettamiseen?