Sadonkorjuu, syyssiivous ja kekri

Meillä hoidettiin sadonkorjuu ja muut puutarhan syysaskareet loppuun loka-marraskuun vaihteessa. Olimme jo aiemmin syksyllä varanneet kekrinviettopäivän kalenteriin marraskuun alkuun, joten se muodosti eräänlaisen deadlinen, joka motivoi hommiin, vaikkeivät sääolosuhteet vielä olisi aivan ehdottomasti velvoittaneetkaan. Kekriähän on perinteisesti tarkoitus viettää silloin, kun sato on korjattu ja viljelyvuosi saatu päätökseen, ja yritän pitää perinteestä kiinni.

Kurpitsoita kekrikoristeeksi.

Takana oli jo muutama pakkasyö, mutta viljelylaatikoilla kasvit olivat yhä enimmäkseen pystyssä ja kukkiakin oli vielä kerättäväksi sadonkorjuukimppuun. Aurinkoinen lokakuun lopun sunnuntai vierähti kasvuston perkaamisen ja mullan möyhäämisen parissa. Ajattelin, että kirjoitan taas myöhemmin erikseen satosummauksen, joten kerron sitten siinä tarkemmin, miten viljely tänä vuonna sujui, mutta kaiken kaikkiaan olen kyllä ollut tyytyväinen, satoa saatiin ja homma oli kivaa, joskin satovarkauksien takia olin kyllä välillä myös tosi vihainen ja harmissani.

Viimeiset auringonkukat sinnittelivät yöpakkasista huolimatta.

Ajattelin ensin laittaa kaikki kukkaset yhdeksi isoksi kimpuksi, mutta päädyinkin asettelemaan pienemmät pieniin purkkeihin ja isommat isoon maljakkoon. Kokonaisuudesta tuli hieno! En kuitenkaan ehtinyt juuri ottaa siitä hyviä kuvia.

Keräsimme palmukaalit mukiin. Hauskan näköinen kimppu tuli niistäkin. (Tämä kuva on Krotin kännykältä.)

Tässä vaiheessa syksyä keskeisin sadonkorjuu viljelylaatikoilta oli siementen talteenkeräystä. Siinä riittikin puuhaa, mutta siemeniä saatiin myös mukavan paljon ainakin kesäkukista.

Parvekepuutarhan kesäkasvusto olisi säiden puolesta pärjäillyt vaikka ihan tähän päivään asti, mutta päätimme raivata senkin saman tien, ettei homma jäisi roikkumaan tekemättömänä. Eihän kesä kuitenkaan ole enää tulossa takaisin ennen kuin vasta ensi kesänä, joten ennemmin tai myöhemmin kasvit olisi kuitenkin pitänyt pakata kompostiin. Olen tyytyväinen, että työ on tehty ja saimme siivottua parvekkeen mukavaksi talvea varten.

Kasvustossa riitti raivattavaa.

Tomaatit olivat satoisia, mutta aika iso osa niistä oli vielä raakoja tässä vaiheessa.

'Golden Currant' -tomaateista suurin osa kerättiin talteen raakana. Tämä terttu on kypsä.

Ensin vaikutti siltä, että raakana kerätyt tomaatit eivät alkaisi kypsyä ollenkaan, mutta yhtäkkiä ne saivat väriä. Nyt näyttää näin hyvältä. Joukossa myös muutama punainen 'Hundreds and Thousands'.

Paprikoista löytyi tämmöinen kaveri. Minä kammoan toukkia, ja pelkän kuvankin katsominen puistattaa, joten en ollut yhtään iloinen kohtaamisesta. Eivät nämä kyllä muutenkaan olisi tervetulleita.

Köynnöskrassi se vaan kukkii ja kukkii. Vaikka siivosimme muut yksivuotiset kasvit pois, krassi sai jäädä vielä kukkimaan.

Muutama kasvi roudattiin kylmäkellariin. Katsotaan nyt, onnistuuko niiden talvettaminen näin. Osan ehkä viemme takaisin parvekkeelle sitten, jos jossain vaiheessa tulee kunnon talvi, eikä lämpötila enää sahaa. (Kuva on Krotin kännykältä.)

Sadonkorjuun ja siivouksen jälkeen päästiin koristelemaan parvekepuutarhaa taas kekritunnelmiin eli laittamaan paljon lyhtyjä ja kynttilöitä esille. Kekri on kyllä yksi suosikkijuhlistani, ja tänäkin vuonna illanviettomme oli mitä mainioin. Oli hyvää ruokaa ja hauskoja ihmisiä.

Julkaisukelpoisia valokuvia ei valitettavasti juurikaan ole, mutta se nyt on aika tavanomainen ilmiö tällaisten illanviettojen kohdalla. Olen kuitenkin polttanut lyhtyjä parvekkeella tietysti monena muunakin iltana kekrin jälkeen, joten olen sitten saanut räpsittyä kuvia niistä ihan rauhassa ilman juhlateknisiä häiriötekijöitä.

Yksi kaiverrettu kurpitsa ilmaantui riveihin juhlailtana. Ei mikään perinteinen kekrijuttu, mutta sopii hyvin asiaan.

Lyhtyjä, lisää lyhtyjä! Talvisäilytykseen kasattuja ruukkuja pursuileva hyllykin näyttää tunnelmalliselta tässä valossa.

Suosikkilyhtyni luo vihreää valoa ja heittää kiemuraisia varjoja.

Semmoista. Katsotaan, missä vaiheessa julkaisen tämän kaupunkiviljelyvuoden satokoosteet. Koitan ryhtyä keräilemään muistiinpanoja ja kuvia kasaan pikkuhiljaa. Viimeksi julkaisin vasta kevättalvella, mutta kieltämättä kirjoittaminen olisi järkevämpää hoitaa tässä syyspuolella, kun vielä muistaa jotain.