11 pientä kohokohtaa

Koska olen ollut aika hajalla opiskelustressin takia ja kokenut päivä päivältä enenevissä määrin olevani riittämätön ja kehnonlainen, päätin lykätä tenttikirjan syrjään ja keskittyä hetkeksi käymään läpi viime viikkojen aikana tapahtuneita mukavia ja hienoja juttuja sekä tietysti miettimään myös tulossa olevia asioita, joita odotan innolla.

Tänä aamuna nimittäin huomasin ajattelevani, että takana on vain viikkokausia jatkunutta sumuista ylikuormittuneisuutta, enkä voinut muistaa tehneeni mitään hauskaa vähään aikaan. Sehän ei tietenkään ole totta. Nyt on aika listata kohokohdat muutamalta viime viikolta ja hymyillä niille jokaiselle aivan huolellisesti.

1) Retkiviikonloppu Teijossa

Vietin mukavan talvisen viikonlopun Teijon kansallispuiston maisemissa. Aurinko paistoi, ja oli ihanaa olla jalkeilla ja ulkosalla kerrankin koko päivän lyhyt valoisa aika. Maa oli kuurankukkien koristelema. Lähdimme harjoittelemaan suunnistusta polkujen ulkopuolella rämpien. Päädyimme kauniin kallion laelle. Näimme teeren ja pyyn. Punatulkkujen ääntely soi kuulaana kuin kirpeä pakkasilma.

Nukuin teltassa mukavasti hurjasta tuulesta huolimatta. Heräsin aamulla lumisateen hiljaiseen, suloiseen ääneen. Mathildedalin ruukkikylä valmistautui jouluun, ja vierailimme mukavissa jouluisissa puodeissa samalla, kun kuljeskelimme purolla koskikaroja etsien ja kävimme satamassa katsomassa merta. Kaunis viikonloppu.

2) Taru sormusten herrasta

Muuan kaveri tuli Turkuun, ja vietimme hienon kulttuuripäivän. Kävimme Aboa Vetus & Ars Nova -museossa, söimme hyvin ja illalla menimme Turun Kaupunginteatteriin katsomaan Taru sormusten herrasta -näytelmän. En oikein tiedä, miten kuvailisin teatterielämystä lyhyesti.

Vanhana Tolkien-fanina olin toki paikoin aika järkyttynyt monista kummallisista ratkaisuista. Lavasteet kuitenkin tekivät vaikutuksen. En ole eräiden Kaupunginteatterin vakionäyttelijöiden suurin ihailija, mutta monen vieraamman näyttelijän roolityö ilahdutti. Kaiken kaikkiaan olen ainakin tyytyväinen, että menin katsomaan näytelmän.

3) Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä on aina juhlava tunnelma, vaikkei tekisikään mitään kovin erityistä. Tänä vuonna päivä kului muuan muksun synttäreillä ja ilta sitten telkkarin ääressä linnanjuhlia pällistellen ja juhlavaa salaatti- ja juustoateriaa tuhoten. Oli muuten siitä poikkeuksellinen itsenäisyyspäivä, etten ehtinyt katsoa Tuntematonta sotilasta, mutta eipä tuo mitään. Ehtii toistekin.

4) Flörin joulumyyjäiset ja uudet huonekasvit

Näistä kirjoittelinkin jo aiemmin. Flörin Peltolan myymälässä oli kivat pienet myyjäiset, joita kävimme fiilistelemässä, ja samalla ostimme lisää kasveja kotiin. Uudet kasvit piristävät aina, jahka eivät ihan heti delaa. Toistaiseksi kaikki hankkimamme ovat hengissä.

5) Pikkujoulut isosiskolla

Isosiskoni ja hänen puolisonsa ovat ottaneet tavaksi kutsua kaikki sisaruksensa kylään marras-joulukuun taitteen tietämillä viettämään aikaa, herkuttelemaan ja hassuttelemaan pikkujoulujen merkeissä. Aika hauskasti molemmilla on kaksi nuorempaa sisarusta. Päivä oli oikein mainio ja tunnelmallinen.

6) Vapaaehtoistuminen ja pelkoni voittaminen

Ilmoittauduin vapaaehtoishommiin isoon kongressiin, joka järjestetään Turussa ensi kesänä. Minä suorastaan kammoan vieraiden kielten puhumista (kiitos alakoulun englanninopettajan kyseenalaisten opetusmetodien), mutta päätin koota rohkeuteni ja lähteä mukaan joka tapauksessa. Matkalla ensimmäiseen vapaaehtoisten ohjaustapaamiseen olin ihan hyytelöä jännityksestä. Menin kuitenkin, ja kokemus oli kannustava. Eiköhän tämä suju.

7) Jouluaskarepaja

Olen ollut jo niin monena vuonna joulun alla mukana Luontoliiton kulutuskriittisissä joulutapahtumissa, ettei joulutunnelma meinaa enää oikein tullakaan ilman niitä. Onneksi tänäkin vuonna pidettiin jouluaskarepaja, jossa tehtiin kierrätysmateriaaleista joulukortteja ja -koristeita. Valoin taas muutaman kivan kynttilän ja yritin herätellä uinuvia kirjomistaitojani. Mukavana uutuutena testasimme saippuan valmistamista.

8) Lohjan joulumarkkinat

Toinen jo aivan olennaiseksi joulun ajan perinteeksi muodostunut juttu on Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilla käyminen. Kuten olen aiemminkin hehkuttanut, nämä ovat ehkä Suomen hienoimmat joulumarkkinat. Markkinakäynnin yhteydessä voimme myös mukavasti tavata seudulla asuvia tyyppejä, vaihtaa joululahjoja ja kuulumisia. Oli mukavan talvinen pikkupakkassää. Sateli vähän luntakin. Kävimme vielä markkinoiden jälkeen iltahämärässä hakemassa kuusen tutun maanomistajan metsästä. Tunnelmallista!

9) Pori ja pähkinähakki

Maanantaina tuli käytyä Porissa. Minulla ei ollut siellä mitään varsinaista tekemistä, olin vain mukana matkassa, joten istuskelin suuren osan päivästä kahvilassa lukemassa tenttikirjaa ja odottelemassa. En oikein tiedä, mitä ajattelen Porista, mutta ainakin joka kerta, kun olen käynyt siellä, on ollut mukava reissu. Niin tämäkin. Vaikka ajomatka aamun pimeydessä, kaameassa lumituiskussa olikin hermoja raastava elämys, olen tosi iloinen, että olin mukana.

Keksin lounaan jälkeen, että voisi olla kivaa mennä kävelylle Käppärän hautausmaalle, sillä siellä saattaa nähdä pähkinähakkeja. Kuljeskelimme tuoreen lumen kuorruttamalla, laajalla hautausmaalla, kunnes havaitsimmekin yhden. Veikeän pilkullinen pieni varislintu ruokaili sembramännyssä. Muistan vain kerran aiemmin nähneeni hakin, kun sellainen vieraili lapsuudenkodin pihassa. Aika paikoittaisesti niitä esiintyykin Suomessa. Ilahduin kohtaamisesta.

10) Illallinen Hüggessä

Turkuun on aivan vastikään avattu uusi kasvisravintola, Hügge. Illallistimme siellä tiistaina. Ruoka ja viini maistuivat. Erityisruokavalioasiatkin huomioitiin aivan ensiluokkaisesti, eikä missään kohtaa tarvinut olla ahdistunut allergioiden takia. Suosittelen kyllä Hüggeä vahvasti kaikille - en vain kasvissyöjille, vaan ihan kaikille! Meillä oli tosi hauska ilta.

11) Lumi

Lopuksi vielä täytyyhän sekin mainita, että nyt kun tämä meidän vesisaderannikkommekin viimein varustettiin kunnon lumihangella, niin onhan täällä ihanan valoisaa ja jouluista. Lumettomat, pilviset talvipäivät ovat kuin säkki silmillä. Lumi tuo valon. Tykkään kyllä pimeydestä, mutta rajansa kaikella. Kyllä nyt kelpaa kulkea kohti joulua.

Eipä tämä talvi tosiaan ole alkanut ollenkaan niin pahana kuin aamulla tuntui. Olen tehnyt ja kokenut paljon muutakin kuin stressiä ja surkeutta ja muistan kyllä olleeni useasti ihan rentoutunut ja leppoisa. Edessäkin näyttäisi olevan runsaasti leppoisuutta, eikä työtä ole jäljellä enää kuin pari päivää. Kun on uupunut ja harmissaan, hyvät asiat vain unohtuvat helposti ja kaikki näyttää ankealta. Silloin tietää, että on syytä pitää tauko. 

Valitettavasti juuri nyt taukoni ei voi olla muutamaa tuntia pidempi, sillä minun täyty palata tenttikirjan ääreen ja kurssityötä viimeistelemään - mutta toivottavasti uusin voimin ja paremmalla teholla. Olo on ainakin kevyempi.

Kaikki postauksen kuvat ovat kuun alusta Teijon retkeltä. Viimeinen kuva on Mathildedalin viehättävästä suklaakahvilasta. Olen kerran aiemminkin eksynyt retken jälkeen sinne nauttimaan kupposen kahvia vanhan jazzmusiikin ja runsaiden viherkasvien keskellä. Oli ihanaa käydä taas.

Mutta mukavaa joulunalusaikaa teille, lukijat! Toivottavasti ette ole yhtä stresaantuneita - tai jos olette, niin pystytte myös pitämään välillä pientä taukoa ja ajattelemaan jotain ihan muuta.