Tammikuun valoa ja erikoisia kasviuutuuksia

Aurinkoiset päivät ja hohtavat hanget ovat juuri nyt mitä tervetulleimmat. Talven pimein aika on aina myös huonekasveille äärirajoilla sinnittelyä. Lisävalo on silloin tarpeen, ja minulla on tapana siirtää kasveja mahdollisuuksien mukaan asunnon valoisimmalle paikalle olohuoneen ikkunan luokse nauttimaan vähäisistä päivänvalon pilkahduksista. Nekin, jotka aurinkoisena vuodenpuoliskona roikkuvat keittiön ikkunalla suojassa porotukselta, siirrän ainakin marras-joulukuun ajaksi olkkariin.

Tammikuinen aamuaurinko valaisee olohuoneemme kasvi- ja kirjaviidakkoa.

Viime viikkoina on saatu oikein kunnolla auringonpaistetta sisään olohuoneeseen, ja lumipeite vielä lisää sen kirkkautta. Aamunkoitot ovat suorastaan häikäiseviä. Voin vain kuvitella, miten hyvillään kasvit ovat tästä - jos niiden nyt ylipäätään on fyysisesti mahdollista kokea hyvillään olemista. Minä ainakin olen hyvilläni tarvittaessa niidenkin puolesta. Pimeydessä kituutus alkaa taas olla mennyttä aikaa.

Lankaköynnös on ikkunalaudalla ja kasvaa valon siivittämänä aikamoista vauhtia.

Kävimme tammikuun alkupuolella Ruissalossa kasvitieteellisellä puutarhalla ja ostimme pari uutta kasvia. Kasvitieteelliseltä on kiva hankkia taimia. Ne ovat kohtuullisen halpoja - nämäkin vain parin euron hintaisia - ja useimmiten oikein hyväkuntoisia. Erikoisemmat lajit ja lajikkeet ovat myös vahvasti edustettuina. Toisaalta esillä olevat tiedot kasvilajeista ja -lajikkeista saattavat olla kryptisiä tai olemattomia. Luvassa voi olla jännittävää selvittelytyötä.

Pieni, söpöin violetein kukin kukkiva, nukkalehtinen kasvi houkutteli siinä määrin, että valitsimme sen. Kyseessä lienee pikkusoilikki eli amppelisoilikki (Streptocarpus saxorum). Lehdet ovat paksut ja pyöreät toisin kuin olen nähnyt perinteisillä isommilla soilikeilla olevan. Meillä ei ole ennen ollut minkään sortin soilikkia, mutta hoito ei kuulosta teoriassa hirveän vaikealta. Runsas hajavalo, tasainen kosteus ja sumuttelu eivät juurikaan poikkea parin muun kasvimme vaatimuksista.

Uuden pikkusoilikkimme kukinta alkaa olla loppusuoralla, joten olen kuvannut pääasiassa sen kauniita lehtiä.

Toinen hankkimistamme kasveista onkin ilmeisesti jossain määrin harvinaisuus suomalaisissa huonekasvipiireissä, sillä lajista on tarjolla hyvin vähän suomenkielisiä hakutuloksia. Meillä oli samanlainen joskus aiemminkin, ja silloin tunsimme sen pullovillakkona, mutta kasvin varsinainen suomenkielinen nimi taitaa olla pullomehivillakko. Tieteelliset nimet Senecio articulatus ja Curio articulatus viitannevat molemmat samaan lajiin, ja on niitä synonyymejä ilmeisesti muitakin. 

Pullomehivillakosta löytyy runsaasti tietoa ja hoito-ohjeita englanninkielisiltä sivustoilta, joissa sitä kutsutaan useimmiten nimillä candle plant ja hot dog cactus, kynttiläkasvi ja hodarikaktus. Villakkoa hoidetaan kuten mehikasveja yleensäkin. Se kaipaa valoa muttei suoraa paahdetta. Kasvualusta saisi olla hiekkainen ja hyvin läpäisevä. Kastelua tarvitaan vain kerran kuussa.

Pullomehivillakko on hieno ja erikoinen!

Muissa huonekasviuutisissa voisin vielä mainita aiempien hankintojen kuulumiset. Joulun alla ostettu lankaköynnös (Muehlenbeckia) elelee ja jakselee hyvin, kuten tuolta aiemmasta kuvasta voikin havaita. Samoin maaorkidea ludisia (Ludisia discolor) näyttä asettuneen. Aluksi siitä putoili lehtiä ja tilanne näytti huonolta, mutta nyt lehtien variseminen on loppunut ja kukinta on uljasta. Opuntiakaktus (Opuntia) on myös yhä pystyssä, samoin uusin perhoskämmekkä (Phalaenopsis).

Kun ostimme ludisian, sillä oli lyhyet kukkavanat ja nuput. Vuodenvaihteen tienoilla nuput alkoivat avautua.

Nyt se kukkii loisteliaasti. Pienten valkoisten kukkien kuvaaminen on osoittautunut melko vaikeaksi. Olen päätynyt ottamaan kuvia telkkarin mustaa ruutua vasten niin, että aurinko valaisee kukat. Tasatummalla taustalla niiden yksityiskohdat saa erottumaan.

Alan myös pitää kesällä ostamaamme enkelinsiipeä (Begonia) niin sanotusti vakiintuneena, sillä se tekee ahkerasti uusia lehtiä, ja olen ilmeisesti löytänyt sille sopivan kastelurytmin. Kirjaan uudet hankinnat huonekasvilistaani yleensä vasta siinä vaiheessa, kun ne näyttävät oikeasti asettuneen meille. Näin en tule täyttäneeksi listaa sellaisilla tilapäisyyksillä, kuten kukkivana saaduilla tulilatvoilla, jotka harvemmin selviävät pitkään.

Ilmakasveistamme uljain, isokokoinen salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica) on kuollut. Minulla oli yksi aiemminkin. Se mätäni. Tämänkertainen menehtyi kuivumiseen. Epätoivohan tässä iskee. Nyt en kyllä aio enää hankkia uutta - varsinkaan kun näiden hinnat huitelevat 20 euron yläpuolella. Onneksi kaikki kolme käpytillandsiaa (Tillandsia ionantha) näyttävät yhä elinvoimaisilta. Niistä minä tykkään.

Enkelinsiipeä on myös tullut yritettyä kuvata tummaa taustaa vasten, jotta sen lehtien väri esiintyisi edukseen.

Huonekasvien kuvaaminen on taas hauskaa, kun aurinko paistaa sisään. Olen ottanut suurimman osan näistä kuvista aamusella, talvisen aamunkoiton oranssinsävyisessä valossa, jota rakastan aivan ylenpalttisesti.