Vuonna 2017 laskin ensimmäistä kertaa vuodareitani. Vaikka olin aina suhtautunut pinnakisoihin ja etenkin aktiiviseen bongaamiseen* vähän nihkeästi, innostuinkin yhtäkkiä kokeilemaan. Ryhdyin leikilliseen pinnakisaan siskoni kanssa. Lisäksi kisasin itseäni vastaan. Asetin henkilökohtaisia tavoitteita siitä, mihin mennessä tähtään saamaan sata pinnaa kasaan ja miten monta lajia kaikkiaan pyrin havaitsemaan.
Sen vuoden ajan se olikin mitä hauskinta ja motivoivinta puuhaa. Bongausretket veivät minut aivan uusiin paikkoihin, joihin en ehkä olisi muuten ikinä tullut päätyneeksi. Pinnakisa innosti retkeilemään enemmän myös yksin. Se oli hyvä syy valita joutilaana päivänä sohvalla lojumisen sijaan ulkona liikkuminen. Sen vaikutukset tuntuivat olevan kaikkiaan positiivisia.
Kun kisa oli ohi, tulokset vertailtu, menneen vuoden hienoimmat lintuhetket fiilistelty vielä kertaalleen läpi ja uutta vuotta suunniteltu, avasin puhtaan laskentataulukon - ja silloin minä lannistuin tyystin. Juuri hetki sitten mittarissa oli ollut reippaat 180 lajia. Nyt siinä oli kolme. Tuntui kuin huolella rakennettu korttitalo olisi juuri luhistunut ja rakentaminen olisi pitänyt aloittaa alusta.
No, tässä kohtaa joku kilpailuhenkisempi ja taisteluvalmiimpi tyyppi varmaankin olisi kasannut itsensä ja lähtenyt linturetkelle, mutta minä annoin periksi. En laskenut pinnoja viime vuonna ollenkaan. Pikkuhiljaa kevään edetessä unohdin vuodarilistan nollautumisen aiheuttaman lannistuneisuuden, mutten missään vaiheessa palannut laskurin ääreen.
Niinpä viime vuonna minä sitten vain retkeilin ja nautin linnuista ja luonnosta ja yritin olla miettimättä pinnoja. Kävin kyllä bongaamassa muutaman lintuharvinaisuuden joka tapauksessa, vaikken kirjannut niitä mihinkään laskuriin, ainoastaan havaintovihkooni. Halusin vain päästä havainnoimaan niitä, ihan vain puhtaasta harrastamisen riemusta ja mielenkiinnosta lintuja kohtaan.
Joka tapauksessa tein vuoden aikana vähemmän linturetkiä, en käynyt niin paljon uusissa paikoissa enkä ehkä havainnut aivan niin montaa eri lajia kuin edellisenä vuonna - siitä en tosin voi olla varma. Kohtasin kyllä aivan spontaanisti monia sellaisia lintuja, joita ei kovin usein satu kohdalle, joten ties mihin lukemaan olisi päädytty, jos olisin pitänyt lukua.
Nyt kun vuosi taas vaihtui, eikä minulla ollutkaan edessäni päättyneen vuoden pitkää pinnalistaa ja juuri alkaneen vuoden lannistavan lyhyttä, minä olinkin taas tarmoa täynnä ja perustin jälleen uuden laskentataulukon. Yksi vuosi taukoa tämän sorttisesta harrastamisesta oli selkeästi tarpeen. Nyt pinnojen laskemisessa on taas sitä jotain selittämätöntä hohtoa, joka viime vuoden alussa katosi kokonaan.
Kisaan jälleen pääasiassa itseäni vastaan. Tavoitteenani on havaita 200 lajia vuoden aikana. Lisäksi ajattelin laittaa itseni hiukan koetukselle ja osallistua Tunnista 100 lintulajia -haasteen ekosarjaan, jossa lasketaan vain omin lihasvoimin liikuttaessa havaitut linnut.
Pyrin saamaan ekosarjan satasen täyteen kesäkuussa. Sen kanssa saattaa tehdä tiukkaa, sillä liikun yllättävän harvoin kotiovelta retkelle ja takaisin kokonaan omin voimin. Miltei poikkeuksetta menen vähintäänkin bussilla, joka ei myöskään ole hyväksyttävä kulkupeli tässä haasteessa. Melko usein otan oman auton. Nytpähän on sitten näytön paikka. Tarkoituksenani ei ole toki ottaa tästäkään sen suurempia paineita, mutta haluan haastaa itseni edes yrittämään.
Ekopinnahaasteen pohtiminen sai minut nimittäin tajuamaan, että vaikka luulen toimivani elämässäni pitkälti hyvinkin ympäristöystävällisesti, niin tosiasiassa minulla on koko joukko sellaisia tapoja, joita olisi syytä tarkastella kriittisesti. Voisin tosissani harkita paremmin auton käytön tarvetta ja liikkua enemmän jalan. Ekopinnojen laskeminen varmasti myös motivoi lisäämään arkiliikuntaa, ja sille olisi tilausta.
*) Kun tässä puhun lintubongauksesta, tarkoitan bongaamisen varsinaisen määritelmän mukaista toimintaa eli sitä, että mennään havainnoimaan jotain tiettyä lintuyksilöä, jonka tiedetään oleilevan jossain tietyssä paikassa. Näin määritellen kaikki linturetkeily ei ole bongausta, vaikka yleiskielessä lintuharrastuksesta ja bongauksesta puhutaankin ihan rinnakkain.
Postauksen kuvissa esiintyy hiiripöllö, joka on pysytellyt Turussa jo viikkokausia Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalla. Olen käynyt parina iltana ihastelemassa sitä. Tämä on hyvä esimerkki bongaamisesta - tiesin etukäteen, että kirkolla on nähty pöllö, ja suuntasin mestoille nähdäkseni sen. Kohtaaminen oli joka tapauksessa aivan ihana luontokokemus, mutta onhan tilanteen luonne kuitenkin hieman erilainen kuin, jos olisin sattumalta itsekseni vain nähnyt pöllön puussa tietämättä ennalta, että melko varmasti tulen näkemään sen.
Mutta hei, lukijat, aiotteko osallistua Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen?
Oho, uudistunut ulkoasu! Hyvännäköinen ja selkeä. Nyt onkin helppo päästä kurkkimaan itseäni kiinnostavat aiheet, eli luonto ja puutarha, ehkä innostuksen sattuessa myös huonekasvit :) 100 lintua -haaste on täälläkin aloitettu, toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin viime vuonna (68). Ekohaasteeseen ei riitä minulla rahkeet, mutta onneksi tavallinenkin haaste on olemassa. Pöllöt ovat upeita lintuja. Hiiripöllöä en olekaan koskaan nähnyt, helmi-, varpus-, viiru-, sarvi- ja suopöllön kyllä. Huuhkaja olisi hieno päästä näkemään joskus. Sen huhuilua olen kyllä kuullut. Pitäisikin käydä vanhempieni luona maalla pöllöjä kuulostelemassa tässä alkuvuodesta, jos vaikka saisi muutaman kuulohavainnon lintulistalle :) Tsemppiä tavoitteiden kanssa! 100 lintua kesäkuuhun mennessä ja 200 koko vuonna on kunnioitettava luku.
VastaaPoistaKiitoksia! <3 Ekopinnojen kanssa saattaa minullakin olla tosi vaikeaa. Olen varmaan aivan liian optimistinen, kun ajattelen kesäkuuta - ehkäpä olisi järkevämpää yrittää vain saada se 100 täyteen ylipäätään tämän vuoden aikana. Tilanne on nyt ekopinnalistalla 9 ja kaikkien pinnojen listalla 23. :D
PoistaRakastan pöllöjä. Niissä on jotain kaunista, kiehtovaa ja salaperäistä, mutta ne ovat myös aivan paijattavan söpön näköisiä pehmeän palleroisine olemuksineen, isoine päineen ja sympaattisine silmineen! En ole ikinä nähnyt huuhkajaa, enkä kuullutkaan kuin kerran hyvin kaukaa, joten minullakin se on vahvasti haaveissa. Toivokaamme, että pääsemme tahoillamme kohtaamaan sen vielä - ehkäpä jo tänä vuonna. :)
Molemmat havaintotavat - kilpailuhenkinen pisteiden kerääminen ja seesteisempi retkeily kuulostavat hyviltä ja kummallakin on puolensa. Mukavaa että voi valita itselleen sopivimman :) 100-lintulajia haasteessa olen taas mukana, viime vuosi päätyi omalta kannalta yllättävän kovaan 65 lajin tulokseen. Haasteen tavoite eli lajituntemuksen kasvattaminen on ainakin omalla kohdalla toteutunut hyvin.
VastaaPoistaMielenkiintoisia lintuelämyksiä!
Näin on. Onneksi ei tosiaan ole pakko kisata, jos ei siltä tunnu, mutta voi, jos haluaa. Minulla on kisaamisen - leikkimielisenkin - kohdalla se pieni pelko, että mitä jos ihanasta harrastuksesta tuleekin vain yhtä urheiluhenkistä kamppailua, enkä osaakaan enää iloita vaikkapa niistä jokapäiväisistä variksista ja talitiaisista sen jälkeen, kun olen jo kertaalleen saanut ne pinnalistalle. Se olisi hirveää. :D
PoistaMutta jo vain, 65 lajia on tosi hyvä, jo reippaasti yli puolivälin. Ehkäpä tänä vuonna tulee muutama enemmän. Haaste on kyllä omiaan lisäämään lajintuntemusta ja motivoimaan retkille. Tsemppiä haasteeseen ja mukavia lintuelämyksiä sinnekin! :)
Minustakin on hienoa, että havaintotapoja on tarjolla eri tyyppisiä. Tuskin lintujen bongailusta on tarkoitus kenellekään turhia paineita asettaa. Aion osallistua 100 lintulajin haasteeseen kevyen rauhallisesti. Parasta on oppia tuntemaan uusia lajeja ja ylipäätään laajentaa lintutietämystään.
VastaaPoistaJuu, jos alkaisi tuntea paineita, olisi ehkä syytä heittää pinnalistat kuuseen ja asettua hetkeksi tuijottelemaan vaikkapa puluja tai pullasorsia kaikessa rauhassa. :D
PoistaMukavaa lintuvuotta haasteen parissa! :)
Täytyy miettiä tuota haastetta.
VastaaPoistaTodennäköisesti kehittän itselleni ruuhkaa tämän tästä ja siinä aikakilpailussa haasteet eivät perinteisesti menesty hyvin. Mutta voisihan siitä olla jonkinlaista taustavahvistusta luonnon tarkkailuun :-)
Ota toki kokeiluun, vaikkapa vain siltä kantilta, että mitenköhän monta lajia sitä tulee sattumalta vain havainneeksi ja tunnistaneeksi ihan vain muun elämän ohessa sen kummemmin yrittämättä. Onhan sekin jo mielenkiintoinen testi. :)
PoistaOlen pitänyt lintulistaa tietokoneella muutamana vuotena. En varsinaisesti bongaile lintuja. En siis lähde tavoittelemaan jotain harvinaisuutta, jos sellainen on paikkakunnalle ilmestynyt. Nyt on parisen viikkoa ollut lapintiainen täällä. Pidän listaa, että pysyn kärryillä sen verran, että mitä lintuja olen kuvannut. Kaikki otokset ei oo silti julkaisukelpoisia, muistoja itselleni kumminkin. Meitä on sellainen reippaat kymmenkunta valokuvaaja samoilla "apajilla", jos joku lintu on kuvattu jo satoja kertoja ja kaikilla on se lähes sama otos, niin ei...mä en halua. En halua myöskään ajella viikonloppuna autolla satoja kilometrejä ristiin rastiin, inhoan autolla ajoa ja ei edes kyydissä oleminen oo mun juttu. Siksi todellakin aika lähellä kuvattuja lintukuvia! Olen avannut sen 100 lintulajin haasteen, koska siihen on niin kätevä laittaa havainnot. Ei kuitenkaan haittaa, jos jää saavuttamatta se 100 lajia. Itselleni on tärkeintä saada aina vaan parempia kuvia, lajilla ei oo väliä! Tunnen yhden lintubongarin, joka kulkee kesät talvet polkupyörällä etsimässä lintuja. Aika vanha mies. Pysyy varmasti kunnossa! :)
VastaaPoistaListojen pitäminen ihan vain omasta mielenkiinnosta, havaintojen ja kuvien järjestyksessä pitämiseksi on oikein mukavaa. Eipä siihen listalle tarvitse mitään numerolaskuria välttämättä lisätäkään. Minulla on nyt kaikki pinnalistat yhdellä ja samalla laskentataulukkopohjalla, mistä ajattelin sitten siirtää havainnot sinne 100 lintulajia -haasteen sivulle, jahka jokin tavoite tulee täyteen.
PoistaBongaamisessa on puolensa, mutta ymmärrän täysin pointtisi lintujen perässä autoilemisesta. Onhan se vähän kyseenalaista harrastuksen etiikankin puolesta - se että luontoa harrastaakseen posottelee jatkuvasti ympäriinsä ja tärvää siinä ohessa luontoa. Lisäksi käy sääliksi niitä lintuja, jotka sattuvat eksymään sellaiseen paikkaan, missä eivät saa hetken rauhaa yli-innokkailta bongareilta ja kuvaajilta. Niitähän nääntyy harva se talvi nälkään ja kylmään, kun eivät saa raukkaparat rauhassa ruokailla. :(
Haaveilen, että olisin joskus itsekin sellainen bongari, joka pyöräretkeilee vielä vanhanakin. Pitäisi vain ensin motivoitua taas ryhtymään pyöräilijäksi ja tehdä siitä tapa. Nuorena on vitsa väännettävä... :D
Toivottavasti tästä tulee hyvä lintu-, retkeily- ja valokuvausvuosi täynnä elämyksiä ja oppimiskokemuksia! :)
Mullakin taisi jäädä viime vuonna tuo 100-lajia kesken, innon listaukseen lopahdettua taas kesän kynnyksellä. Olen kuitenkin aika varma, että se sata tuli täyteen jossain vaiheessa.
VastaaPoistaTänä vuonna onkin hyvä, kun voi pitää tuota uutta listausta puhelimen selaimessa yhtenä välilehtenä, niin sinne on helpompi lisätä sattumalta havaitut lajit. Tai siis jos muistaa tallentaa. Hölmistelin eilen, miksi listalla oli vain neljä lajia vaikka yhtenä lauantaina olin taas vakoillut naapurin ruokinnalla ainakin kummatkin varpuset, mustarastaan ja ilahduttavan parven keltasirkkuja samoin närhiä tuntuu nurkissa pyörivän useasti. Eli mukana ollaan, sitten pitäisi vaan löytää energiaa elvyttää vähän torniretkeilyäkin. :)
Veikkaan, että sulla nyt melko varmasti tuli 100 täyteen, vaikka kevään jälkeen linturetkeily olisikin jäänyt vähemmälle. :)
PoistaMä kirjaan havaintoja paperivihkoon ja siirrän niitä koneelle laskentataulukkoon aina kun muistan. Laitoin taulukon keskelle työpöytää, joten joka kerta heti koneen avattuani näen sen ja toivottavasti muistan täydentää. :D
Tsemppiä haasteeseen! Mietitäänhän jotain retkeä tähän keväälle... :)
En tiedä kirjaanko havaintoja mihinkään. Viime vuonna pidin listaa.
VastaaPoistaNiin, voihan sitä katsella kevään edetessä, mikä on fiilis ja ryhtyykö kirjaamaan. :)
PoistaOnpa söpö pöllö!
VastaaPoistaNiinpä, pöllöt ovat veikeän näköisiä! (Mielikuva pehmeästä paijattavasta otuksesta särkyy usein viimeistään siinä kohtaa, kun näkee pöllön saalistamassa tai esimerkiksi rengastustilanteessa pitelee pöllöä kädessään. Raatelunokka ja -kynnet ovat hirmuiset.)
PoistaTotta. Pöllö on söpö mutta hurja tappaja.
PoistaTaidan vaan tyytyä katselemaan. Jos joskus jonkun kuvan saan niin se riittää. :)
VastaaPoistaSekin on oikein hyvä lähestymistapa. :)
PoistaTykkkään kyllä katsella lintuja ja kuvatakin jos ihan kohdalle tulevat, mutta en ole koskaan innostunut luontoon tai liikuntaan liittyvistä tilastoinneista. En laske melonta- enkä kävelykilometrejä, ja havaitut linnutkin jäävät vain kuva-arkiston täytteeksi. Ymmärrän tuon pinnojen keruun siltä kannalta, että siinä on yksi tapa joka innostaa lähtemään liikkeelle.
VastaaPoistaListojen pitämisessä, "tulosten" laskemisessa ja pienissäkin kilpailuasetelmissa on aina se riski, että suhtautuminen leppoisaan harrastukseen muuttuu vähemmän leppoisaksi. Pelkäsin tätä edellisvuonna, kun aloitin ekan pinnakisan, mutta ei se lopulta ainakaan siinä yhden vuoden aikana tehnyt pahuuksia suhteelleni lintuihin ja retkeilyyn.
PoistaPitää kuitenkin olla valppaana, ettei touhu mene ihan suorittamiseksi. Hyvä varomerkki voi olla vaikkapa nyt se, miten kokee sellaiset yleiset, jokapäiväiset linnut kuten varikset - tuleeko niistä vuoden ensimmäisen kohtaamisen jälkeen tylsiä tai jopa vähän ärsyttäviä vai osaako niiden tarkkailusta yhä nauttia? Jos huomaa ärsyyntyvänsä variksista ja kyllästyvänsä niihin siksi, että laji on jo aiemmin havaittu ja listattu ja esiintyy aivan turhan usein, kun jotain muutakin olisi kiva välillä nähdä, mielestäni silloin on syytä luopua kisailusta ja listauksesta tykkänään.
Minä aion bongailla lintuja vain anoppini instatililtä. Hän kuvaa aivan uskomattoman upeita kuvia (@raumensee, jos haluat kurkata). Mutta ympäristöystävällisempään elämään pyrin myös jatkuvasti, vaikka on haastavaa.
VastaaPoistaOnpa mainioita kuvia. Kiitos vinkistä! Noita kyllä kelpaakin katsella. :)
PoistaTsemppiä! Minä tyydyn bongailemaan vain kun kohdalle osuu. Yllättävän monta havaintoa olen tehnyt ihan kotinurkilla
VastaaPoistaKiitti! Kotipiirin lintuja onkin tosi palkitsevaa havainnoida. Oppii tietämään, mitä kaikkea seudulla liikkuu. :)
PoistaTäälä myös yksi 100 lintulajin haasteeseen osallistuja. Ekosarja voisi olla meikäläiselle turhan haastava, mutta normisarjassa saatankin saada tohon kesäkuuhun 100 täyteen. Seuraan jännityksellä kuinka sulla sujuu! Tsemppiä! :)
VastaaPoistaHei, kiitos ja tsemppiä sullekin! :)
Poista