Ilmakasvien hoito

Tillandsia, ilmakasvi, air plant, eliaksenkukka - nämä monella nimellä tunnetut ananaskasveihin kuuluvat epifyytit ovat mainioita huonekasveja. Niiden ylläpito ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista. Ajattelin nyt jakaa kootut havaintoni ja parhaat löytämäni vinkit tillandsioiden hoitoon.

Tillandsia xerographica, T. ionantha, T. melanocrater, T. argentea 'Mexico' ja T. caput-medusae

Meillä on ollut ilmakasveja vasta muutaman vuoden ajan, mutta matkalle on ehtinyt mahtua jo paljon oppimiskokemuksia. Olen pyrkinyt pitämään kasvit hengissä parhaani mukaan. Silti suurin osa hankkimistamme ilmakasveista on ennemmin tai myöhemmin kuollut. Jos siis jotain tiedän, niin ainakin sen, mitä ei kannata tehdä! No, olen toki onnistunutkin muutaman kanssa, joten sekin puoli on tietyiltä osin hallussa.

Suurin haaste meillä lienevät kotimme lähtökohtaiset olosuhteet. Asumme tavanomaisessa keskuslämmitetyssä kerrostalohuoneistossa, jossa ilma on etenkin talvisin kuivaa ja vähän tarpeettoman lämmintä. En ole kuitenkaan halunnut antaa periksi. Varmasti moni muukin hankkii ilmakasveja samankaltaisiin olosuhteisiin - niinpä toivon kokemusteni olevan avuksi.

Tillandsia ionantha

Luonnolliset olosuhteet

Huonekasveja on helpoin ymmärtää, kun tietää, mistä laji on alkujaan kotoisin ja minkälaiset ovat sen luonnollisen elinympäristön olosuhteet. Vaikkei ihmisasuntoon voisikaan luoda optimaalista habitaattia kullekin kasville, tiettyjä välttämättömyyksiä voi jäljitellä kasvien hoidossa.

Ilmakasveja esiintyy luonnonvaraisina Yhdysvaltain eteläosissa, Karibian saarilla sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa. Lajeja on yli viisisataa. Toiset niistä ovat sopeutuneet kuumien ja kosteiden metsien oloihin, toiset paahteisten aavikoiden ja puoliaavikoiden. Yleisesti ottaen sademetsälajit ovat kirkkaamman vihreitä ja ohutlehtisempiä, aavikkolajit hopeansävyisempiä ja paksumpia, mutta tämä sääntö ei aina päde.

Usein oman ilmakasvin lajin määrittäminen voi olla vaikeaa, sillä huonekasveiksi on tarjolla hurjan monia eri lajeja ja lajikkeita, myös erilaisia hybridejä. Monesti ilmakasveja myydään kukkakaupoissa vain "ilmakasveina" ilman tarkempaa tietoa lajista. Onneksi netin syövereistä löytyy. Vain muutamalla lajilla on suomenkielinen nimi, joten tieteelliset nimet ovat yleisesti käytössä - niinpä tietoa on suhteellisen helppo etsiä ulkomaalaisiltakin sivustoilta.

Kunhan pääsee perille ilmakasvin taustasta luonnossa, saa hyvän kuvan sen vaatimuksista.

Tillandsia argentea 'Mexico'

Tillandsioita kutsutaan ilmakasveiksi, koska ne eivät tarvitse multaa, johon juurtua. Ne siis vaikuttavat ikään kuin pärjäävän pelkässä ilmassa. Toki ne kuitenkin tarvitsevat vettä ja ravinteita, mutta juurien sijaan ilmakasveilla lehdet hoitavat veden ja ravinteiden oton. Lehdissä on hienoista nukkaa, trikomeja, jotka sitovat kosteutta ja ravinteita kasviin. Luonnossa ravinteet tulevat lehdille varisevasta eloperäisestä aineksesta ja vesi sateiden myötä tai aamukasteesta.

Ilmakasveillekin kuitenkin kasvaa juuria, joiden tehtävä on kiinnittää kasvi kasvualustaan. Luonnossa ilmakasvit elävät muiden kasvien päällyskasveina, kivillä tai vaikkapa sähkölangoilla ja rakennuksissa. Huonekasvina ne eivät välttämättä tarvitse juuriaan, sillä kasveille on tapana tarjota sopiva paikka, johon niiden ei ole tarpeen itse kiinnittyä. Niinpä huonekasveiksi myytäviltä ilmakasveilta on yleensä leikattu juuret pois.

En tiedä, onko juurten leikkaaminen kasvin hyvinvoinnille merkityksetöntä vai voiko siitä olla jotain haittaa. Minusta juurien kasvu on mukava merkki siitä, että kasvi on elinvoimainen ja hyvässä kunnossa, joten en näe syytä niiden pois leikkaamiseen. Juuria voi myös hyödyntää, jos haluaa rakentaa ilmakasviasetelman, jossa kasvit kiinnitetään vaikkapa puunkappaleeseen tai muuhun alustaan.

Ilmakasveja turkulaisessa kukkakaupassa

Sopiva kasvupaikka

Olen siinä käsityksessä, että oikeastaan mitkään huonekasvit eivät pahemmin tykkää siirtelystä - eihän niiden kasvupaikka luonnossakaan juuri vaihdu. Ilmakasveillekin olisi siis hyvä valita jokin pysyvä paikka asunnosta. Toki kasveja tulee siirrelleeksi kastelua varten, mutta ne kannattaa aina palauttaa samaan paikkaan, eikä vaihtaa sijaintia kovin usein esimerkiksi sisustuksen mukaan.

Suuri osa ilmakasveista ei siedä suoraa auringon porotusta, mutta lajien välillä on eroja. Aavikkolajit ovat sopeutuneet paahteeseen, mestälajit lehtien varjoon. Olen oppinut, että useimmille lajeille vähän liian hämärä paikka tuntuisi kuitenkin olevan parempi kuin liian aurinkoinen. Parasta olisi kuitenkin selvittää, mitkä ovat lajille optimaaliset valo-olosuhteet.

Lasinen terraario ylläpitää eräänlaista mikroilmastoa kasvin ympärillä, mikä saattaa suojata sitä mahdollisilta asunnon lämpötilan ja ilmankosteuden vaihteluilta. Lasi kuitenkin myös voimistaa auringon porotusta, joten jos ilmakasvi sijaitsee paisteessa, lasiterra ei ole välttämättä hyvä ajatus. Ilman pitäisi myös liikkua vapaasti kasvin ympärillä - tiiviin lasikuvun sijaan paras vaihtoehto olisi siis kohtuullisen kokoisilla tuuletusaukoilla varustettu terra.

Tillandsia ionantha lasipalloamppelissa

Meillä suurin osa ilmakasveista on ollut lasipalloamppeleissa, jotka toimivat terraarioina. Siirtelen amppeleita vuodenajan mukaan ikkunalta toiselle, mutta se ei välttämättä ole paras ratkaisu. Asunnossamme ei kuitenkaan ole paljoa vaihtoehtoja. Luulisin, että optimaalinen paikka ilmakasveille olisi aamu- tai ilta-auringon puoleinen huone, jossa ne voisivat olla ympäri vuoden - saada riittävästi valoa talvella mutta välttyä päivän kuumimmalta porotukselta kesällä.

Kastelu ja lannoitus 

Yleinen ohje on, että ilmakasvit pitäisi säännöllisesti kastella upottamalla veteen. Veden lämpötilasta kuulee paljon erilaisia ehdotuksia, mutta itse olen päätynyt huoneenlämpöiseen. Kovin kalkkipitoinen vesi ei ole hyväksi, sillä se voi vaurioittaa trikomeja, samoin ilmeisesti jotkin hanaveden kemikaalit. Näihin kaikkiin ongelmiin auttaa veden seisottaminen kasteluvadissa vaikkapa yön yli.

Kastelun keston suhteen ei tarvitse olla niin tarkka. Olen kuullut, että vartti riittää, mutta ilmakasvit selviävät myös vaikka pariksi tunniksi kylpyyn unohtumisesta. Vesi ei kuitenkaan saa jäädä seisomaan lehtiruusukkeeseen kastelun jälkeen, ettei kasvi mätäne. Niinpä kasvi ravistetaan kuivaksi ja jätetään ylösalaisin pyyhkeen päälle hetkeksi kastelun jälkeen. Ylimääräisestä vedestä pitäisi päästä eroon nopeasti. Ilmava paikka edistää kuivumista.

Tillandsia ionantha, Tillandsia argentea 'Mexico' ja Tillandsia melanocrater uppokastelussa

Kaikille ilmakasveille ei käy sama kastelurytmi. Olen kastellut useimpia ilmakasvejamme kerran-kaksi viikossa noin 15-20 minuuttia kerrallaan, mutta tämä rytmi on selkeästi soveltunut hyvin vain yhdelle lajille, käpytillandsialle (Tillandsia ionantha), muille vaihtelevan huonosti. Moni sanoo, että ilmakasvista näkee, milloin se tarvitsee vettä. Minun täytyy kuitenkin myöntää, etten ole oppinut näkemään mitään ennen kuin kasvi alkaa olla liki nääntynyt.

Useimpia pieniä ilmakasveja ohjeistetaan kastelemaan joka tapauksessa vähintään viikon tai parin välein, mutta isokokoinen kuivien vuoristoseutujen laji salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica) on poikkeus. Sitä neuvotaan kastelemaan 4-6 viikon välein. Se myös viihtyy runsaassa auringonvalossa toisin kuin monet muut.

En kuitenkaan osaa antaa mitään hyviä vinkkejä salvadorintillandsian hoitoon, sillä mitkään lukemistani ohjeista eivät ole toimineet. Meillä on ollut kaksi tämän lajin edustajaa. Toinen mätäni ja toinen kuivui. Molemmat olivat samalla aurinkoisella paikalla. Ensimmäistä kastelin noin neljän viikon välein, toista sitten viiden-kuuden viikon välein. En löytänyt kultaista keskitietä.

Tillandsia xerographica

Ilmakasveja voi myös kastella sumuttelemalla. Minä en enää tee sitä kovin usein, sillä sumutusvesi on päätynyt seisomaan lehtien väliin ja mädännyttänyt kasvejani. Lisäksi sumutusveden jättämät pisaranjäljet samentavat terraarioamppelien lasia. Sumuttelemalla voi kuitenkin pyrkiä tarjoamaan lisäkosteutta sademetsälajeille, kunhan varoo mätänemistä.

Etenkin talvella, kun huoneilma on hyvin kuivaa, ilmankostuttimesta olisi varmasti iso apu niin tillandsioille kuin monille muillekin kodin kasveille ja ihmisillekin. Meillä ei ole vielä sellaista, sillä laadukkaat ja turvalliset höyrystävät kostuttimet ovat melkoisen kalliitta, eikä ultraäänikostutinta kannata hankkia.

Tillandsia ionantha lasiastiassa, jonka pohjalta haihtuva vesi ylläpitää ilmankosteutta

Ilmakasvien lannoittamiseen sopii mikä tahansa mieto huonekasvilannoite, mutta markkinoilla on myös erityisesti ananaskasveille suunnattuja lannoitteita. Lannoitetta lisätään kasteluveteen maltillisesti, sillä liika lannoitus tappaa kasvin. Itse laitan noin puoleen litraan vettä ehkä ruokalusikallisen orkidealannoitetta. Lannoitan ilmakasvit kesäkaudella noin kerran tai kaksi kuussa.

Helppohoitoinen ilmakasvi?

Tillandsioista on myynnissä huonekasveiksi montaa eri lajia, joilla on kaikilla omat vaatimuksensa kasvupaikasta, valon määrästä, kosteudesta ja ravinteista - ja koska asunnoissa voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet, on vaikea määritellä, mitkä lajit ovat mahdollisesti helppohoitoisia, mitkä vaikeita. Se riippuu paljon siitä, minkälaisessa talossa kysyjä asuu.

Meillä on ollut kuutta eri ilmakasvilajia, joista yksi on selvästi pärjännyt muita paremmin. Kyseessä on aiemmin mainitsemani käpytillandsia. Nyt meillä on niitä kaksi, joista toisen hankimme jo pari vuotta sitten. Vanhempi yksilö on viihtynyt lasipalloamppelissa pohjoispuolen ikkunalla. Olen siirtänyt sen talven pimeimmäksi ajaksi päivänpaisteen puolelle, mutta vienyt taas pian vuodenvaihteen jälkeen turvaan porotukselta.

Tillandsia ionantha koristehiekka-asetelmassa kirjahyllyllä

Kuitenkin tällä samalla hoidolla, millä käpytillandsia pärjää meillä, moni muu laji ei ole pysynyt hengissä. Tillandsia melanocrater ja Tillandsia argentea 'Mexico' kuivahtivat, vaikka yritin auttaa niitä myös sumuttelemalla runsaammin. Tillandsia vriesea menehtyi myös kuivuuteen, mutta se pääsi altistumaan liialle auringonpaisteelle, enkä myöskään kastellut sitä yhtä usein, vaan luotin liikaa sumutteluun. Tillandsia caput-medusae kuoli vähän mystisesti, ehkäpä liikaan kosteuteen.

En kuitenkaan voi tältä pohjalta väittää käpytillandsiaa muita lajeja helppohoitoisemmaksi. Ehkäpä meillä sattuu olemaan juuri sille kelvollisemmat olosuhteet. Ehkäpä omaksumani hoitorutiini sopii käpytillandsialle, mutta muiden lajien kohdalla olisi vain pitänyt tajuta vaihtaa tyyliä ajoissa. Ehkäpä muiden lajien edustajat olivat jo lähtökohtaisesti huonommassa kunnossa meille tullessaan.

Jos kuitenkin pitäisi suositella kerrostaloasujalle jotain ilmakasvia, ehdottaisin joka tapauksessa suosikkiani käpytillandsiaa (Tillandsia ionantha). Sillä on kohtuulliset mahdollisuudet menestyä edellä kuvaamallani hoidolla.

Kasvia hankkiessa on olennaista huomioida, että ostaa hyväkuntoisen yksilön, ei jo kuolemaisillaan olevaa. Jos ilmakasvin tyvi ja koko rakenne on napakka ja lehtien välistä paistaa vaaleaa vihreää väriä, kasvi voi todennäköisesti hyvin. Jos kasvi tuntuu hajoavan käsiin, alalehdet repsottelevat ja tyvi on tumma tai jos kasvi on tyystin harmahtava ja käppyräinen, sen tilanne saattaa olla jo toivoton. Kasviostoksilla kannattaa valita järkevästi.

Tillandsia ionantha

En tosiaan ole mikään asiantuntija, mutta jaan mielelläni kaiken, mitä olen oppinut. Paljon on vielä opittavaa. Haluaisin pystyä pitämään ilmakasveja tulevaisuudessakin ja saada ne ehkä vielä joskus kukkimaan ja tekemään uusia alkuja. Kertokaa toki omia kokemuksianne - etenkin jos ne poikkeavat huomattavasti tässä kuvailemistani tai ovat jotain ihan uutta.

Puutarhavuosi 2018 - muistelmat ja satosummaukset

Keväiset puutarha-ajatukset valtaavat alaa, joten lienee sopiva hetki julkaista kooste viime vuodelta. Miltä puutarhavuosi 2018 näytti meikäläisittäin? Nyt on aika sukeltaa fiilistelemään sitä. Summaan tässä samassa postauksessa kasvukauden vaiheet, viljelymenestyksen ja sadon niin parvekepuutarhasta kuin viljelylaatikoiltakin ja linkitän tekstin joukkoon olennaisimmat postaukset.

Mustaherukka näyttää viihtyvän ihan kohtuullisesti parvekepuutarhassamme.

Kerrostaloasujina meillähän ei siis ole omaa pihaa, mutta onneksi on parveke ja kaupungin laatikkoviljelyhankkeen kautta saadut viljelylaatikot. Parveke on lasitettu, pinta-alaltaan 5,4 neliötä ja sijaitsee etelän - tai oikeastaan kaakon - puolella. Viljelylaatikkomme ovat avoimella aurinkoisella kallionlaella. Tänä kesänä meillä oli käytössä kuusi lavakaulusta, joista kasasimme kaksi syvempää ja kaksi matalampaa viljelylaatikkoa. Keskitymme etenkin hyötykasveihin.

Puutarhurointi ja kaupunkiviljely ovat minun ja toveri Krotin yhteisiä harrastuksia, mutta tänä kesänä oma panokseni puutarha-askareisiin oli kyllä vähän pienempi. Puutarha ja viljelykset olisivat olleet huomattavasti vaatimattomammat, jos olisin hoitanut niitä yksin. Kirvojen torjuminen oli ehkä tärkein askare, josta minä huolehdin parvekepuutarhassa.

Tomaatit ovat kiitollisia parvekeviljeltäviä. Niitä meillä onkin ollut vuosi vuodelta enemmän.

Aloitimme kevätkylvöt maaliskuun loppupuolella. Silloin kylvimme tomaattia viittä sorttia ('Rotkäppchen', 'Indigo Rose', 'Hundreds & Thousands', 'Golden Currant' ja yhtä mysteerilajiketta), paprikaa kahta sorttia ('Aji Cristal' ja jokin tavallinen vihannespaprika), latva-artisokkaa ('Vert de Provance'), munakoisoa ('Black Beauty'), mansikkakoisoa eli ananaskirsikkaa sekä lamopinaattia. Kaikki lähtivät hyvin vauhtiin, paitsi mansikkakoiso, joka ei itänyt ollenkaan. Ostimme kuitenkin myöhemmin valmiin taimen tilalle.

Tomaattien esikasvatus kävi kätevästi vessapaperirullan hylsyistä tehdyissä taimipoteissa olohuoneen ikkunalaudalla.

Turun Piha & Puutarha -messuilta hankimme parvekepuutarhaan japaninkääpiökirsikan, lumikelloja, kyntelin taimen ja siemenperunoita. Kävimme myös Pihapiiri-messuilla Lahdessa, mistä toimme kotiin kaksi 'Prince Gustav'-ruusupelargonia sekä laventelin, timjamin ja salvian taimia. Huhtikuun auringonpaisteiden myötä parvekepuutarhassa alkoi olla jo kunnolla keväistä. Mustaherukka ('Storklas') avasi lehtensä ja alkoi kukkia. Raparperi (Uudenkaupungin Kukkamessuilta kolme vuotta sitten ostettu jakotaimi) versoi.

Huhtikuussa kylvimme vielä esikasvatukseen kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa, auringonkukkaa, köynnöskrassia, palmukaalia, basilikaa, laventelia, minttua ja sitruunamelissaa. Näistä minttu ja sitruunamelissa eivät itäneet ollenkaan ja laventelikin huonosti, mutta muut itivät mainiosti. Lisäksi istutimme suoraan parvekkeelle perunaa sekä salko- ja ruusupapua. 

Keväistä heleyttä parvekepuutarhan yrtti- ja kukkahyllyssä.

Toukokuu alkoi hurjan paahteisena, joten pääsimme saman tien oikein kunnolla kasteluhommiin ja tunnelma kävi kesäiseksi. Raparperi tuotti jo satoa. Perunat ponkaisivat kasvuun. Kuun puolivälissä teimme reissun Gotlantiin, mikä oli tietysti pienoinen haaste puutarhan kannalta, mutta onneksi naapurustossa asuva toveri Vötkylä oli värvättävissä huolehtimaan kastelusta ja tuuletuksesta - suuret kiitokset siitä! Reissun jälkeen istutimme loputkin esikasvatetut taimet parvekkeelle, teimme viimeiset suorakylvöt ja laitoimme keijukaispuutarhan kesäkuntoon.

Perunat toukokuussa.

Loput kesän taimihankinnat teimme toukokuun lopulla Uudenkaupunkin Kukkamessuilla. Päätimme ottaa kokeiluun vesimelonin ('Sugar Baby') ja parsan. Jälkimmäisen istutimme ulos viljelylaatikkoon. Myöhemmin ostimme vielä kesäkukkia torilta - perinteisiä lobelioita, markettoja ja samettikukkia.

Viljelylaatikoiden suuri kylvö- ja istutuspäivä oli toukokuun viimeisellä viikolla. Esikasvattamistamme taimista latva-artisokat, spagettikurpitsat, palmukaalit, auringonkukat, munakoisot ja lamopinaatit istutimme viljelylaatikoihin. Suorakylvimme hernettä, härkäpapua, porkkanaa, mustajuurta, punajuurta, lehtisalaatteja, samettikukkaa, kehäkukkaa, unikkoja, hunajakukkaa, kurkkuyrttiä sekä ruiskaunokkia. Lisäksi istutimme torilta ostetut maissin taimet sekä pari jääkaapissa itämään lähtenyttä sipulia.

Isommat viljelylaatikot kesäkuisena iltana. Etualalla latva-artisokat ja munakoisot, taaempana maissit.

Kesäkuussa helteet helpottivat hetkeksi. Kevätkesän tolkuton kuumuus näytti haitanneen joidenkin kasvien kasvua parvekepuutarhassa, mutta toiset puolestaan tuntuivat nauttivan siitä. Tomaatit alkoivat venyä vasta, kun lämpötila hieman laski. Itse esikasvattamamme paprikat eivät missään vaiheessa kasvaneet vaaksaa pidemmiksi saati kukkineet, joten ostimme potrempia taimia torilta. Kuitenkin chileistä muutama ylimääräiseksi jäänyt ja pois lahjoitettu menestyi kuulemma hyvin toisella parvekkeella Espoossa.

Parvekepuutarha alkoi pikkuhiljaa viidakoitua kesäkuun aikana.

Kaikki viljelylaatikoille kylvämämme kasvit itivät. Mustajuurista, härkäpavuista ja herneistä suuri osa päätyi kuitenkin oletettavasti lintujen suihin, ja jänikset söivät salaatteja. Monien kasvien kasvu näytti kuumuuden ja kuivuuden keskellä aluksi aika epävarmalta, mutta heti, kun isolehtisemmät kasvit alkoivat peittää maan pintaa, kosteus pysyi paremmin mullassa ja viljelykset pääsivät kukoistamaan. Juhannuksen sateet helpottivat myös vedenkantourakkaamme.

Heinäkuussa parvekepuutarha viheriöi ihanana tiheänä viidakkona. Yrtit, raparperi ja mamin puutarhasta saatu mansikka tuottivat hyvin satoa. Mustaherukan marjoja kypsyi muutama terttu. Kesäkukat kukkivat. Pieniä merkkejä kasvituholaisista näkyi, mutta samanlaista invaasiota kuin viime kesinä ei vielä ollut päässyt tapahtumaan - varmaankin siksi, ettemme tänä vuonna viljelleet kurkkua, joka on aiemmin ollut pahin tuholaismagneetti. Kokeilimme myös jälleen biologista tuholaistorjuntaa tilaamalla Biotukselta torjuntaeliöitä.

Viljelylaatikoilla ruiskaunokit, hunajakukat, samettikukat, unikot, kehäkukat ja kurkkuyrtit kukoistivat heinäkuulta alkaen läpi kesän. Loistelias pieni kukkaniittymme houkutteli massoittain pörriäisiä. Lamopinaatti alkoi tuottaa satoa heinäkuussa, ja sitä saatiinkin sitten runsaasti. Saimme tehdä usein pinaattikeittoa. Viljelyksillä meni mukavasti, vaikka kuumuus koetteli. Vettä piti kantaa ämpäritolkulla.

Heinäkuinen kaupunkiviljelykeidas.

Heinä-elokuun taitteen jälkeen keräsimme viljelylaatikoilta ison satsin palmukaalia, ja vaikka lehdet olivat ihan pitsiä ötököiden vierailujen jälkeen, niitä pystyi kuitenkin syömään. Härkäpapua ja herneitäkin päästiin maistelemaan. Rucola ehti alkaa kukkia ennen kuin sitä saatiin kerättyä. Parvekepuutarhasta saatiin mukavasti perunoita ja tomaatteja. Ruusupapu kukki kauniisti, muttei tuottanut satoa. Salkopapu ei menestynyt.

Parvekepuutarhan perunasato ilahdutti!

Kirvaongelma uhkasi parvekepuutarhaa, mutta joukko leppäkerttuja ilmaantui onneksi hätiin. Leppäkertut kuitenkin katosivat sittemmin, ja kirvoja alkoi taas esiintyä. Tehokkain tapa kirvojen torjumiseen tuntui lopulta olevan niiden peseminen pois kasveista käsin. Parvekkeella vieraili myös päivittäin muutama ampiainen, mutta ne eivät saalistaneet kovin tehokkaasti. Merkkejä vihannespunkeista ei juurikaan näkynyt niissä kasveissa, joihin jyvitimme alkukesällä hankkimamme petopunkit, mutta myöhemmin kesällä niitä ilmaantui muihin kasveihin.

Gammayökkösiä oli viime kesänä niin paljon, että puhuttiin suorastaan massaesiintymisestä. Mekin saimme niistä osamme. Perhoset vierailivat huomaamattomasti hämärällä, ja pian paksut toukat rouskuttivat kasvejamme sekä parvekepuutarhassa että laatikkoviljelyksillä. Ulkona toukkaongelma ei kauaa jatkunut - ilmeisesti linnut tulivat hätiin - mutta parvekepuutarhassa niitä riitti. Minähän tunnetusti kammoan toukkia, joten tilanne oli hirveä. Onneksi Krotti jaksoi uutterasti heitellä niitä mäkeen.

Keväällä hankkimamme japaninkääpiökirsikka kuoli. Aluksi sen lehdet alkoivat ruskistua ja varista. En tiedä, oliko syynä kuivuus ja paahteisuus vai jokin tauti tai puutostila. Leikkasimme kuolleet varret mataliksi, ja uusia versoja alkoikin pian kasvaa toiveikkaasti. Sitten tulivat vihannespunkit ja iso toukka, joka söi kaikki versot, eikä uusia enää ilmestynyt. Syksyn tullen julistimme kirsikan lopulta menetetyksi.

Parvekepuutarhan päätyseinän heinäkuista kasvipaljoutta - mansikka, tomaatteja, krasseja ja papuja.

Kesän taittuessa kohti syksyä laatikkoviljelmille ei tarvinut enää kantaa niin usein vettä, mutta satoa tuli yhä vain runsaammin ja kukkaloisto sen kun jatkui. Maissi teki pienet tähkät, mutta ne irtosivat itsekseen ennen aikojaan - lieköhän syynä ollut kuivuus vai mikä mahtoi saada ne putoamaan? Munakoiso ei ehtinyt kukkia, eivätkä juureksetkaan menestyneet. Saimme kuitenkin ruokapöytään kauniit pienet latva-artisokat ja toisen erän palmukaalia. Mitä herkkuja!

Latva-artisokka oli tämän kesän uusista kokeiluista ehkä kaikkein mukavin.

Loppukesällä laatikkoviljelyn riemua alkoivat varjostaa satovarkaudet. Spagettikurpitsa teki lupaavasti raakileita, ja olimme jo innoissamme runsaasta kurpitsasadosta, kunnes joku alkoi käydä yön turvin varastamassa kurpitsoita. Rosmo vei myös ihan pieniä raakileita ja katkoi varsia, joissa olisi ollut emikukkia. Saimme lopulta itsellemme vain muutaman kurpitsan - ne olivat toki hyviä. Samaten pinaateista saksittiin varsia poikki kukkineen, joten siemeniä ei saatu talteen niin paljon. Herneitäkin lähti kokonaisina versoina. Porkkanoita heiteltiin ympäriinsä, mutta asialla saattoivat toki olla jotkin eläimetkin.

Vaikka tätä edeltävänä kesänä laatikkoviljely sujuikin vailla minkäänlaisia ihmislähtöisiä tuhoja, olen tietysti ollut kautta linjan henkisesti varautunut satovarkauksiin, eikä muutaman vihanneksen menetys sinänsä olisi juurikaan hetkauttanut. Tulin kuitenkin tosi kiukkuiseksi kurpitsan emikukkien ja raakileiden tuhoamisesta, pinaatinkukkien viemisestä, kokonaisten herneenversojen repimisestä ja yleisestä tuhoamisesta. Että joku kehtasikin.

Yksi niistä kurpitsoista, jotka saimme pitää itse.

Onneksi parvekepuutarhassa rellestivät sentään vain ötökät. Eläimille en osaa olla samalla tavalla kiukkuinen kuin ihmisille. Oikeastaanhan puutarhan tuhoötököiden kohtalo on aika surullinen - sattuvat vain syntymään väärään paikkaan ja joutuvat siksi tapetuiksi. Tänä kesänä parvekkeellamme tuntui kyllä olevan kaiken kaikkiaan vähemmän tuhoötököitä kuin aiemmin, joten kasvusto ei ränsistynyt niin nopeasti syksyä kohti mentäessä.

Parvekeuutarha kukoisti pitkälle lokakuuhun. Köynnöskrassi ja pelargonit kukkivat näyttävästi. Keräsimme ainoan kypsyneen vesimelonin, mutta siinä ei ollut juuri syötävää. Kesäkurpitsasta ei saatu satoa, vaikka kasvusto rehottikin kauniina koko kesän. Mansikkakoisokaan ei kukkinut. Tomaatit kuitenkin jatkoivat ihanan satoisina, ja paprikoitakin tuli runsaasti.

Ruusupelargoni kukki vielä myöhään syksyllä.

Lopulta loka-marraskuun vaihteessa oli aika tehdä loputkin sadonkorjuu- ja syysaskareet ja valmistella niin parvekepuutarha kuin viljelylaatikotkin talveen. Viljelylaatikoilta saatiin vielä iso kimppu kukkasia kekrikoristeeksi, pieni satsi palmukaalia syötäväksi ja runsaasti siemeniä talteen kevään kylvöjä varten. Jätimme parsan multaan talvehtimaan.

Parvekepuutarhan kasvit olisivat pärjäilleet varmasti vielä pidempäänkin, mutta päätimme siivota nekin pois nyt samalla kertaa. Krassit tosin jätimme vielä kukkimaan. Tomaatteja ja paprikoita kertyi aikamoinen satsi, mutta ison osan keräsimme raakileina. Tomaatit kypsyivät hyvin huoneenlämmössä. Allergiastani huolimatta maistelin joka sorttia vähäsen. Suosikkini oli ihanan makea, pieni keltainen 'Golden Currant', mutta myös pieni amppelitomaatti 'Hundreds & Thousands' oli hyvä.

Siirsimme parvekepuutarhan pelargonit, mehikasvit, mansikan ja kallat kylmäkellariin talveksi. Olemme käyneet tsekkaamssa niitä pari kertaa ja antamassa vähän vettä. Vaikka kellari on pilkkopimeä, kasvit näyttävät kohtuullisen hyväkuntoisilta. Ehkä lämpötila on juuri sopivan matala.

Musta tomaatti 'Indigo Rose' oli näyttävä mutta miedon makuinen.

Tietojen kerääminen menneeltä vuodelta oli taas vähän isompi projekti, vaikka olenkin muka pitänyt kirjaa kaikesta ja ottanut paljon kuvia. Jotta jatkossa olisi helpompi selvittää, mitä milloinkin on kasvattanut ja miten se on menestynyt, ja seurata muutenkin harrastuksen vaiheita, päätimme perustaa muistikirjan ihan vain puutarhajutuille. Ensi vuonna onkin sitten varmasti paljon helpompaa tehdä katsaus menneeseen ja suunnitella tulevaa. Muistikirjasta olisi tarkoitus myös tulla nätti, jo itsessäänkin inspiroiva paketti.

Emme ole vielä tehneet mitään konkreettisia suunnitelmia tulevalle kesälle, mutta ideoita ja siemeniä on jo paljon. Muistikirjan aloittaminen tuleekin juuri sopivaan aikaan - pääsemme jäsentelemään ajatuksiamme ja laatimaan suunnitelmia.

Päivä Helsingissä ja Vegemessut

Lähdimme tammikuun lopun paukkupakkasilla Helsinkiin käymään Vegemessuilla. Päivään tuli sisällytettyä myös vierailu Luonnontieteellisessä museossa, sillä Turun ja Helsingin välillä liikennöi sen verran vähän junia, että sopivin saapui perille jo aamukymmeneltä, ja olimme menossa messuille vasta kahdeksi.

Olen käynyt Luonnontieteellisessä museossa muutaman kerran aiemminkin, mutta niin isoon, monipuoliseen ja mielenkiintoiseen kokonaisuuteen ei heti kyllästy. Vaihtuvat näyttelyt tuovat vielä lisäarvoa, ja ihan jo pelkkä rakennus itsessäänkin on uskomattoman hieno. Nyt meillä ei riittänyt aika ihan kaiken näkemiseen, mutta kiersimme kuitenkin isoimmat näyttelyt.

Tyrannosaurus uhkasi puraista minua.

Kun pakkanen kirtistyy -10 asteen alapuolelle, en yleensä enää edes yritä pukeutua niin, että voisin sisälle tullessani riisua vain takin ja hupparin ja jatkaa saman tien matkaa. En halua palella ulkona liian vähillä vaatteilla, enkä hikoilla sisällä liian runsailla. Niinpä puen alle kevyesti ja vedän päälle paksut toppavaatteet. Meneehän siinä aina hetki pidempään narikan luona, mutta mitäs pienistä, kun edut ovat niin huomattavat.

Koska olimme lähteneet tosi aikaisin liikkeelle, piti käydä lounaalla jossain jo ennen Vegemessuille menoa, vaikka itse messuillakin oli toki saatavilla aika runsaasti ruokaa. Suuntasimme Kamppiin ja valitsimme 6k Foodmarketin. Minä tilasin seitantäytteisen leivän Street Gastrosta. Se oli ihan täysi kymppi! Pitää muistaa tämä vaihtoehto, kun seuraavaksi Helsingissä harhaillessani yritän keksiä ruokapaikkaa.

Tänä vuonna Vegemessujen molemmat päivät oli jaettu kahteen sessioon, joihin myytiin liput erikseen. Meillä ei siis ollut käytettävissämme koko päivää vaan puolikas. No, ehdimme joka tapauksessa kiertää kaiken, vaikka aluksi aikaa tuntui olevan melko vähän. Ohjelmaa emme kuitenkaan ennättäneet juuri kuunnella. Sessiojaolla pyrittiin varmaan tasaamaan ruuhkia, mutta eikö ennemmin olisi kannattanut siirtää tapahtuma isompiin tiloihin ja vaikka nostaa lippujen hintoja, kuin kehitellä tällainen hämmentävä järjestely?

Onneksi tulimme ajoissa heti kello kahdeksi paikalle, kun sunnuntain iltapuolen sessio alkoi, sillä iso osa näytteilleasettajista ryhtyi jo pakkailemaan kamojaan viimeisen parin messutunnin aikana. Suhtaudun tähän ilmiöön muutenkin tosi nihkeästi, mutta erityisesti se jurppi siinä kohtaa, kun tajusi, että viimeinen sessio olikin periaatteessa huomattavasti lyhyempi kuin aiemmat, koska näytteilleasettajat häipyvät ennen aikojaan.

Vegemessut pidettiin jälleen Kaapelitehtaalla.

Näistä pienistä ärsytyksen aiheista huolimatta messut olivat jälleen oikein mukava kokemus. Vegemessut ovat Pohjoismaiden suurin kasvisruokatapahtuma. Mielenkiintoisia uutuuksia riitti, maistiaisia oli runsaasti ja tunnelma mainio. Saimme itse asiassa niin paljon ruokaa ilmaisnäytteinä mukaan, että kantokapasiteettimme loppui kesken, emmekä voineet ottaa kaikkea, mitä olisi ollut tarjolla. Juustoportti jakeli uutta kauramaitoaan niin auliisti, että minulla oli vielä viime viikollakin yksi tölkki jäljellä. Se oli muuten tosi hyvää ja oikein käyttökelpoista kahvimaitona.

Plantin kauramaitokahvila oli ehkä suosikkipaikkani Vegemessuilla kuten viime vuonnakin. Siellä jaeltiin kokonaisia kupillisia erikoiskahveja ilmaismaistiaisina!

Kiinnostavin uutuus oli varmaankin Fazer Yosa Kaurapala, mutta mielestäni se oli oikeastaan aika mautonta ja suutuntumalta vähän kummallista.

Poistuimme messuilta jo ennen sulkemisaikaa, kun olimme saaneet kaiken kierrettyä, hankinnat tehtyä ja mahat täyteen maistiaisia, ja messuhalli alkoi muutenkin tyhjentyä. Olimme ostaneet liput vasta iltakahdeksan jälkeen lähtevään paluujunaan, ettei tulisi huolta ehtimisestä. Saavuimme kuitenkin rautatieasemalle jo ennen kuin edellinenkään Turkuun päin menevä juna oli päässyt liikkeelle, koska vuoro oli viivästynyt. Talvi oli taas yllättänyt VR:n.

No, emme kuitenkaan alkaneet säätää lippujenvaihdon kanssa, vaan jäimme aseman kahvilaan odottelemaan. Mikäs siinä oli pulujen puuhia tarkkaillessa. Olisi kuitenkin  pitänyt arvata, että meidänkin junamme viivästyisi. Niin siinä nimittäin kävi. Matka alkoi 45 minuuttia myöhässä. Onneksi pääsimme kuitenkin junan kyytiin ajallaan, niin saatoimme lösähtää paikoillemme ja ryhtyä torkkumaan. Kotiin saapuminen vain tapahtui sitten aika paljon suunniteltua myöhemmin.

Illalla luonnollisesti väsytti, mutta Helsinki-päivästä jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Vegemessut järjestetään tänä vuonna vielä toisenkin kerran, syyskuun 28.-29. päivä. Olen merkinnyt sen jo alustavasti kalenteriin ja suunnittelen meneväni. Ehkäpä siihenkin reissuun sopisi vierailu jossain museossa tai muussa hienossa kohteessa.

Postauksen kuvista kaksi ensimmäistä ja lounasannos ovat Krotin kännykältä, loput räpsin itse.

Alkaa kuulostaa keväältä

Kunnon lumitalvi on mielestäni ihana asia. Maisema on kaunis kuin matkailumainoksessa, kävelykeli pysyy kohtuullisena, ja lumen alla talvehtimiseen sopeutuneet eliöt saavat tarvitsemansa suojan. Lähimetsä on lumikelillä ihmeellisen hiljainen - pehmeä lumi vaimentaa taustahälyn ja rajaa polkujen ulkopuolella tarpovan haahuilijan erilleen muusta maailmasta, kuin puiden rungoista ja oksista muodostuvaan pieneen huoneeseen.

Runebergin päivänä piti ehdottomasti leipoa! Hankin myös pitkästä aikaa leikkokukkia.

Juuri nyt täällä vihmoo kyllä vettä. Hanki on muuttunut harmaaksi sohjoksi ja alkanut paljastaa kätköistään kinoksiin hautautunutta roskaa ja paskaa. Sulamisvedet juoksevat sameina virtoina jalkakäytävillä, joiden liukkaustaso on saavuttanut sen pisteen, että paras tapa edetä olisi konttaaminen. Vallitsee niin sanottu kökkötalvi. No, jos aurinko vähän pilkahtaisi, tunnelma voisi äityä peräti keväiseksi.

Kävin pari viikkoa sitten lähimetsässä oikein kunnon rämpimis- ja kuvauskierroksella. Sen jälkeen lunta tuli vielä paljon.

Luonto alkaa jo kuulostaa siltä, että vuodenaika on vaihtumassa. Tiaiset titityyttäilevät, vaikka tulisi räntää vaakana. Keskustassa lurittelee jo mustarastas. Pöllöt ovat myös ryhtyneet soitimelle - mikäs sen vahvempi kevään merkki kuin pöllön huhuilu helmikuisessa yössä. Itse en ole vielä tänä vuonna kuullut yhtäkään, mutta moni muu on.

Suunnittelenkin tässä parhaillani kevään ensimmäistä pöllöretkeä lähikohteille. Pitää ensin vain odottaa, että tuuli hiukan rauhoittuu. Tällaisella puhurilla on turha mennä, sillä pöllöjen huudot hukkuvat tuuleen. Ensi viikon lopulla sääennuste näyttää kuitenkin jo ihan lupaavalta pöllöretkeilyn kannalta. Silloin minulla saattaa olla myös mahdollisuus päästä jälleen kokeilemaan onneani huuhkajareviirille.

Muutamaa päivää myöhemmin Krotti kuvasi samoissa maisemissa. Puiden lumitaakka sen kun kasvoi vain.

Tänään suuntaan hyisen pimeän pöllömetsän sijaan kaupunginteatteriin viihtymään Jukka Lindströmin stand up -esityksen parissa. Ajattelimme myös käydä jossain syömässä ennen sitä. Kunhan nyt tuon myräkän läpi päästään perille, niin edessä on fiini ja hauska kulttuuri-ilta.

Mitäs te olette tykänneet tästä lumitalvesta?

Vegaanihaaste suoritettu!

Osallistuin tammikuussa Vegaanihaasteeseen, jossa on tarkoituksena kokeilla vegaanista ruokavaliota kuukauden ajan. Taustani puolesta tämän omaksuminen kävi aika helposti. Allergioiden takia olen nimittäin tottunut muutenkin aina selvittämään, mitä ruoka sisältää, ennen kuin laitan sen suuhuni. Vegaaniruokavalio oli minulle myös ennestään tuttu asia, joskin oikeastaan vain teoriassa.

Olen ollut jo jonkin aikaa pitkälti vegetaristi. Kotona en ole syönyt enää juurikaan tehotuotettua lihaa, mutta kananmunia ja maitotuotteita olen käyttänyt, samoin kalaa, muita merieläimiä, hyönteisiä sekä kotimaista riistalihaa ja poroa. Muualla liikkuessani olen useimmiten syönyt sitä, mikä on allergiarajoitteiden puitteissa mahdollista, mutta ensisijaisesti olen pyrkinyt valitsemaan lihattoman vaihtoehdon. Tältä pohjalta tartuin haasteeseen.

Vegaanihaasteessa jätetään kuukaudeksi kaikki eläinperäiset raaka-aineet pois ruokavaliosta. Ajatuksen tasolla se tuntui vaikealta, mutta yllättäen homma sujuikin melko vaivattomasti. Näin lyhyessä ajassa lisäravinteita ei tarvinut vielä miettiä, ja aterioiden riittävän monipuolisuuden varmistaminen kävi aika helposti lautasmallin avulla. Ruokaostosten tekeminen ei juurikaan vaikeutunut.

Olin kuvitellut, että maitotuotteita tekisi aivan kohtuuttoman paljon mieli, mutta en ehtinyt edes alkaa kummemmin haaveilla niistä - sitä paitsi vastaavanlaiset kasvipohjaiset valmisteet ovat aivan kelvollisia, paikoin jopa parempia. Samoin olin ajatellut, että vaikkapa opiskelijalounaspaikoissa syöminen olisi näin vaatimuksin liki mahdotonta, mutta hyvin sekin sujui. Vaikeinta oli yllättäen kananmunista luopuminen.

Lipsahdukset voi laskea kahden käden sormilla. Kuun alussa kävin siskon synttärikahveilla ja söin siellä leivoksen, jossa oli tavallista juustoa. Jääkaappiin oli jäänyt lehmänmaitopohjainen dippikastike, joka piti syödä pois pilaantumasta. Nauttimamme viini ei ollut vegaanista. Monivitamiinivalmisteessa, jota sitäkin oli jo ennalta olemassa iso purkki kotona, oli eläinperäistä liivatetta. Samoin kaapista löytyneessä pastassa oli kananmunaa. Lounassalaattipaikan leivässä oli maitoproteiinia. Laitoin teehen hunajaa.

Lähdimme mukaan haasteeseen ympäristösyistä. Jokaisen olisi hyvä miettiä, miten voisi vähentää omalla kohdallaan resurssien tuhlaamista ja erilaisten päästöjen aiheuttamista. Meidän taloudessamme eletään pääosin aika säästeliäästi ja ympäristöystävällisesti, mutta parantamisen varaakin olisi. Ruuantuotannon vaikutus ilmastoon on suurempi kuin vaikkapa liikenteen ja asumisen, joten omilla ruokavalinnoillaan pystyy vaikuttamaan suhteellisesti enemmän.

Niinpä kun Vegaanihaaste kerran on olemassa ja tarjoaa hauskat puitteet kokeiluun, päätimme ottaa haasteen vastaan - josko vaikka matkan varrella tulisi omaksuneeksi uusia hyviä tottumuksia. Niitä tulikin. Ei tämän kuukauden jälkeen tunnu enää tarpeelliselta palata takaisin vaikkapa nyt sellaiseen ylettömän runsaaseen lehmänmaidon kuluttamiseen, mitä aiemmin harjoitin. Huomasin myös, etteivät allergiani oikeasti rajoita niin paljon kuin olen kuvitellut.

Ympäristösyiden ohella eläintuotannon eettisyys kalvaa ajoittain omaatuntoani. Kuukausi ilman minkäänlaista taakkaa asian tiimoilta oli kyllä leppoisa kokemus. Täytyy kuitenkin sanoa tähän kohtaan, että Vegaanihaasteen uutiskirjeessä reseptien ja hyvien vinkkejen ohella jaetut eläinoikeusjutut olivat paikoitellen typeriä, ja moinen on omiaan herättämään minussa tietynlaista hylkimistä asiaa kohtaan.

Vegaanihaaste oli kaikkiaan mukava, inspiroiva ja mielenkiintoinen kokemus. Kuukaudesta jäi päällimmäisenä mieleen herkullinen ruoka - kokeilimme niin monia hyviä reseptejä! Nyt haasteen päätyttyä olen kyllä syönyt jo yhdet kalapuikot ja maitorahkaa, mutta muuten en ole vielä palannut entisiin ruokatottumuksiini, enkä välttämättä aiokaan. Elämäntapavegaania minusta ei tule, mutta yritän kyllä jatkossakin pitää haasteen myötä oppimistani hyvistä käytännöistä kiinni.

Postauksen kaikki kuvat ovat toveri Krotin kännykältä kuukauden varrella kertyneitä otoksia vegaanisista aterioistamme. Ensimmäisessä setissä on herkkuja ravintoloista, kahdessa muussa kotiruokia.