Puutarhavuosi 2018 - muistelmat ja satosummaukset

Keväiset puutarha-ajatukset valtaavat alaa, joten lienee sopiva hetki julkaista kooste viime vuodelta. Miltä puutarhavuosi 2018 näytti meikäläisittäin? Nyt on aika sukeltaa fiilistelemään sitä. Summaan tässä samassa postauksessa kasvukauden vaiheet, viljelymenestyksen ja sadon niin parvekepuutarhasta kuin viljelylaatikoiltakin ja linkitän tekstin joukkoon olennaisimmat postaukset.

Mustaherukka näyttää viihtyvän ihan kohtuullisesti parvekepuutarhassamme.

Kerrostaloasujina meillähän ei siis ole omaa pihaa, mutta onneksi on parveke ja kaupungin laatikkoviljelyhankkeen kautta saadut viljelylaatikot. Parveke on lasitettu, pinta-alaltaan 5,4 neliötä ja sijaitsee etelän - tai oikeastaan kaakon - puolella. Viljelylaatikkomme ovat avoimella aurinkoisella kallionlaella. Tänä kesänä meillä oli käytössä kuusi lavakaulusta, joista kasasimme kaksi syvempää ja kaksi matalampaa viljelylaatikkoa. Keskitymme etenkin hyötykasveihin.

Puutarhurointi ja kaupunkiviljely ovat minun ja toveri Krotin yhteisiä harrastuksia, mutta tänä kesänä oma panokseni puutarha-askareisiin oli kyllä vähän pienempi. Puutarha ja viljelykset olisivat olleet huomattavasti vaatimattomammat, jos olisin hoitanut niitä yksin. Kirvojen torjuminen oli ehkä tärkein askare, josta minä huolehdin parvekepuutarhassa.

Tomaatit ovat kiitollisia parvekeviljeltäviä. Niitä meillä onkin ollut vuosi vuodelta enemmän.

Aloitimme kevätkylvöt maaliskuun loppupuolella. Silloin kylvimme tomaattia viittä sorttia ('Rotkäppchen', 'Indigo Rose', 'Hundreds & Thousands', 'Golden Currant' ja yhtä mysteerilajiketta), paprikaa kahta sorttia ('Aji Cristal' ja jokin tavallinen vihannespaprika), latva-artisokkaa ('Vert de Provance'), munakoisoa ('Black Beauty'), mansikkakoisoa eli ananaskirsikkaa sekä lamopinaattia. Kaikki lähtivät hyvin vauhtiin, paitsi mansikkakoiso, joka ei itänyt ollenkaan. Ostimme kuitenkin myöhemmin valmiin taimen tilalle.

Tomaattien esikasvatus kävi kätevästi vessapaperirullan hylsyistä tehdyissä taimipoteissa olohuoneen ikkunalaudalla.

Turun Piha & Puutarha -messuilta hankimme parvekepuutarhaan japaninkääpiökirsikan, lumikelloja, kyntelin taimen ja siemenperunoita. Kävimme myös Pihapiiri-messuilla Lahdessa, mistä toimme kotiin kaksi 'Prince Gustav'-ruusupelargonia sekä laventelin, timjamin ja salvian taimia. Huhtikuun auringonpaisteiden myötä parvekepuutarhassa alkoi olla jo kunnolla keväistä. Mustaherukka ('Storklas') avasi lehtensä ja alkoi kukkia. Raparperi (Uudenkaupungin Kukkamessuilta kolme vuotta sitten ostettu jakotaimi) versoi.

Huhtikuussa kylvimme vielä esikasvatukseen kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa, auringonkukkaa, köynnöskrassia, palmukaalia, basilikaa, laventelia, minttua ja sitruunamelissaa. Näistä minttu ja sitruunamelissa eivät itäneet ollenkaan ja laventelikin huonosti, mutta muut itivät mainiosti. Lisäksi istutimme suoraan parvekkeelle perunaa sekä salko- ja ruusupapua. 

Keväistä heleyttä parvekepuutarhan yrtti- ja kukkahyllyssä.

Toukokuu alkoi hurjan paahteisena, joten pääsimme saman tien oikein kunnolla kasteluhommiin ja tunnelma kävi kesäiseksi. Raparperi tuotti jo satoa. Perunat ponkaisivat kasvuun. Kuun puolivälissä teimme reissun Gotlantiin, mikä oli tietysti pienoinen haaste puutarhan kannalta, mutta onneksi naapurustossa asuva toveri Vötkylä oli värvättävissä huolehtimaan kastelusta ja tuuletuksesta - suuret kiitokset siitä! Reissun jälkeen istutimme loputkin esikasvatetut taimet parvekkeelle, teimme viimeiset suorakylvöt ja laitoimme keijukaispuutarhan kesäkuntoon.

Perunat toukokuussa.

Loput kesän taimihankinnat teimme toukokuun lopulla Uudenkaupunkin Kukkamessuilla. Päätimme ottaa kokeiluun vesimelonin ('Sugar Baby') ja parsan. Jälkimmäisen istutimme ulos viljelylaatikkoon. Myöhemmin ostimme vielä kesäkukkia torilta - perinteisiä lobelioita, markettoja ja samettikukkia.

Viljelylaatikoiden suuri kylvö- ja istutuspäivä oli toukokuun viimeisellä viikolla. Esikasvattamistamme taimista latva-artisokat, spagettikurpitsat, palmukaalit, auringonkukat, munakoisot ja lamopinaatit istutimme viljelylaatikoihin. Suorakylvimme hernettä, härkäpapua, porkkanaa, mustajuurta, punajuurta, lehtisalaatteja, samettikukkaa, kehäkukkaa, unikkoja, hunajakukkaa, kurkkuyrttiä sekä ruiskaunokkia. Lisäksi istutimme torilta ostetut maissin taimet sekä pari jääkaapissa itämään lähtenyttä sipulia.

Isommat viljelylaatikot kesäkuisena iltana. Etualalla latva-artisokat ja munakoisot, taaempana maissit.

Kesäkuussa helteet helpottivat hetkeksi. Kevätkesän tolkuton kuumuus näytti haitanneen joidenkin kasvien kasvua parvekepuutarhassa, mutta toiset puolestaan tuntuivat nauttivan siitä. Tomaatit alkoivat venyä vasta, kun lämpötila hieman laski. Itse esikasvattamamme paprikat eivät missään vaiheessa kasvaneet vaaksaa pidemmiksi saati kukkineet, joten ostimme potrempia taimia torilta. Kuitenkin chileistä muutama ylimääräiseksi jäänyt ja pois lahjoitettu menestyi kuulemma hyvin toisella parvekkeella Espoossa.

Parvekepuutarha alkoi pikkuhiljaa viidakoitua kesäkuun aikana.

Kaikki viljelylaatikoille kylvämämme kasvit itivät. Mustajuurista, härkäpavuista ja herneistä suuri osa päätyi kuitenkin oletettavasti lintujen suihin, ja jänikset söivät salaatteja. Monien kasvien kasvu näytti kuumuuden ja kuivuuden keskellä aluksi aika epävarmalta, mutta heti, kun isolehtisemmät kasvit alkoivat peittää maan pintaa, kosteus pysyi paremmin mullassa ja viljelykset pääsivät kukoistamaan. Juhannuksen sateet helpottivat myös vedenkantourakkaamme.

Heinäkuussa parvekepuutarha viheriöi ihanana tiheänä viidakkona. Yrtit, raparperi ja mamin puutarhasta saatu mansikka tuottivat hyvin satoa. Mustaherukan marjoja kypsyi muutama terttu. Kesäkukat kukkivat. Pieniä merkkejä kasvituholaisista näkyi, mutta samanlaista invaasiota kuin viime kesinä ei vielä ollut päässyt tapahtumaan - varmaankin siksi, ettemme tänä vuonna viljelleet kurkkua, joka on aiemmin ollut pahin tuholaismagneetti. Kokeilimme myös jälleen biologista tuholaistorjuntaa tilaamalla Biotukselta torjuntaeliöitä.

Viljelylaatikoilla ruiskaunokit, hunajakukat, samettikukat, unikot, kehäkukat ja kurkkuyrtit kukoistivat heinäkuulta alkaen läpi kesän. Loistelias pieni kukkaniittymme houkutteli massoittain pörriäisiä. Lamopinaatti alkoi tuottaa satoa heinäkuussa, ja sitä saatiinkin sitten runsaasti. Saimme tehdä usein pinaattikeittoa. Viljelyksillä meni mukavasti, vaikka kuumuus koetteli. Vettä piti kantaa ämpäritolkulla.

Heinäkuinen kaupunkiviljelykeidas.

Heinä-elokuun taitteen jälkeen keräsimme viljelylaatikoilta ison satsin palmukaalia, ja vaikka lehdet olivat ihan pitsiä ötököiden vierailujen jälkeen, niitä pystyi kuitenkin syömään. Härkäpapua ja herneitäkin päästiin maistelemaan. Rucola ehti alkaa kukkia ennen kuin sitä saatiin kerättyä. Parvekepuutarhasta saatiin mukavasti perunoita ja tomaatteja. Ruusupapu kukki kauniisti, muttei tuottanut satoa. Salkopapu ei menestynyt.

Parvekepuutarhan perunasato ilahdutti!

Kirvaongelma uhkasi parvekepuutarhaa, mutta joukko leppäkerttuja ilmaantui onneksi hätiin. Leppäkertut kuitenkin katosivat sittemmin, ja kirvoja alkoi taas esiintyä. Tehokkain tapa kirvojen torjumiseen tuntui lopulta olevan niiden peseminen pois kasveista käsin. Parvekkeella vieraili myös päivittäin muutama ampiainen, mutta ne eivät saalistaneet kovin tehokkaasti. Merkkejä vihannespunkeista ei juurikaan näkynyt niissä kasveissa, joihin jyvitimme alkukesällä hankkimamme petopunkit, mutta myöhemmin kesällä niitä ilmaantui muihin kasveihin.

Gammayökkösiä oli viime kesänä niin paljon, että puhuttiin suorastaan massaesiintymisestä. Mekin saimme niistä osamme. Perhoset vierailivat huomaamattomasti hämärällä, ja pian paksut toukat rouskuttivat kasvejamme sekä parvekepuutarhassa että laatikkoviljelyksillä. Ulkona toukkaongelma ei kauaa jatkunut - ilmeisesti linnut tulivat hätiin - mutta parvekepuutarhassa niitä riitti. Minähän tunnetusti kammoan toukkia, joten tilanne oli hirveä. Onneksi Krotti jaksoi uutterasti heitellä niitä mäkeen.

Keväällä hankkimamme japaninkääpiökirsikka kuoli. Aluksi sen lehdet alkoivat ruskistua ja varista. En tiedä, oliko syynä kuivuus ja paahteisuus vai jokin tauti tai puutostila. Leikkasimme kuolleet varret mataliksi, ja uusia versoja alkoikin pian kasvaa toiveikkaasti. Sitten tulivat vihannespunkit ja iso toukka, joka söi kaikki versot, eikä uusia enää ilmestynyt. Syksyn tullen julistimme kirsikan lopulta menetetyksi.

Parvekepuutarhan päätyseinän heinäkuista kasvipaljoutta - mansikka, tomaatteja, krasseja ja papuja.

Kesän taittuessa kohti syksyä laatikkoviljelmille ei tarvinut enää kantaa niin usein vettä, mutta satoa tuli yhä vain runsaammin ja kukkaloisto sen kun jatkui. Maissi teki pienet tähkät, mutta ne irtosivat itsekseen ennen aikojaan - lieköhän syynä ollut kuivuus vai mikä mahtoi saada ne putoamaan? Munakoiso ei ehtinyt kukkia, eivätkä juureksetkaan menestyneet. Saimme kuitenkin ruokapöytään kauniit pienet latva-artisokat ja toisen erän palmukaalia. Mitä herkkuja!

Latva-artisokka oli tämän kesän uusista kokeiluista ehkä kaikkein mukavin.

Loppukesällä laatikkoviljelyn riemua alkoivat varjostaa satovarkaudet. Spagettikurpitsa teki lupaavasti raakileita, ja olimme jo innoissamme runsaasta kurpitsasadosta, kunnes joku alkoi käydä yön turvin varastamassa kurpitsoita. Rosmo vei myös ihan pieniä raakileita ja katkoi varsia, joissa olisi ollut emikukkia. Saimme lopulta itsellemme vain muutaman kurpitsan - ne olivat toki hyviä. Samaten pinaateista saksittiin varsia poikki kukkineen, joten siemeniä ei saatu talteen niin paljon. Herneitäkin lähti kokonaisina versoina. Porkkanoita heiteltiin ympäriinsä, mutta asialla saattoivat toki olla jotkin eläimetkin.

Vaikka tätä edeltävänä kesänä laatikkoviljely sujuikin vailla minkäänlaisia ihmislähtöisiä tuhoja, olen tietysti ollut kautta linjan henkisesti varautunut satovarkauksiin, eikä muutaman vihanneksen menetys sinänsä olisi juurikaan hetkauttanut. Tulin kuitenkin tosi kiukkuiseksi kurpitsan emikukkien ja raakileiden tuhoamisesta, pinaatinkukkien viemisestä, kokonaisten herneenversojen repimisestä ja yleisestä tuhoamisesta. Että joku kehtasikin.

Yksi niistä kurpitsoista, jotka saimme pitää itse.

Onneksi parvekepuutarhassa rellestivät sentään vain ötökät. Eläimille en osaa olla samalla tavalla kiukkuinen kuin ihmisille. Oikeastaanhan puutarhan tuhoötököiden kohtalo on aika surullinen - sattuvat vain syntymään väärään paikkaan ja joutuvat siksi tapetuiksi. Tänä kesänä parvekkeellamme tuntui kyllä olevan kaiken kaikkiaan vähemmän tuhoötököitä kuin aiemmin, joten kasvusto ei ränsistynyt niin nopeasti syksyä kohti mentäessä.

Parvekeuutarha kukoisti pitkälle lokakuuhun. Köynnöskrassi ja pelargonit kukkivat näyttävästi. Keräsimme ainoan kypsyneen vesimelonin, mutta siinä ei ollut juuri syötävää. Kesäkurpitsasta ei saatu satoa, vaikka kasvusto rehottikin kauniina koko kesän. Mansikkakoisokaan ei kukkinut. Tomaatit kuitenkin jatkoivat ihanan satoisina, ja paprikoitakin tuli runsaasti.

Ruusupelargoni kukki vielä myöhään syksyllä.

Lopulta loka-marraskuun vaihteessa oli aika tehdä loputkin sadonkorjuu- ja syysaskareet ja valmistella niin parvekepuutarha kuin viljelylaatikotkin talveen. Viljelylaatikoilta saatiin vielä iso kimppu kukkasia kekrikoristeeksi, pieni satsi palmukaalia syötäväksi ja runsaasti siemeniä talteen kevään kylvöjä varten. Jätimme parsan multaan talvehtimaan.

Parvekepuutarhan kasvit olisivat pärjäilleet varmasti vielä pidempäänkin, mutta päätimme siivota nekin pois nyt samalla kertaa. Krassit tosin jätimme vielä kukkimaan. Tomaatteja ja paprikoita kertyi aikamoinen satsi, mutta ison osan keräsimme raakileina. Tomaatit kypsyivät hyvin huoneenlämmössä. Allergiastani huolimatta maistelin joka sorttia vähäsen. Suosikkini oli ihanan makea, pieni keltainen 'Golden Currant', mutta myös pieni amppelitomaatti 'Hundreds & Thousands' oli hyvä.

Siirsimme parvekepuutarhan pelargonit, mehikasvit, mansikan ja kallat kylmäkellariin talveksi. Olemme käyneet tsekkaamssa niitä pari kertaa ja antamassa vähän vettä. Vaikka kellari on pilkkopimeä, kasvit näyttävät kohtuullisen hyväkuntoisilta. Ehkä lämpötila on juuri sopivan matala.

Musta tomaatti 'Indigo Rose' oli näyttävä mutta miedon makuinen.

Tietojen kerääminen menneeltä vuodelta oli taas vähän isompi projekti, vaikka olenkin muka pitänyt kirjaa kaikesta ja ottanut paljon kuvia. Jotta jatkossa olisi helpompi selvittää, mitä milloinkin on kasvattanut ja miten se on menestynyt, ja seurata muutenkin harrastuksen vaiheita, päätimme perustaa muistikirjan ihan vain puutarhajutuille. Ensi vuonna onkin sitten varmasti paljon helpompaa tehdä katsaus menneeseen ja suunnitella tulevaa. Muistikirjasta olisi tarkoitus myös tulla nätti, jo itsessäänkin inspiroiva paketti.

Emme ole vielä tehneet mitään konkreettisia suunnitelmia tulevalle kesälle, mutta ideoita ja siemeniä on jo paljon. Muistikirjan aloittaminen tuleekin juuri sopivaan aikaan - pääsemme jäsentelemään ajatuksiamme ja laatimaan suunnitelmia.