blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Vegaanihaaste suoritettu!

3.2.2019

Osallistuin tammikuussa Vegaanihaasteeseen, jossa on tarkoituksena kokeilla vegaanista ruokavaliota kuukauden ajan. Taustani puolesta tämän omaksuminen kävi aika helposti. Allergioiden takia olen nimittäin tottunut muutenkin aina selvittämään, mitä ruoka sisältää, ennen kuin laitan sen suuhuni. Vegaaniruokavalio oli minulle myös ennestään tuttu asia, joskin oikeastaan vain teoriassa.

Olen ollut jo jonkin aikaa pitkälti vegetaristi. Kotona en ole syönyt enää juurikaan tehotuotettua lihaa, mutta kananmunia ja maitotuotteita olen käyttänyt, samoin kalaa, muita merieläimiä, hyönteisiä sekä kotimaista riistalihaa ja poroa. Muualla liikkuessani olen useimmiten syönyt sitä, mikä on allergiarajoitteiden puitteissa mahdollista, mutta ensisijaisesti olen pyrkinyt valitsemaan lihattoman vaihtoehdon. Tältä pohjalta tartuin haasteeseen.


Vegaanihaasteessa jätetään kuukaudeksi kaikki eläinperäiset raaka-aineet pois ruokavaliosta. Ajatuksen tasolla se tuntui vaikealta, mutta yllättäen homma sujuikin melko vaivattomasti. Näin lyhyessä ajassa lisäravinteita ei tarvinut vielä miettiä, ja aterioiden riittävän monipuolisuuden varmistaminen kävi aika helposti lautasmallin avulla. Ruokaostosten tekeminen ei juurikaan vaikeutunut.

Olin kuvitellut, että maitotuotteita tekisi aivan kohtuuttoman paljon mieli, mutta en ehtinyt edes alkaa kummemmin haaveilla niistä - sitä paitsi vastaavanlaiset kasvipohjaiset valmisteet ovat aivan kelvollisia, paikoin jopa parempia. Samoin olin ajatellut, että vaikkapa opiskelijalounaspaikoissa syöminen olisi näin vaatimuksin liki mahdotonta, mutta hyvin sekin sujui. Vaikeinta oli yllättäen kananmunista luopuminen.

Lipsahdukset voi laskea kahden käden sormilla. Kuun alussa kävin siskon synttärikahveilla ja söin siellä leivoksen, jossa oli tavallista juustoa. Jääkaappiin oli jäänyt lehmänmaitopohjainen dippikastike, joka piti syödä pois pilaantumasta. Nauttimamme viini ei ollut vegaanista. Monivitamiinivalmisteessa, jota sitäkin oli jo ennalta olemassa iso purkki kotona, oli eläinperäistä liivatetta. Samoin kaapista löytyneessä pastassa oli kananmunaa. Lounassalaattipaikan leivässä oli maitoproteiinia. Laitoin teehen hunajaa.


Lähdimme mukaan haasteeseen ympäristösyistä. Jokaisen olisi hyvä miettiä, miten voisi vähentää omalla kohdallaan resurssien tuhlaamista ja erilaisten päästöjen aiheuttamista. Meidän taloudessamme eletään pääosin aika säästeliäästi ja ympäristöystävällisesti, mutta parantamisen varaakin olisi. Ruuantuotannon vaikutus ilmastoon on suurempi kuin vaikkapa liikenteen ja asumisen, joten omilla ruokavalinnoillaan pystyy vaikuttamaan suhteellisesti enemmän.

Niinpä kun Vegaanihaaste kerran on olemassa ja tarjoaa hauskat puitteet kokeiluun, päätimme ottaa haasteen vastaan - josko vaikka matkan varrella tulisi omaksuneeksi uusia hyviä tottumuksia. Niitä tulikin. Ei tämän kuukauden jälkeen tunnu enää tarpeelliselta palata takaisin vaikkapa nyt sellaiseen ylettömän runsaaseen lehmänmaidon kuluttamiseen, mitä aiemmin harjoitin. Huomasin myös, etteivät allergiani oikeasti rajoita niin paljon kuin olen kuvitellut.

Ympäristösyiden ohella eläintuotannon eettisyys kalvaa ajoittain omaatuntoani. Kuukausi ilman minkäänlaista taakkaa asian tiimoilta oli kyllä leppoisa kokemus. Täytyy kuitenkin sanoa tähän kohtaan, että Vegaanihaasteen uutiskirjeessä reseptien ja hyvien vinkkejen ohella jaetut eläinoikeusjutut olivat paikoitellen typeriä, ja moinen on omiaan herättämään minussa tietynlaista hylkimistä asiaa kohtaan.


Vegaanihaaste oli kaikkiaan mukava, inspiroiva ja mielenkiintoinen kokemus. Kuukaudesta jäi päällimmäisenä mieleen herkullinen ruoka - kokeilimme niin monia hyviä reseptejä! Nyt haasteen päätyttyä olen kyllä syönyt jo yhdet kalapuikot ja maitorahkaa, mutta muuten en ole vielä palannut entisiin ruokatottumuksiini, enkä välttämättä aiokaan. Elämäntapavegaania minusta ei tule, mutta yritän kyllä jatkossakin pitää haasteen myötä oppimistani hyvistä käytännöistä kiinni.

Postauksen kaikki kuvat ovat toveri Krotin kännykältä kuukauden varrella kertyneitä otoksia vegaanisista aterioistamme. Ensimmäisessä setissä on herkkuja ravintoloista, kahdessa muussa kotiruokia.

8 kommenttia

  1. Kiitos kokemuksen jakamisesta! :) minä skippasin haasteen (kuten aina kaikki), mutta muuten olen ruokavaliotani muutellut kestävämpään suuntaan. Olen myös valmistellut tekstiä ruokajutuista, joskin sen julkaisuun menee vielä tovi. Vegaanisivujen eläinoikeusjutut ovat toisinaan aika väritettyjä ja typeriäkin. Kirjoitan niistä omaan tekstiini lisää. Ei eläinten oloilla toki juhlia voi, eikä tehotuotanto todellakaan ole ok. Mutta kaikki ei harmittavasti ole niin mustavalkoista.

    Kiva postaus kaikenkaikkiaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielestäni faktapohjainen järkevä puhe eläinten oikeuksista ja eläintuotannon ongelmista on hyvin tervetullutta, mutta jotenkin harmillisen usein tällaisten eläinoikeustoimijoiden viestinnässä harjoitetaan epämääräisyyttä, tarpeettoman yliampuvaa tunteisiin vetoamista ja suoranaisia asiavirheitä. Oikeutta Eläimille -järjestö, joka Vegaanihaastettakin pyörittää, tekee sellaista aika paljon. Kaikki ei tosiaan ole mustavalkoista. Odotan mielenkiinnolla kirjoitustasi aiheesta. :)

      Poista
  2. Kiinnostava postaus! Ja valitettavan samaa mieltä joistain eläinoikeuskirjoituksista...

    Minä en osallistunut haasteeseen, mutta olen taas onnistunut muuten rukkaamaan ruokavaliota enemmän kasviperäiseen suuntaan. Vielä kun Bonskun saisi syömään kasviksia. Hän olisi varsinainen sipsi-mehu-vegaani, sillä VG-wokin kevätkääryleet kyllä menevät, mutta ei mikään äidin linssivihannessörsseli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lapsia on ilmeisen vaikea saada syömään kasviksia - niissä on usein sitä tiettyä kitkeryyttä, josta oppii tykkäämään vasta ajan myötä. Sipsi-mehu-vegaani kuulostaa kyllä myös kivalta ruokavaliolta, ei vain vältsiin kaikkein terveellisimmältä. :D

      Poista
  3. Hienosti tehty :).

    Ja vaikken tähän vegaanihaasteeseen osallistunutkaan, huomasin omalla kohdallani mm. yhdessä toisessa kuukauden mittaisessa, hyvin pitkälle tummanvihreisiin kasviksiin painottuvassa PH-ruokavaliokokeilussa (josta sittemmin jäi paljon hyvää pysyviksi tavoiksi), että silloin kun ruokailussa on joku uudenlainen "haaste", niin syömisestä ja niiden oikeiden ruoka-aineiden metsästämisestä tulee tavallaan sellaista uutta kivaa mielenkiintoa, ettei edes huomaa, kuinka helposti joku normiruokavalioon kuuluva juttu (vaikkapa nyt leipä) jää pois, eikä kaipaa yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Huomasin myös, että ruokailusta jotenkin nautti enemmän, kun siihen panosti poikkeuksellisen paljon. En ole mikään himokokkaaja, mutta nyt jopa innostuin välillä laittamaan ruokaa jopa yksin kotona. :D

      Poista