Kevätfiiliksiä ja pöllöjä sekä muistutus messulippujen arvonnasta

Minulla on aika hektinen viikko meneillään. Joka ilta on ollut jotakin, ja viikonloppuna käydään vielä Heurekassa ja kestitään vieraita. Päivät ovat kuitenkin vastapainoksi olleet vähän rauhallisempia. Olen ollut enimmäkseen kotona, lukenut tenttikirjoja ja puuhaillut huonekasvien parissa. Onpahan pystynyt nauttimaan iltariennoista, kun ei ole ollut ihan tuhannen tokkurassa väsymyksestä pitkän päivän jälkeen.

Kimppu vaaleanpunaisia ruusuja on ilahduttanut keittiön pöydällä. Meillä on tosi harvoin ruusuja, sillä kotimaisia on tuskin saatavilla, mutta nyt kun Reilun kaupan ruusut olivat tarjouksessa naisten päivänä, päätimme kerrankin ostaa.

Viime viikon vesisateiden myötä tuli jo aika keväinen keli, mutta viikonloppuna saatiin uusi hanki ja alkuviikon oli pakkasta. Parhaillaan sataa kuitenkin taas vettä, ja sääennusteen mukaan plussakelipäivät näyttäisivät jatkuvan toistaiseksi. Kun eletään jo maaliskuun puoliväliä, tuntuu ihan aiheelliselta odottaa rannikkoseutumme kevään olevan nyt tosissaan alkamassa näiden sateiden myötä.

Lumi hupenee lähimetsästä kovaa vauhtia.

Muuttolinnut tuntuvat jotenkin aina tietävän, milloin kevät on tulossa. No, toki ensimmäiset saapujat usein sahaavat edestakaisin kevään reunalla, mutta kun massat vyöryvät Suomeen, tulee aina melko varma fiilis siitä, että pian se leppeä vuodenaika on täällä. Lintumuutto käy nyt kuumana, joten kevättunnelma kohoaa. Viime viikonlopun linturetki nostatti sitä aivan erityisesti lumisateesta ja hyisestä tuulesta huolimatta.

Muuttolintujen ohella muitakin kevään merkkejä on jo runsaasti havaittavissa. Talvehtineet mustarastaat laulavat jo siellä täällä. Tiaiset tirskuvat, ja käpytikka pärryttää. Pajunkissoja on joka ojan pusikossa. Lokit ovat palanneet kaupunkiin. Taloyhtiön pihassa narsissin ja krookuksen alut venyvät. Nyt ne ovat taas paljastuneet lumen alta, eivätkä näytä olevan moksiskaan äkillisestä pakastumisesta ja lumipyrystä.

Kevät versoo taloyhtiön pihamaalla.

Hassua kyllä, en ole kuullut vielä yhtäkään lehtopöllöä tänä keväänä. En toisaalta ole käynyt etsimässäkään. Kaikki sopivat illat, jolloin olisin voinut lähteä pöllöapajille, ovat olleet turhan tuulisia tai kylmiä. Lehtopöllöillä on nyt jo pesintä käynnissä, mutta ne jatkavat kuitenkin huhuiluaan usein pitkälle kevääseen. Vielä ei siis ole mitenkään myöhäistä varata muutamaa iltaa ulkoiluun lähitienoon tutuilla lehtopöllöpaikoilla.

Tarkoituksenani olisi myös suunnata kerrankin syrjäseuduille pöllöretkeilemään harvinaisempien metsälajien toivossa. Lehtopöllöhän on aika lailla sellainen puistojen ja kaupunkimetsiköiden lintu ja meillä päin melkoisen yleinen. Sitä kuulee kulttuurimaisemissa, kun taas vaikkapa helmi- ja viirupöllö ovat selkeästi vanhojen metsien asukkeja, joita havaitakseen on syytä läksiä kunnolla kuuseen.

Helmipöllöä kuulin joskus lapsuudenkotini pihalla, mutta viirupöllöä en ole ikinä havainnut. Niinpä olen ottanut tänä vuonna tavoitteeksi viirupöllön kuulemisen tai vaikka näkemisenkin. Se on jotenkin tosi hieno ja kiehtova olento - söpön näköinen pehmoisen pyöreine olemuksineen ja tummine keijunsilmineen, mutta myös aika aggressiivinen ja vaarallinen. Emo puolustaa poikasiaan hurjasti, joten jos keväällä tai alkukesällä sattuu kohtaamaan viirupöllöperheen, kannattaa juosta pakoon ja suojata päänsä ennen kuin emo hyökkää.

Kävimme yhtenä iltana Ruissalossa, mutta tuuli oli aivan tolkuton, joten emme edes yrittäneet kuulla pöllöjä.

Haaveeni kuulla huuhkajan huhuilua pitkästä aikaa ja oikein kunnolla on lopulta toteutunut. Eräänä loskaisena helmikuun yönä kävimme tietämällämme huuhkajareviirillä Lohjalla. Sumuisesta pimeydestä kantautui kumea "huu-uu" muutaman kerran. Hetki oli aika nopeasti ohi, mutta kokemus piirtyi kyllä muistoihin sellaisella terävyydellä, ettei sitä ihan heti unohda.

Olin kuullut huuhkajan varmuudella vain kerran aiemmin, niin ikään lapsuudenkotini pihalla, mutta silloin huhuilu kuului vaimeana ja kaukaa, eikä sitä ollut helppo erottaa liikenteen taustamelun läpi. Lapsena tehdyistä havainnoista on myös sen verran epävarma muistikuva, että niitä on usein vaikea ottaa lukuun, kun käy läpi, mitä kaikkea on elämänsä aikana havainnut ja mitä ei. Nyt suuri salaperäinen pöllö on viimein kuultu kunnolla. Olen todella iloinen! Ehkäpä vielä joskus pääsen näkemään sen.

Huuhkajamaisema, tosin eräänä toisena iltana, jolloin taivas oli pilvetön ja täysikuu kumotti huuhkajavuoren yllä.

Pöllöistä kukkaruukkuun. Turun puutarhamessujen lippuarvonta on auki blogissani lauantai-iltaan asti. Messut ovat 29.-31.3. Luvassa on upeaa kukkaloistoa, laaja myyntivalikoima ja hyödyllisiä vinkkejä. Hulppea sisäpuutarha esittelee monimuotoisuutta, hyötykasveja ja vesiaiheita. Ohjelmassa nähdään muun muassa kukkasidontakilpailu, ja myös ajankohtainen kiertotalousteema on esillä. Mukana on lisäksi tuttuun tapaan Mökki & Meri -kokonaisuus. Kannattaa osallistua!