Matkailua maata pitkin

Olen kyltymätön reissaaja. Haaveilen uusista seikkailuista enemmän kuin kalenterini ja pankkitilini antavat myöten. Minä rakastan matkojen suunnittelua, uusiin paikkoihin tutustumista, luonnon eksotiikkaa ja aivan erityisesti matkalla olemisen tunnelmaa. Tämän huomioon ottaen lienee jossain määrin poikkeuksellista sanoa, etten ole ikinä ollut lentokoneessa. Ei ole tarvinnut, mutta vielä sitäkin enemmän en vain ole halunnut lentää.

Saanatunturi, Kilpisjärvi

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen oppinut tämän matkailumentaliteetin jo lapsena. Kun perheemme lähti reissuun, ei tarvittu muuta kuin reput, karttoja ja auto. Tie vei seikkailuun. Joskus tehtiin vähän ennakkoselvittelyä, kun suunta kävi ulkomaille. Joskus auto matkusti junassa niin pitkälle, kuin raiteita pitkin pääsi. Raiteet tai edes tiet eivät tietenkään vie kaikkialle, joten useimmiten reput heitettiin lopulta selkään ja seikkailu jatkui jalan.

Käytiin tuntureilla, joista ei löydy hakutuloksia muualta kuin karttapalveluista. Kiikaroitiin lintuja hassuissa paikoissa Jäämeren rannoilla. Ihmeteltiin ruotsalaisten lehtometsien vehreyttä. Yritettiin tunnistaa aivan vieraita luontokappaleita ja nähtiin pysäyttävän kauniita maisemia. Löydettiin kiehtovia kulttuurikohteita sattumalta ja hakuammunnalla. Syötiin hyvissä ja joskus myös vähemmän hyvissä ravintoloissa. Juteltiin vieraille ihmisille ja tutustuttiin paikalliseen elämänmenoon. Eksyiltiin ja harhailtiin, mutta löydettiin aina lopulta jonnekin.

Kukastunturi, Muonio

Unjárga-Nesseby, Varanginvuono

Sittemmin, kun aloin reissata enemmän itsekseni, kavereitten kanssa ja harrastusporukoissa, meno sen kun yltyi. Polkupyörä kiidätti ympäri varsinaissuomalaista maaseutua ja saaristoa, jonka kuvittelin muka jo tuntevani. Juna ja bussi veivät jännittäville reissuille eri kaupunkeihin ja tietysti Lappiin ensimmäisille kunnon vaelluksille. Vuokrapaku rymisteli pitkin virolaisia pikkuteitä lastattuna täyteen nuorisoa ja lintuharrastuskalustoa. Ystävän pieni vanha auto kuljetti kaveriporukkaa uskollisesti seikkailusta toiseen.

Hillesøya, Sommarøy

Nykyäänkin hyppään junaan, bussiin tai omaan autoon, kun seikkailu kutsuu. Saatan taittaa pätkän matkaa laivallakin. Koen pääseväni juuri sopivan kauas niin halutessani. Joskus valitsen kuitenkin lomailun kotona ja täytän päivät lähiseudun kohteilla - aina löytyy jotain aivan uutta.

En vaihtaisi kokemiani seikkailuja mihinkään etelänlomiin tai kaukomatkoihin. No, en toki oikeasti tiedä, miltä tuntuisi lähteä lentokoneella johonkin kauas. Ei kuitenkaan ole tullut sellainen olo, että kaipaisin siinä määrin jotain enemmän, että sen löytääkseni kokisin tarpeelliseksi lentää.

Ekkerøya, Varanginvuono

Minusta pienetkin erot luonnossa, sen maisemissa ja eliöstössä ovat jännittäviä ja eksoottisia. Olisi varmasti sanoinkuvaamattoman hienoa nähdä Niagaran putoukset tai Grand Canyon, mutta ensin voisi kuitenkin käydä kokemassa Kiutakönkään, Kitsin, Pihtsuskönkään, Kevon kanjonin ja Paratiisikurun tai vaikkapa Norjan puolelta esimerkiksi Vettisfossenin ja Gorsan. En ole käynyt näistä yhdelläkään. Niin ikään halkeaisin riemusta, jos voisin kohdata luonnossa kruunukurjen tai marunakanan, mutta mustahaikara ja viiriäinenkin ovat vielä näkemättä.

Ekkerøya, Varanginvuono

Vieraat kulttuurit ovat toki myös kiinnostavia, mutta kulttuureissa riittää koettavaa ihan jo pelkästään Suomessa ja naapurimaissa vaikka koko eliniäksi. Samoin täällä riittää erilaisia ihmisiä, joihin tutustua. Sitä paitsi minusta tuntuu, että kaikki ihmiset ovat päällisistä kulttuurieroista huolimatta oikeastaan hyvin samanlaisia. Samaa lajia me kaikki olemme. Pohjimmiltaan koemme samoja tunteita ja teemme samoja arkisia puuhia. Toisella puolella palloakin ihmiset ovat ihmisiä vain, niitä kahdella raajalla kulkevia kädellisiä kuin suomalaisetkin.

Ihan uusia ja minulle täysin vieraita eliölajeja sen sijaan löytyy usein jo suhteellisen lyhyellä siirtymällä, samoin hyvinkin eksoottisia maisemia. Esimerkiksi Viron luonto osaa kerta toisensa perään tarjoilla ihmeitä, vaikka olenkin tehnyt sinne jo aika monta reissua. Pohjoisessa ympäristö on taas ihan toisella tavalla hurmaava. Virossa olen käynyt vain keväällä ja kesällä, Lapissa kesällä ja syksyllä, joten minulla on vielä paljon koettavaa muissa vuodenajoissa.

Nukkumajoki, Inari

Olen ehkä saanut kuulla lapsena niin paljon puhetta luonnonsuojelusta ja resurssien rajallisuudesta, ettei lentäminen vain ole missään vaiheessa ollut minulle vaihtoehto. Minulle on opetettu mainio maata myöten reissaamisen periaate, ja olen jo varhain muovautunut maakuntamatkailijaksi ja naapurimaiden kiertäjäksi.

Tykkään hitaanpuoleisesta matkanteosta ja siitä, että koko matka on seikkailua, ei pelkästään itse määränpäässä oleminen. Joskus ihan jo yöjunassa matkustamisesta tulee outo olo, kun illalla näkee yhden maiseman ja aamulla herääkin aivan toisessa. Tuntuu, kuin mieli ei olisi matkustanut yhtä nopeasti kuin keho, ja vaatii hetken totutella maisemanvaihdokseen. Voin vain kuvitella, miltä pitkän lennon jälkeen tuntuisi.

Tervanpolttamalampi, Salla

Nyt kun lentomatkailun todellinen hinta on noussut viimein julkiseen keskusteluun, maata myöten matkailusta on alkanut tulla suositumpaa. Aikanaan meidän lähiseutureissuillemme jopa irvailtin, mutta nyt meininki on muuttunut. Vielä ihan muutama vuosi sitten, kun juttelin maailmanmatkaajakavereitteni kanssa reissusuunnitelmista, minun roadtrippini Merenkurkkuun oli huvittava juttu, eikä mikään aito reissu ollenkaan. Olisikohan se nyt?

Raippaluodon silta, Mustasaari

Edväinen, Pyhämaa

Toivoisin vielä, että maata myöten matkustamisesta ja etenkin kotimaanmatkailusta tulisi halvempaa. On varmasti houkutteleva vaihtoehto lentää jonnekin lämpimään ennemmin kuin seikkailla Suomen vähälumisessa kesässä, jos lentomatka on vieläpä halvempi. Olen kuitenkin ajatellut niin, että lentolippujen hinnat voi omassa päässään vaikka tuplata ja päättää lahjoittaa lisäsumman ilmastotyöhön. Se helpottaa valinnan tekemistä. Lentovero edistäisi samaa asiaa.

Suksenpaistamalampi, Salla

Lopuksi täytyy kyllä sanoa, että en tietenkään suoralta kädeltä tuomitse jokaista lomalentoa enkä lentämistä ylipäätään. Miten kävisi vaikkapa maailmanlaajuisen tiedeyhteisön, jos ihmiset eivät enää voisi lentää helposti ja nopeasti mantereelta toiselle? Kyllä minäkin lähtisin tarvittaessa konferenssimatkalle lentäen. Vielä sellaista ei vain ole osunut kohdalle.

Hiukan salaa myös lueskelen juttuja Bahaman saarten kotoperäisistä lintulajeista ja uivista possuista. En kuitenkaan lennä sinne ennen kuin minulla on riittävästi rahaa maksaa myös kunnon ilmastokompensaatiot. Se päivä ei ole ihan heti näkyvissä. Pitäisi lotota edes silloin tällöin.

Tromssa

Kuvat ovat satunnaisilta reissuiltani Suomesta ja Norjasta. Osa on peräisin lapsuudenkotini perhealbumeista, jolloin useimmiten kuvaaja on oletettavasti isosiskoni, isäni tai minä itse. (Kiitokset mamille kuvien penkomisesta ja lähettämisestä!) Varangin, Raippaluodon ja Pyhämaan kuvat ovat puolestaan toveri Krotin arkistojen aarteita. Valitsin sellaisia matkoja, joista en ole vielä kirjoittanut täällä, siis kauan ennen blogin perustamista tehdyistä tai muuten vain kirjoittamatta jääneistä, ettei tulisi pyöritettyä samoja viimeaikaisia juttuja.

Kuvia selaillessani aloin miettiä, kirjoittaisinko ehkä vielä joistain näistä seikkailuista oman blogipostauksen. Tiedon jakamisesta saattaisi olla joskus hyötyä jollekulle, ja voisi olla mukavaa kirjoittaa matkamuistelmia. Olisiko vanhoista reissuista mielenkiintoista lukea, vaikka ne olisivatkin vuosien takaisia?