Kesäyöt, kirjoittamisen riemu ja blogihiljaisuus

Vuorokausirytmini on mennyt aivan sekaisin - tai oikeastaan minulla ei ole mitään rytmiä enää ollenkaan. Valoisat kesäyöt ovat tempaisseet minut eräänlaiseen kierteeseen, joka ruokkii itseään. Yhden myöhään valvotun yön jälkeen tulee helposti valvoneeksi toisen ja kolmannenkin, kunnes eräänä yönä menee nukkumaan vasta, kun aamu jo sarastaa.

Keskikesän sinisenhämyiset yöt ja varhaiset aamunkoitot lukeutuvat asioihin, joita rakastan eniten koko maailmassa. Ne vetävät minua puoleensa sellaisella voimalla, että logiikka ja tolkku tuppaavat väistymään ja yöunet pilkkoutumaan liian lyhyiksi pätkiksi tai lykkäytymään tyystin väärälle vuorokauden ajalle.

Silloin, kun tällainen elämän risaiseksi laittaminen kesäöiden kunniaksi on mahdollista, se väistämättä tapahtuu. Esimerkiksi nyt minulla ei ole juurikaan sellaisia velvoitteita, jotka pakottaisivat heräämään joka päivä tiettyyn aikaan tekemään määrättyjä asioita. Olen vapaa retkeilemään ja seikkailemaan yömyöhään ja aamuvarhaisella - ja niin minä sitten teenkin.

Tuntuu muuten aika hassulta kirjoittaa taas neljän viikon tauon jälkeen kahdella kädellä, miltei kaikilla kymmenellä sormella. Murtunut kämmenluuni on parantunut kohtuullisen hyvin. Sain käden vapaaksi paketista perjantaina. Nivelet ovat pitkän liikuttamattomuuden jäljiltä tavattoman jäykät ja arat, eikä luu ole vielä läheskään täysin ehjä, mutta alanpahan pikkuhiljaa taas kyetä tekemään normaaleja askareitani ihan normaalisti. Voi tätä kirjoittamisen riemua!

Valokuvaaminen kutakuinkin yksikätisenä oli aika vaivalloista, joten minulla on toukokuulta nyt poikkeuksellisen vähän kuvia kansioissa. Kirjoitettavaa olisi sen sijaan paljon. Olen joutunut tiivistämään ajatuksiani vain ihan pieniksi muistiinpanoiksi ja kirjoittanut paljon juttuja pelkästään käsin näiden viikkojen aikana, kun pidemmän tekstin naputteleminen koneella on tuntunut turhauttavalta.

Blogissa tulee kuitenkin jatkumaan hieman hiljaisempi jakso vielä ainakin juhannukseen asti. Näillä näkymin en nimittäin ehdi viettää kovinkaan paljoa aikaa kotona koneen ääressä. Luvassa on sen verran runsaasti reissuja ja rientoja, että kirjoittaminen jäänee vähemmälle. No, kunhan taas palaan julkaisemaan aktiivisemmin, onpahan sitten paljon uutta kerrottavaa.

Tämän lyhyen päivityksen myötä toivotan siis oikein mukavia ja kauniita kesäkuun päiviä teille, parahimmat lukijani, ja julistan ainakin viikon mittaisen blogihiljaisuuden alkaneeksi. Ohessa on kuvia öiseltä Piikkiönlahdelta.