Kolmas laatikkoviljelykesä

Turun laatikkoviljely pyörii nyt neljättä kesää ja me olemme mukana kolmatta. Miten ihanaa, että kaupunki tarjoaa tällaisen mahdollisuuden! Nyt kun parvekepuutarhamme on vähän lannistavassa tilassa, laatikkoviljely on aivan erityisen ilahduttavaa. Satoakin on jo saatu, ja viimeaikaisten sateiden myötä kasveista huolehtiminen on sujunut poikkeuksellisen leppoisasti.

Kasvuston rönsyilyä. Jotkin hunajakukista jo kukkivat.

Meillä on nyt myös viljelynaapureita. Keväällä viljelylaatikoittemme viereen oli ilmestynyt muutama uusi laatikko, joissa oli toisen viljelyporukan kyltti. Olin yhtä aikaa sekä riemuissani että vähän jännittynyt tästä käänteestä - minkälaisia uudet tyypit olisivat ja miten yhteiselo sujuisi? Jätimme laatikoille viestin, ja pian pääsimmekin yhteyksiin.

Naapurilaatikoita viljelee viereisessä talossa asuva henkilö kahden pienen lapsensa kanssa. Olemme törmäilleet satunnaisesti ja pitäneet yhteyttä sähköpostitse, ja rinnakkaiselomme tuntuu olevan mutkatonta. Laatikkomme muodostavat yhdessä ihanan runsaan, rönsyilevän viljelykeitaan, jonka ääreen on ilo saapua. Kasteluapuakaan ei enää tarvitse värvätä reissujen ajaksi kaukaa, sillä viljelynaapuri tarjoutui tarpeen mukaan auttamaan.

Naapurin laatikolla kukkii myös kauniisti.

Tänä kesänä minä ja toveri Krotti saimme viljelyhommamme kunnolla käyntiin vasta kesäkuussa, mutta se ei näytä juuri haitanneen. Monet suorakylvetytkin kasvit kukoistavat jo hienosti. Minusta ei ollut paljoa iloa kylvö- ja istutuspuuhissa, sillä käteni oli siinä vaiheessa vielä paketissa, mutta pystyin sentään auttelemaan veden kantamisessa. Viljelylaatikkomme sijaitsevat siis muutaman sadan metrin päässä meiltä pienen mäen päällä, ja kannamme kasteluveden sinne kotoa.

Viljelylaatikoissamme on nyt kesäkurpitsaa, perunaa, hernettä, härkäpapua, fenkolia, lehtisalaattia, palmukaalia, mangoldia, rukolaa, vuonankaalia, lamopinaattia, ruohosipulia, lipstikkaa, persiljaa, punajuurta, munakoisoa, tomaattia, parsaa, auringonkukkaa, valkotupakkaa, pensaskrassia, samettikukkaa, kehäkukkaa, ruiskaunokkia, kurkkuyrttiä, unikkoja ja hunajakukkaa.

Matalat laatikot ovat jälleen salaattien, herneiden ja muiden sellaisten pienijuurisempien kasvien aluetta.

Esikasvatimme tomaatit itse asiassa parvekeviljelyä varten, mutta istutimme osan niistä ulos, sillä parvekkeelta loppui tila. Viljelylaatikoille päässeillä taimilla on ollut huomattavasti vähemmän tuhoötököitä kiusanaan kuin parvekkeelle joutuneilla. Todennäköisesti tomaatin menestys avomaalla on kuitenkin noin yleisesti ottaen heikompaa kuin lasitetulla parvekkeella.

Laitoimme perunat vähän myöhässä, vasta kesäkuun lopulla, kun totesimme, ettei parvekepuutarhan perunoista taida tulla tänä vuonna oikein mitään, ja siemenperunoita oli vielä jemmassa. Myöhäisestä kylvöajasta huolimatta perunat kasvavat ihan hyvin, joten olemme toiveikkaita.

Äkkiäkös ne perunat jo nostivat versonsa pintaan.

Munakoison menestymisestä en osaa tässä kohtaa sanoa vielä mitään, mutta ainakin yksi kukka näyttäisi pölyttyneen. Aiemmin emme ole onnistuneet parvekeviljelyssä saavuttamaan edes tätä pistettä. Munakoison taimien lehdet menivät kyllä pian viljelylaatikoille istutuksen jälkeen huonokuntoisen näköisiksi, kuin ravinteista olisi ollut pulaa, ja ilmeisesti niitä vaivasivat myös tuholaiset, mutta nyt kun olemme lisänneet lannoitetta ja pesseet lehtiä tuholaisten poistamiseksi, taimet vaikuttaisivat ehkä kohenevan.

Munakoiso - ottaako tuosta nyt selvää?

Sametti- ja kehäkukkia ynnä muita lähinnä koristeeksi ja pölyttäjien iloksi tarkoitettuja kukkasia kylvimme jälleen runsaasti, sillä viime kesinä minikokoinen kukkaniittymme on ollut niin loistava. Aiempina vuosina olemme esikasvattaneet auringonkukat sisällä, mutta nyt se jäi tekemättä, eikä tilanne näytä yhtään hullummalta - eivätköhän ne ehdi ihan hyvin vielä kukkia ennen kuin kesä päättyy. Krassit hankimme valmiina taimina, ja nyt ne jo kukkivatkin. Härkäpapujen ja herneiden kukinta on myös alkamassa.

Kaunis violettikukkainen härkäpapu 'Crimson Flowered' ilahduttaa.

Salaattien ja palmukaalin kanssa on samoja vaikeuksia kuin aiempinakin kesinä. Toukat ovat tehneet tuhojaan. Kylvimme juuri lisää salaattia, josko seuraavan satsin kohdalla kävisi parempi tuuri. Nähtäväksi jää, riittääkö meillekin niistä satoa korjattavaksi vai meneekö kaikki parempiin suihin.

Minua ei kyllä oikeastaan niin hirveästi haittaa, vaikka eläimet söisivät osan sadosta, kunhan nyt jotain pääsee keräämään itsekin. Sen sijaan tulen ihan älyttömän kiukkuiseksi, jos toiset ihmiset käyvät varastamassa satoa. He nimittäin oletusarvoisesti osaavat lukea, ja viljelylaatikoilla oleva kyltti kertoo kyllä, että sato kuuluu viljelijöille. Meillä ei onneksi ole käynyt kovin paljoa eikä kovin pahoja satovarkaita, mutta emme me ole varkauksilta täysin säästyneetkään.

Yhtenä iltana kohtasimme erään satovarkaan itse teossa. Sotkuinen ja sekava nuori tyyppi löytyi penkomasta vihanneksia viljelynaapurimme laatikoista ja vaikutti tosi säikähtäneeltä jäätyään kiinni. Teki mieli sanoa törkeästi suorat sanat, mutta emme uskaltaneet ryhtyä kauheasti keuhkoamaan, koska tyypin sekavuustila johtui selkeästi jostain muustakin aineesta kuin alkoholista, emmekä osanneet siis yhtään ennakoida, miten hän mahtaisi reagoida. Hätyytimme lurjuksen kyllä tylysti pois, muttemme sen enempää kovistelleet.

Viljelykeitaamme näytti kuun alussa tältä.

Viime kesänä meiltä vietiin monta spagettikurpitsaa, ja silloinen rosmo myös katkoi varsia ja talloi raakileita. Sen jälkeen ei jotenkin inspiroinut laittaa täksi kesäksi mitään sellaista ympäriinsä rönsyilevää kurpitsaa ollenkaan kasvamaan, mutta kesäkurpitsaa päätimme kyllä hankkia pari taimea. Se olikin hyvä valinta. Olemme päässeet keräämään satoa jo viiden kurpitsan verran, ja lisää on tulossa. Oman kasvimaan kesäkurpitsat ovat olleet myös oikein maukkaita. Kyllä kelpaa!

Kesäkurpitsaa tulossa.

Mutta tässäpä varmaan päällimmäiset kuulumiset viljelylaatikoilta tällä erää. Kuvat ovat vähän sikin sokin heinäkuun alusta ja edellispäivältä. Jostain syystä olen taas käynyt kuvaamassa vain hämärällä ja sateisella säällä. Kunhan kukkaloiston aika toden teolla koittaa, pitää kyllä mennä kuvaamaan taas pörriäisten puuhailua päivänpaisteella.