Kaupunkiviljely- ja puutarhakesä 2019

Mennyt kaupunkiviljelykesäni poikkesi aika paljon edellisistä. Puutarhahommat keskittyivät käytännössä pelkästään viljelylaatikoille, sillä parvekepuutarhassa ei menestynyt juuri mikään. Niinpä kasvivalikoima oli suppeampi ja avomaaolosuhteiden mukainen, eikä puutarha-askareiden parissa tullut vietettyä ihan niin paljon aikaa, kun viljelykset eivät sijainneet suoraan kotona vaan kävelymatkan päässä.

Krassit rönsyilivät viljelylaatikoilla heinäkuussa. (Kuvassa itse asiassa naapurin laatikko eikä omamme.)

Bloggasin puutarha-askareista valitettavasti todella vähän. Syynä olivat paitsi reissaamiseni ja muut kiireeni, jotka pitivät minut hyvän aikaa kesästä poissa blogin äärestä, myös postattavan materiaalin vähyys. Parvekepuutarhassa en pahemmin kuvannut, eikä siitä ollut paljoa kirjoitettavaakaan. Viljelylaatikoiden kuulumisista olisi toki voinut kirjoittaa enemmän, mutta valokuvista oli niiltäkin osin pulaa.

Kirjoitin kesällä niinkin vähän kuin vain kaksi puutarhapostausta, yhden parvekepuutarhasta ja toisen laatikkoviljelystä. Keväällä postasin myös kerran parvekepuutarhan kuulumisia ja kirjoitin puutarhamessuista. Lisäksi julkaisin koosteen viime vuodelta. Jos huonekasvijuttuja ei oteta lukuun, niin tänä vuonna blogiani ei ole voinut pahemmin puutarhablogiksi laskea. Ensi vuonna sitten taas paremmalla menestyksellä!

Herne oli tänäkin kesänä tosi kiitollista viljeltävää.

Esikasvatus

Aloitimme esikasvatukset tänä vuonna ihan maaliskuun lopussa. Meillä ei ole mitään kummempia puitteita hommaa varten, ei lisävaloja tai lämpöalustoja, ihan vain ikkunalauta etelänpuoleisella ikkunalla. Niinpä emme voikaan aloittaa kovin aikaisin, kun luonnonvaloa ei vielä ole riittävästi. Tavallisesti aloitammekin maalis-huhtikuun aikana.

Aiemmin olemme käyttäneet esikasvatuksessa sekalaista valikoimaa muovipurkkeja ja niille sopivia läpinäkyviä kansia, mitä nyt muoviroskaa onkaan kertynyt. Muutamana keväänä olemme taitelleet taimipotteja vessapaperirullan hylsyistä. Nyt kuitenkin panostimme niin sanotun pienoiskasvihuoneen hankintaan. Se kevensi esikasvatusta. Saman kannen alle mahtui suhteessa tiiviimpään tilaan enemmän taimia, mikä oli tervetullutta, koska ikkunalautatila loppuu yleensä aina kesken. Kastelukin helpottui, kun kaikki taimet olivat samalla alustalla.

Esikasvatimme tomaatteja, paprikaa, lamopinaattia ja munakoisoa. Kaikki muu lähti hyvin kasvuun, paitsi paprikat ja munakoisot. Niitä sitten ostimme myöhemmin valmiina taimina. Muitakin esikasvatussuunnitelmia oli, mutta ne jäivät toteuttamatta. Taimet odottivat ikkunalaudalla kesäkuun alkuun asti ennen kuin saimme ne istutettua parvekkeelle ja viljelylaatikoille, joten ne ehtivät venähtää aika isoiksi.

Tomaatit itivät huhtikuun alussa.

Laatikkoviljely

Saimme viljelyhommat käyntiin pihalla vasta kesäkuussa, mutta ei se juuri haitannut. Esikasvatetut taimet viihtyivät kohtuullisesti sisällä odotellessaankin ja lähtivät reippaasti kasvuun, kun saimme ne lopulta ulos. Kesäkuun alussa suorakylvetyt kasvit ehtivät enimmäkseen kasvaa ja tuottaa satoa ennen talvea. Ainoastaan auringonkukat eivät kaikki ennättäneet kukkia - pari kukkaa kuitenkin aukesi syyskuun lopulla.

Mukavin viljelykasvi tänä kesänä taisi olla kesäkurpitsa, joka kasvoi hyvin ja teki runsaasti satoa. Meillä oli vain kaksi taimea, mutta nekin tuottivat satoa niin paljon, ettei sitä meinannut ehtiä kerätä ja syödä. Perunoita saatiin myös oikein ilahduttavasti, etenkin suoraan isoihin multasäkkeihin laatikoiden viereen vasta myöhemmin kesällä kylvetystä satsista. Herneet ja härkäpavut kukoistivat perinteiseen tapaan.

Kesäkurpitsan sato oli tasaista ja laadukasta.

Yllättäjä oli munakoiso, jonka oletin melko varmasti epäonnistuvan avomaalla, mutta kyllä se tekikin yhden hedelmän. Samoin ne muutamat tomaatintaimet, jotka eivät mahtuneet parvekkeelle ja päätyivät siksi viljelylaatikoille, tekivät ihan hyvän sadon, vaikkei se ehtinytkään kypsyä vaan piti kerätä raakana ja kypsyttää sisällä. Onneksi munakoisot ja edes muutama tomaatti tuli istutettua parvekkeen sijaan pihalle! Muuten olisimme menettäneet varmasti niidenkin sadon.

Munakoiso, aina niin kaunis ja eksoottinen.

Salaatti- ja palmukaalisato jäi mitättömäksi tuholaisten takia. Mangoldi ja fenkoli eivät menestyneet. Lamopinaattia tuli vähemmän kuin viime kesänä, mutta jonkin verran kuitenkin saatiin myös säilöttyä. Ruohosipulit, jotka olivat alkujaan ruokakaupan yrttiruukuista, menestyivät hyvin ja niidenkin satoa saatiin säilöön. Lipstikka ja lehtipersilja olivat myös vaivattomia ja satoisia.

Punajuuri ei taaskaan menestynyt. En tiedä, mikä siinä on, kun viljelynaapurillamme ne tekivät hyvin satoa. Parsaa ei vielä päästy keräämään, sillä istutimme sen vasta viime vuonna. Juurisellereitä saatiin, mutta ne olivat tavattoman pieniä. Pääasia kuitenkin, että jotain saatiin!

Sellereiden kasvua oli jännittävää seurata, kun ei yhtään tiennyt, mitä niistä tulee.

Kukkaloistoa riitti. Suorakylvimme kesäkuun alussa samettikukkaa, kehäkukkaa, ruiskaunokkia, kurkkuyrttiä, unikkoja ja hunajakukkaa. Samettikukat kukkivat jälleen oikein runsaasti. Hunajakukka ja kurkkuyrtti olivat vähän vaisumpia kuin viime vuonna, mutta kyllä nekin ilahduttivat kukinnallaan ja houkuttelivat pörriäisiä viljelyksillemme.

Vain yksi unikko nousi, eikä kovin montaa ruiskaunokkiakaan nähty. Jostain syystä kehäkukat eivät menestyneet ollenkaan. Liekö kesän paahteisuus etenkin kasvun alkutaipaleella ollut kohtalokasta? Pensaskrasseja ostimme valmiina taimina, ja niillä meni onneksi hyvin. Saimme myös muutaman valkotupakan taimen, jotka myös kukkivat, vaikka jäivätkin vähän härkäpapujen varjoon.
 

Härkäpapu kasvoi taas todelliseksi viidakoksi.

Kaikkiaan laatikkoviljelykesästä jäi hyvä fiilis. Satovarkauksia ilmeni huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Hirveimpienkin hellejaksojen yli selvittiin, vaikka vedenkantourakka oli melkoinen. Yhteiselo uuden viljelynaapurin kanssa sujui oikein mukavasti. Törmäilimme aika harvoin, mutta viestittelimme sähköpositse ja tulimme hyvin juttuun. Mukavasti satuimme vielä syyskuun lopulla samaan aikaan paikalle viimeistelemään sadonkorjuuta ja valmistelemaan laatikoita talveen.

Parvekepuutarha

Siinä missä viljelylaatikoilla sujui hyvin, parvekepuutarhassa mentiin alamäkeä. Vihannespunkkeja, kirvoja ja muita tuholaisia oli niin paljon, ettei mikään enää tuntunut auttavan. Kesäkuussa niitä jaksoi vielä yrittää torjua, mutta myöhemmin kesällä me vain annoimme periksi ja jäimme odottamaan, muuttuisiko tilanne ns. luonnollisen biologisen torjunnan kautta. Petoötököitä ei kuitenkaan ilmaantunut missään kohtaa riittävän paljon, jotta mitään muutosta olisi tapahtunut.

Huhtikuussa parvekepuutarhassa oli vielä seesteinen tunnelma.

Parvekkeelle istutetut tomaatit eivät pahemmin kasvaneet saati tehneet hedelmiä vaan kituuttivat juuri ja juuri hengissä. Perunatkaan eivät menestyneet. Luffa-kurkku kukki hetken, mutta ei sekään tehnyt satoa. Mansikka tuotti vähän satoa mutta kuoli ennen kesän loppua. Mustaherukka ei tehnyt marjan marjaa. Pioni kasvoi mutta ei kukkinut. Vaahtera näytti sinnittelevän niin ikään elämän ja kuoleman rajalla hirveän vihannespunkki-invaasion keskellä.

Ainoastaan pelargonit kukkivat ihan mukavasti. Yrtitkin pysyivät hengissä, ja tuli niistä vähän satoakin kerättyä. Vuorenkilvet ja raparperit olivat hiukan huonossa kunnossa mutta selvisivät varmaan ihan kunnialla talvettumiseen. Raparperisatoa ei tullut kerättyä, koska kasvit olivat niin täynnä kaiken maailman ötököitä. Saa nähdä, miten monivuotiset pärjäävät - moniko niistä enää herää ensi keväänä.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Ensi kesäksi pitää keksiä uudenlainen tulokulma parvekeviljelyyn. Tämän kesän tuholaistilanne oli suorastaan masentava. Ajattelimme, että parvekkeen voisi tyhjentää ja siivota huolellisesti nyt syksyllä, jotta tuholaiset eivät onnistuisi talvehtimaan niin suurin joukoin. Aiempina kesinä olemme saaneet ihan hyviä tuloksia Biotukselta tilatuilla torjuntaötököillä, joten ehkäpä niitä kannattaisi taas kokeilla, mutta pitää miettiä tarkkaan, mitä tilaa ja milloin, jotta suhteellisen suuresta rahallisesta panostuksesta olisi mahdollisimman paljon iloa.

Oli meillä amppeliorvokkejakin, mutta ne eivät myöskään menestyneet pitkään.

En tiedä, mitä ajattelen monivuotisten kasvien pitämisestä parvekkeella. On mukavaa, kun jo varhain keväällä parvekkeella aletaan heräillä, mutta toisaalta kevään suuret lämpötilavaihtelut aiheuttavat huolta kasvien selviämisestä - ja hyvin talvehtivien kasvien kanssa talvehtivat myös tuholaiset, jotka kömpivät liikkeelle heti, kun kevätaurinko vähän lämmittää. Melkein tekisi mieli lahjoittaa puut ja perennat jollekulle, jolla on piha.

Laatikkoviljelyä jatkamme joka tapauksessa, sillä Turun laatikkoviljelyhanke jatkuu. Viljelylaatikkommehan ovat siis Turulta saatuja ja kaupungin mailla, joten homma ei riipu yksin meistä. Ainakin ensi kesänä saamme vielä pitää kasvimaamme.

Parsa ja muutamat yrtit talvehtivat viljelylaatikoilla, mutta muuten teemme taas uudet suunnitelmat keväällä. Ainakin kesäkurpitsaa, perunaa, härkäpapua ja hernettä tekee mieli viljellä jatkossakin. Auringonkukat pitää muistaa esikasvattaa, jotta ne ehtivät kukkia. Munakoisoa ja tomaattia voisi kokeilla uudestaan. Kukkaloistoa pitää saada houkuttelemaan pörriäisiä, auttamaan tuholaistorjunnassa ja ilahduttamaan silmää.

Perunan kasvatus säkissä osoittautui hyväksi metodiksi, jota kannattaa käyttää jatkossakin.

Nyt ei muuta kuin syyssiivoukset valmiiksi, kasvimaa ja parvekepuutarha talvilevolle, sitten kekrinvietto, hengähdystauko ja uuden kevään odotus!