Jouluinen lojuminen

Minulle yksi parhaista asioista joulussa on kotona lojuminen. Se kun joulunpyhien jälkeen ei enää hahmota, mikä viikonpäivä on meneillään. Kun ei moneen päivään tarvitse käydä kaupassa tai pohtia, mitä ruokaa laittaisi, koska jouluruokia on hankittu niin yltäkylläisesti, etteivät ne ihan tuosta vain lopu kesken - eivät vaikka kavereita tulisi kylään auttamaan niiden tuhoamisessa.

En toki lojunut koko joulun yli kotosalla, mutta riittävästi kuitenkin saadakseni täydellisen joululojumiskokemuksen. Ei tässä välipäivinäkään ole ollut juuri mitään kummempaa ohjelmaa, joten olen voinut rauhassa jatkaa joululojumista. Ah, mitä luksusta!

Tähän joululojumistoimintaan kuuluu tietysti myös mahdollisuus käydä retkellä lähiluonnossa tai kahvilla kaverin luona ilman, että asiaa täytyy juurikaan miettiä tai sumplia. Lojumisessa onkin kyse enemmän mielentilasta kuin varsinaisesta fyysisestä lojumisesta. Se on sitä, kun on lomalla kaikesta ja vapaa vain olemaan.

On vapaa nukkumaankin, miten paljon tahtoo. Vuorokaudenajoilla ei ole niin väliä, koska ulkona on kuitenkin kaiken aikaa joko hämärää tai pimeää. Voi mennä nukkumaan ja herätä juuri silloin, kun tuntuu sopivalta. Paitsi tietysti jos aikoo käydä linturetkellä. Sitä varten kannattaa yrittää nousta sellaiseen aikaan, että ehtii kohteeseen ennen kuin hämärä taittuu pimeydeksi.

Viime päivinä on tullut tehtyä mukavasti kävelylenkkejä ja pari lähiluontoretkeäkin. Jouluherkut maittavat vielä paremmin, kun käy aina välillä ulkona heiluttelemassa jalkojaan rivakasti. Ulkoilusäät ovat olleet ihan hyviä, joskaan eivät juurikaan perinteisen jouluisia. Tapaninpäiväksi tosin saatiin vähän pakkasta ja kevyesti lunta, ja myös eilen oli kylmää ja peräti aurinkoista.

Maisemakuva on vanhalta kotiseudultani, missä kävin tapaninpäivänä kuljeskelemassa. Jouluaattona ja tänään retkeilin puolestaan Ruissalossa, mutta niistä retkistä kirjoittanen myöhemmin lisää. Ihan pian on myös aika perata vuoden lintuhaasteitteni tulokset. Vuottahan on jäljellä enää pari päivää!