Vuosikymmenen saavutukset

Vuosikymmen ei voine vaihtua ilman "mitä olen saavuttanut tällä vuosikymmenellä" ja "mitä aion saavuttaa seuraavalla vuosikymmenellä" -pohdintoja. Näiden asioiden miettiminen voikin parhaimmillaan olla oikein antoisaa. Viime kuukausien aikana olen kuitenkin törmännyt lukuisiin aihetta käsitteleviin keskusteluihin, joissa sävy on ollut suorastaan ankea. Haudottuani asiaa aikani ajattelin sanoa sanasen siitä.

Mikä mättää? Olen ehkä lukenut ja kuunnellut vääriä keskusteluja, mutta jotenkin tuntuu, että näitä kysymyksiä on vallan tavanmukaista käsitellä vain yhdestä tulokulmasta. Vastaan on tullut hyvin monta listaa työpaikoista, tuloista ja ylennyksistä ynnä muusta sellaisesta CV:n ja pankkitilien sisältöön liittyvästä.

Sen sijaan edes minun niin sanotussa kuplassani - jossa noin muuten osataan olla aika hyviä - ei ole ollenkaan riittävästi annettu arvoa muunlaisille seikoille. Seassa on toki vilahtanut mainintoja parisuhteista tai lapsista, lemmikeistäkin, ehkä matkailusta tai sen semmoisesta, mutta oletusarvoinen painotus tuntuu olevan kuitenkin rahassa ja statuksessa.

Mielestäni olennaisinta siinä, mitä vuosikymmenen aikana on saavuttanut, ei todellakaan pitäisi olla se, mitä näkyy papereilla ja pankkitileillä. Olemme paljon enemmän kuin statuksemme ja rahamme. Menneen vuosikymmenen suurimpien saavutustemme ja tärkeimpien kohokohtiemme pitäisi löytyä jostain muualta.

Olisi suorastaan surullista, jos mitään muuta mainitsemisen arvoista ei olisi saavuttanut. Samoin elämässä toivoisi olevan muutakin tavoiteltavaa. Ymmärrän toki, että muut asiat voivat olla vaikeammin määriteltäviä, eivät niin helppoja pukea sanoiksi, mutta soisin ainakin yritettävän.

En ajatellut käydä seikkaperäisesti läpi, mitä itse saavutin 2010-luvun aikana, mutta jotain haluaisin kuitenkin sanoa. Vietin suurimman osan vuosikymmenestä yliopistolla perustutkinto-opiskelijana sekä sairaslomalla, en rikastunut tai tehnyt mitään muutakaan kapitalistiselta katsantokannalta tarkastellen merkittävää, mutta saavutin paljon muita asioita.

Vapaaehtoistyössä, järjestötoiminnassa ja ympäristöaktivismissa saavutukseni saattaisivat näyttää aika komeiltakin, jos niitä haluaisi alkaa listata. Samoin monien muiden harrastusten parissa tuli opittua ja koettua vaikka mitä hienoa. Itselleni se kaikkein merkityksellisin asia lienee kuitenkin sukellus ihmismielen syövereihin, omaan päähäni. Se on se päällimmäinen asia, minkä muistan, kun mietin, mitä tein 2010-luvulla.

Vuosikymmenen aikana ehdin käydä huipulla ja pohjalla. Koin hetken täydellistä onnellisuutta, mutta päädyin pian kokeilemaan jaksamiseni äärirajoja, uuvuin ja masennuin. Siitä alkoi pitkä ja vaappuva taival kohti parempaa. Arvelen, että vuosikymmenen suurimmat saavutukseni ja kohokohtani liittyvät tähän matkaan.

Jos voisin palata takaisin tekemään järkevämpiä valintoja, tekisin tietysti kaikkeni, että voisin välttyä edes osalta siitä rämpimisestä ja räpiköinnistä. Nyt kun asiat ovat kuitenkin niin kuin ovat, eikä vanhoja valintoja katumalla voi enää muuttaa mitään, koen ehkä hieman yllättäen myös kiitollisuutta. Olen oppinut paljon ja muuttunut vaikean matkani myötä - ainakin omasta mielestäni - vähän paremmaksi henkilöksi.

Minulle ei ole enää epäselvää, mikä elämässä on tärkeää. Tiedän, ettei tarvitse olla paras voidakseen olla juuri sopivan hyvä, ja ettei kukaan tule jakamaan palkintoja niille, jotka raatavat ylitöitä hyvinvointinsa kustannuksella.

Olen oppinut, ettei ihmisiä ole viisasta kohdella miten sattuu vain sen perusteella, mitä heistä voi äkkiseltään päätellä. Useimmat meistä eivät ole sitä, miltä näyttävät, ja monet meistä käyvät päässään taisteluita, joista muut eivät tiedä mitään. Viisainta on siis suhtautua lähtökohtaisesti aina lempeästi ja hyväksyvästi. Samaa periaatetta on hyvä noudattaa myös omaa itseään kohtaan.

Ehkä vielä yksi tärkeimmistä asioista, joista olen kaikista vaikeuksista huolimatta kiitollinen, on todellisten ystävien löytäminen. Silloin, kun lakkasin olemasta pelkästään hauskaa ja kevyttä seuraa, jotkut ihmiset kaikkosivat ympäriltäni, mutta toiset jäivät vierelleni. Jotkut jopa tulivat jäädäkseen juuri silloin, kun en uskonut voivani tehdä hyvää vaikutusta kehenkään.

Ei niin suurta pahaa, etteikö siinä olisi vähän jotain hyvääkin.

Entäpä tavoitteet seuraavalle vuosikymmenelle? Kysymys johtaa helposti tyypillisten uudenvuodenlupausten kaltaisiin ylilyönteihin jopa kymmenkertaisella kaliiberilla, mutta pyrin välttelemään niitä. Jos jonkin tavoitteen asettaisin, niin ehkäpä se olisi pitää kiinni niistä hyvistä asioista, joita minulla nyt on, ja jatkaa matkaa siihen suuntaan, mihin olen menossa.

Muistettakoon, että mitä parhain saavutus on jo se, että on ylipäänsä ollut olemassa ja elellyt elämäänsä, ja samoin se on myös oikein hyvä tavoite tulevaisuudelle.

Näin pohdinnoin alkakoon uusi vuosi blogin parissa. Kuvat ovat viime tammikuulta. Silloin Turussa oli lunta. Nyt on viitisen astetta lämmintä. Tänään oli onneksi myös valoisaa ja todella kaunis auringonlasku.