Keväisiä mietteitä ja puutarha-askareita

Olen ikävöinyt talvea. Tänä vuonna meillä on ollut vain syksy ja kevät. Vaikka kalenterin mukaan oli tammikuu eli sydäntalvi, niin Turussa tuntui edelleen olevan marraskuu. Edes minä suurena syksyn rakastajana en enää tykkää marraskuusta siinä kohtaa, kun sitä on jatkunut 90 päivää putkeen. Onneksi se päättyi helmikuussa! Keväthankien sijaan saatiin kuitenkin yllättävä hyppäys suoraan huhtikuisiin tunnelmiin. Nurmi vihertyi ja jokirannan kirsikat alkoivat kukkia.

Suomalaiset puhuvat mielellään säästä. Tänä erikoisena talvena olen selannut läpi lukemattoman määrän uutisia, blogipostauksia ja twiittejä samasta aiheesta. Minä tykkään sääkeskusteluista, mutta ehkä tässä kohtaa sään ihmetteleminen on jo ehtinyt kokea pienen inflaation. Silti itsekin vain palaan asiaan. En tiedä, miten edes voisin jakaa kuvia ja tunnelmia viime viikoilta puhumatta ollenkaan säästä. Se on ollut niin huomiotaherättävä.

Ilmasto muuttuu kovaa vauhtia. Se on muuttunut jo yllättävän paljon. Yksittäisistä säätiloista ei tietenkään kuulu tehdä mitään maallikkopäätelmiä suuntaan taikka toiseen, mutta siinä kohtaa, kun kyse ei ole enää yksittäisistä säätiloista eikä maallikkopäätelmistä, ei voi muuta kuin miettiä, että tämmöisiinkö talviin pitäisi alkaa tottua - tämäkö on uusi normaali?

En toki meinaa, että täällä olisi helmikuulta alkaen jatkuvasti vain paistanut aurinko ja ollut keväisen lämmintä. Onhan tässä välissä ehtinyt olla pari myrskyäkin, tosi sateista ja tuulista, yöpakkasia ja vähän luntakin. Niissä ei vain ole enää ollut sitä loputtoman marraskuun tunnelmaa. Ennemminkin ne ovat tuntuneet oikuttelevan kevään käänteiltä. Sade, lumisadekin, on tuoksunut keväältä.

Taloyhtiömme pihan narsissit alkoivat puskea nuppuja helmikuun puolivälissä. Hetken näytti siltä, että ne varmaan ehtivät avautuakin ennen kuunvaihdetta, mutta sitten tuli reippaasti pakkasta ja pian myös lunta päälle. Pelkäsin, etteivät ne selviäisi siitä, mutta kyllä ne tuolla edelleen ovat ihan eloisan näköisiä ja kasvavat vain. Ehkä pian nähdään ihania keltaisia kukkia.

Vaikka olenkin ikävöinyt talvea, niin tässä kohtaa en enää toivo mitään isompia lumisateita tai kovia pakkasia. On sellainen tunne, että talven osalta peli on jo menetetty. Nyt haluaisin vain nähdä narsissien nuppujen avautuvan ja kuulla punarinnan laulavan illalla pihapensaassa. Kevät on optimistista aikaa.

Olen tottunut siihen, että parvekepuutarhassamme alkaa kevät paljon ulkomaailmaa aiemmin. Monesti parvekkeen raparperi on herännyt kasvamaan ja mustaherukkapensas avannut silmunsa huhtikuussa, jolloin ulkona ei vielä ole ollut juurikaan mitään vihreää. Viime vuonna partsilla mentiin suunnilleen samaa tahtia kuin ulkomaailmassa, mutta nyt pihalla on kyllä kevät paljon pidemmällä kuin parvekepuutarhassamme.

Parvekepuutarhan mustaherukka ja vaahtera eivät vielä näytä mitään elonmerkkejä. Japaninkääpiökirsikan silmut sen sijaan taitavat pian avautua. Kun vertaa jokirannan kirsikkapuiden meininkiin, niin ei siinä mitään. Maaliskuussa parvekkeella kukkiva kirsikka tuntuu ajatuksena jo ihmeen normaalilta suhteessa helmikuussa ulkona kukkiviin.

Tälle keväälle saamme parvekepuutarhaan myös itse kasvatettuja sipulikukkia. Hain juuri viikko sitten sipuli-istutuksen ylös kylmäkellarista, ja tilanne näyttää lupaavalta. Suuri osa sipuleista on itänyt hyvin. Heti valoon päästyään kalpeat versot muuttuivat reippaan vihreiksi. Partsilla on aurinkoisina päivinä ihan kesäisen lämmintä. Jos kovia yöpakkasia vielä tulee, nostamme sipuli-istutuksen sisälle.

Olen ollut pitkään hämmentynyt siitä, miten sipulikukkia oikeastaan kannattaisi kasvattaa meillä. Lasitetun parvekkeen olosuhteet ovat tuntuneet niille vähän vaikeilta. Suuret lämpötilanvaihtelut ovat aiheuttaneet muun muassa sitä, että krookukset alkoivat itää jouluna. Sipuleiden seisottaminen pitkälle kevättalveen kuivana kaapissa ja istuttaminen vasta juuri kevään korvalla on puolestaan johtanut aika heikkoon itävyyteen ja kukintaan.

Viime syksynä päätimme kokeeksi laittaa sipulit multaan jo marraskuussa ja viedä kylmäkellariin. Siellä on pilkkopimeää, mutta ainakin tasaisen viileää. Löysin parvekkeen syyssiivouksen yhteydessä nurkista pyörimästä monenmoista sekalaista sipulia, eikä kaikista enää edes tiennyt, mitä ne olivat. Istutimme koko satsin samaan laatikkoon - isommat vähän syvemmälle multaan ja pienemmät lähemmäs pintaa. Toivottavasti pian nähdään, mitä niistä tulee.

Ensi kesän puutarhasuunnitelmat ovat edelleen vähän vaiheessa, mutta ainakin tiedämme, mitä emme tee. Parvekepuutarha jää nimittäin tauolle. Perennat ja puuvartiset pysyvät, ja niistä huolehdimme parhaamme mukaan, mutta muuten emme ajatelleet kasvattaa parvekkeella mitään. Syynä on tuholaisongelma. Aiempinakin vuosina vihannespunkit ja muut tuhoötökät ovat talvehtineet partsilla, ja nyt ei ole ollut juuri pakkasiakaan. Ei kannata istuttaa parvekepuutarhaan kesäkasveja tuholaisten syötäväksi.

Lisäksi edessä saattaa olla muutto putkiremontin takia. Ei ole vielä tietoa, milloin remontti tapahtuu ja täytyykö meidän muuttaa, mutta ehkäpä on kuitenkin parempi olla täyttämättä parveketta kasveilla juuri nyt. Laatikkoviljelyä sen sijaan aiomme jatkaa entiseen malliin. Sitä silmällä pitäen olisi aika aloittaa esikasvatus. Tänä vuonna ajattelimme esikasvattaa itse lähinnä latva-artisokat, tomaatit ja auringonkukat. Muuten mennään suorakylvöillä, ja ehkä ostetaan joitain valmiita taimia.

Otin nämä kuvat helmikuun puolivälissä. Eräs mielenkiintoinen ja hyvin ongelmallinen seikka tänä talvena ovat olleet myös tulvat. Tästä viimeisestä kuvasta näkyy, että Aurajoen vesi on käynyt korkealla. Kirkon edustan rantatie on ollut veden alla ja suljettu aidoilla. Jännä näky.

PS. Blogissani on meneillään Turun puutarhamessujen lippuarvonta! Arvontaan ehtii osallistua vielä tämän viikon sunnuntai-iltaan asti. Itse messut ovat sitten 27.-29.3.