Japaninkääpiökirsikka kukkii parvekkeella

Parvekepuutarhassamme hehkuu heleän vaaleanpunainen kukkapilvi. Isossa eristeruukussaan parvekkeen nurkassa talvehtinut japaninkääpiökirsikka alkoi availla silmujaan maaliskuun lopulla. Heti huhtikuun alussa avautui ensimmäinen, herkän vaaleanpunainen kukka, ja pian kirsikkapensas olikin jo täydessä kukkaloistossa. Nyt herkän kauniit kirsikankukat alkavat jo pudotella terälehtiään pitkin pöytää ja parvekkeen lattiaa. Pian kukinta päättyy ja lehdet alkavat kasvaa isommiksi.

On ihmeellistä ja ihanaa, että meillä vielä on kirsikka. Keväällä 2018 me ja kaksi kaveriamme innostuimme ostamaan Piha & Puutarha -messuilta Flörin osastolla tarjouksessa olleita  kirsikkapensaita parvekkeillemme. Kauniisti kukkivat pienet pensaat maksoivat 15 euroa stycke, mikä tuntui ihan kohtuulliselta hinnalta tällaiselle kokeilulle - kukkiva pensas kukkakimpun hinnalla.

Meillä pensas kuitenkin kuoli jo ensimmäisenä kesänsä päätteeksi. Sitä riivasi jokin tauti. Päädyimme leikkaamaan kuolleet oksat alas, ja onneksi kirsikka alkoi tehdä uutta versoa. Ahnas perhostoukka söi kuitenkin versot kokonaan pois, eikä uusia enää tullut. Se oli se gammayökkösten kesä. Pahuksen gammayökköset.

Toveri Vötkylän kirsikka kuoli myös ensimmäisenä kesänään. Se pääsi kuivahtamaan, eikä enää toennut. Toisella kaverillamme kirsikka menestyi kuitenkin paremmin. Hirveästä vihannespunkki-invaasiosta huolimatta se selvisi ekan kesän, talvehti ja kukki toisenakin keväänä. Viime syksynä kaveri muutti uuteen kämppään, jossa ei ole parveketta, joten hän lahjoitti kirsikkapensaansa meille. Nyt se on talvehtinut jo toisen talven yli thermoruukussa ja kukkii taas - tänä keväänä meidän parvekkeellamme.

Japaninkääpiökirsikka (Prunus incisa) on nimensä mukaisesti tuotu Suomeen Japanista pihojen koristepensaaksi. Englanniksi laji tunnetaan alkuperäisen esiintymisalueensa mukaan nimellä Fuji sherry. Japaninkääpiökirsikka pärjää kasvuvyöhykkeillä I-III ja viihtyy aurinkoisella paikalla kalkitussa, hyvin läpäisevässä, ravinteikkaassa maassa. Pensasmaisesti kasvava laji jää noin puolentoista metrin korkuiseksi ja metrin levyiseksi.

Kukinta alkaa pihamaalla toukokuussa. Kukat ovat enimmäkseen valkoisia tai hennon vaaleanpunertavia. Kukinnan loppua kohden ne muuttuvat syvemmän vaaleanpunaisiksi ennen kuin terälehdet varisevat. Lehdet alkavat kasvaa kukinnan aikana heleän vihreinä, mutta tummuvat kesään mennessä. Syksyllä ne saavat loisteliaan punaoranssin värin.

Nähtävästi japaninkääpiökirsikka voi menestyä myös parvekkeella. Meillä parveke on hyvinkin paahteinen ja kuuma, ja oma alkuperäinen taimemme ei viihtynyt kovin hyvin - saapa siis nähdä, miten tämä yksilö pärjää ensi kesän, vai oliko edellisen ongelmana jokin ihan muu kuin paiste ja lämpö. Kaverilla, jolta saimme tämän meillä nyt kukkivan yksilön, oli myös lasitettu parveke, mutta sinne paistoi vain ilta-aurinko.

Isossa thermoruukussa japaninkääpiökirsikka talvehtii parvekkeella. Koska lasitetulla parvekkeella lämpötila voi nousta talvellakin - etenkin tällaisina talvina - hyvinkin korkeaksi, olen sijoittanut talvehtivat kasvit parvekkeen etuseinän viereen, missä on viileintä ja varjoisinta. Näin yritän estää niitä heräämästä kesken talven.

Nyt kirsikkamme kukinnan aikana on ollut ihan reippaastikin yöpakkasia. Nostimme kirsikan heti kukinnan alettua pöydälle. Siinä se on paitsi parhaiten ihailtavissa, myös suojassa vedolta, etäällä kylmästä lattiasta. En tiedä, onko parvekkeella ollut öisin pakkasta, mutta ainakin nollassa on käyty. Kirsikka ei ole ollut moksiskaan.

Näin alkukeväästä, kun pakkasta voi vielä tulla, olemme kastelleet kirsikkaa tosi varovaisesti jäätymisen välttämiseksi. Aloitimme kastelun pienillä vesitilkoilla heti, kun silmut alkoivat pullistua. Kesällä säännöllinen ja runsas kastelu on tarpeen, mutta ymmärtääkseni pintamullan voi antaa rauhassa kuivahtaa. Syksyllä kastelua on syytä vähentää asteittain niin, että multa on enimmäkseen kuivaa ennen kuin pakkaset tulevat.

Lannoittaa ja kalkita kannattaa joka vuosi. Jossain kohtaa tulee myös aika vaihtaa mullat. Toimimme kirsikkapensaan kanssa varmaan samalla tavalla kuin useimpien isossa ruukussa olevien huonekasvien eli vaihdamme vain osan pintamullasta uuteen.

Kirsikkaa kannattaa tarkkailla kokemukseni mukaan ainakin vihannespunkkien ja perhostoukkien varalta. Vihannespunkkien ennaltaehkäisyyn ja pienten esiintymien torjuntaan toimii hyvin jo ihan pelkkä vedellä sumuttelu. Parveketta kannattaa myös tuulettaa, sillä vihannespunkit riehaantuvat yleensä juuri lämpimissä ja kuivissa olosuhteissa.

Toivon kovasti, että tämä kirsikka pärjää jatkossakin meillä! Kuvista ne, joissa lehdet ovat selkeästi isompia ja kukat pinkimpiä, ovat tältä päivältä. Vaaleakukkaisemmat ja pienilehtisemmät ovat huhtikuun alkupuolelta.