Kohti valoisia kesäöitä

Viikko sen jälkeen, kun olin fiilistellyt kevätkesän alkua pääskyjen myötä, suuntasin jälleen samoihin maisemiin Halikonlahdelle kokemaan lisää vahvaa kesätunnelmaa. Saavuin kaksin toveri Krotin kanssa Halikonlahden timalitornin parkkipaikalle vähän ennen kello kahdeksaa illalla. Sääennuste lupaili sadetta illaksi, ja taivas olikin synkän pilvinen. Olimme kuitenkin toiveikkaita, että ehtisimme heittää pienen retken ennen kuin pilvet alkaisivat vyöryä alas.

Halikonlahden timalitorni hämärtyvässä sateisessa illassa

Heti retken alkajaisiksi pääsin pelottelemaan itseni aivan hyytelöksi, kun päätimme kiivetä vanhaan timalitorniin. Kuten todettua, korkeanpaikankammo elää vahvana minussa, ja tasapainovaurioisuuteni on tehnyt minusta hyvin vastentahtoisen kiipeämään lintutorneihin, joissa ei ole kunnon portaita ja kaiteita. Halikonlahden lintutorneista uudempi, niin sanottu staijitorni onkin se, missä tavallisesti käyn. Timalitorniin kiipesin viimeksi varmaan 15 vuotta sitten, jolloin tasapainoaistini oli vielä terve.

Nyt timalitornista oli kuitenkin havaittu useampana päivänä heinätavi, joka on Krotin suosikkisorsa ja sen verran kaunis ja harvinainen, että minäkin totesin olevani valmis kiipeämään huojuvaan torniin tikapuita pitkin sen takia. Puuskainen navakka tuuli tärisytti vanhaa lintutornia, kun hivuttauduin kärsivänä ylös tikkaita. Onneksi sentään ylemmällä tasanteella on kunnon laidat - tornin alemmalla tasanteella on nimittäin vain muutamasta laudasta muodostuvat heppoiset kaiteet.

Kun kerran ylös asti oli päästy, kiikaroimme timalitornissa noin tunnin. Muistelin, kuinka osallistuin joskus aikanaan tällä tornilla Tornien taistoon. Silloin ei paljon päätä huimannut, eikä torni ollut toki ollenkaan niin vanha ja epäilyttävä kuin nykyään, mutta muistan kyllä, kuinka silloinkin tuuli ja kaikki vähäinenkin liikehdintä tornissa epävakautti kaukoputken kuvaa.

Halikonjoen suistoa timalitornista nähtynä

Timalitornilta näkee Halikonlahden (Viurilanlahden) pohjukan laajemmin kuin uudesta staijitornista, ja totesinkin, että pitäisi jatkossakin selkeästi uskaltautua kiipeämään, että pystyisi havainnoimaan kunnolla lietteillä oleilevia lintuja. Etenkin illalla tältä tornilta on helpompi nähdä linnut, kun ei tarvitse tiirailla suoraan vastavaloon.

Tänä iltana paikalla oli muun muassa koko valikoima vikloja, kymmenittäin suokukkoja, paljon taveja, kolme jouhisorsaa ja yksinäinen taivaanvuohi. Muutama haarapääsky viuhui veden yllä. Tornin juurella ruovikossa lauloi kaksikin ruokokerttusta. Heinätavia ei kuitenkaan näkynyt.

Tunnin jälkeen alkoi ripsiä sadetta, ja laskeuduimme tornista aikomuksenamme alkaa tehdä lähtöä. Ylätasanteelta hivuttautuminen oli siinä määrin jännittävä elämys, että turvallisesti alas päästyäni huomasin jalkojeni vapisevan - olen minä kyllä melkoinen korkeanpaikanpelkuri! Laskeutumisemme aikana sade oli ehtinyt loppua, minkä johdosta päätimme sittenkin jatkaa retkeä siirtymällä toiselle tornille.

Timalitornin tikapuut

Joen penkalta pyrähti lentoon muutama rantasipi, jotka sinkoilivat ympäriinsä hurjasti sipitellen. Ruovikosta kuului taas parin uuden ruokokerttusen laulu. Fasaani kiekui lähettyvillä. Pilvinen ilta alkoi sinertyä kohti yön hämärää. Ilmassa tuoksui sateen ja toukokuun tuore kosteus. Maisema oli vihertynyt entisestään viikon aikana, ja nyt polun varsilla kasvoi jo reipas heinikko.

Kun lähestyimme staijitornia, kantautui korviimme hiljainen siritys, josta ei voinut erehtyä - pensassirkkalintuhan se siellä pusikon kätköissä lauloi. Tornin luona sirinä kuului jo aivan läheltä, ja pystyimme paikantamaan laulajan sijainnin, vaikka lintu pysyttelikin visusti piilossa pienen pensaan keskellä. (Jos pensassirkkalinnun ääni ei ole tuttu, voit kuunnella sitä vaikkapa Yle Luonnon videolta.)

Polku vanhalta lintutornilta uudelle

Sade heräsi taas ropisemaan, kun kiipesimme torniin, joten jäimme sateensuojaan keskitasanteelle. Staijitornin ylätasanteella ei ole kattoa, eikä minulla ollut sadetakkia mukana. Itse asiassa minulla ei ole tällä hetkellä sadetakkia ylipäätään, sillä vanha takkini hapertui vuosien käytössä hajalle, enkä ole vielä hankkinut uutta. En edes tiedä, minkälaisen sadetakin hankkisin seuraavaksi!

Yhtäkkiä aivan tornin viereisessä puussa satakieli aloitti laulantansa. Se vihelteli, säksätteli, maiskutteli ja näppäili niin ponnekkaasti ja niin lähellä, että meitä ihan nauratti, olisiko pitänyt olla kuulosuojaimet mukana. Satakielen mahtipontisen esityksen takaa helkähti pari kertaa myös mustapääkerttu. Kuovi ja töyhtöhyypät huutelivat rantapellolla. Mustarastaan rauhallinen viheltely kuului jostain kauempaa.

Kiikaroimme sateen läpi sorsia ja kahlaajia, jotka liikehtivät hämärtyvässä rantamaisemassa. Neljä tylliä ja kaksi pikkutylliä piipersi pitkin lietteikköä. Pellolla käyskenteli metsäkauris. Kurki seisoskeli majesteetillisen rauhallisena ruovikon reunassa.

Halikonlahden uudempi lintutorni eli tuttavallisemmin staijitorni

Kun sade taas hieman hellitti lähdimme jatkamaan matkaa vanhojen jätevenpuhdistamon altaiden välistä pengerpolkua pitkin. Altailla näkyi punasotka ja lapasorsa sekä parisenkymmentä haarapääskyä lisää. Vielä illan viides ja kuudeskin laulava ruokokerttunen kuultiin. Kosteaa ilmaa oli mukava hengittää.

Viimeisellä suoralla ennen parkkipaikkaa sade alkoi voimistua siinä määrin, ettei kyse ollut enää mistään ohuesta tai ajoittaisesta ripsuttelusta vaan oikein kunnon sateesta. Takkini kastui pian läpi hartioista, mutta hassua kyllä, minun ei tullut kylmä. Vaikka oli sateinen ja tuulinen yö, ilma tuntui lämpimältä. Oikeastaan reippaillessa tuli hiki.

Halikonlahden altaita pengerpolulta puhdistamolle päin nähtynä

Siinä sateessa marssiessamme totesin, että jos viikon takainen retki oli ollut kesän ensimmäinen retki, niin tämä oli kyllä sitten selkeästi ensimmäinen kesäyö. Kerttusten, sirkkalinnun ja satakielen laulu loivat väkevän kesäyön äänimaiseman, lämpimän sateen ja tuulen kosketus kasvoilla tuntui kesältä ja kostean maan tuoksussa oli jo häivähdys kesäöiden tuoksua. Tunnelma oli lämmin, jännittävä ja kutkuttava - kesäyöretken tunnelma.

Kesän valoisat, linnunlauluntäyteiset yöt ovat alkamassa. Tämän retken jälkeen selailin läpi viime kesän retkien kuvia ja havaintomuistiinpanojani innostuneena, odottavana. Minkälaisia retkiä tähän kesään mahtuisi - montako yötä voisin valvoa ja mitä saisin kokea?