Ripsiäisiä huonekasvien riesana

Huonekasveillamme on mennyt aika kehnosti. Niillä on ollut viime syksystä lähtien vaivanaan ripsiäisiä. Talvi olikin kasvihommien osalta vähän ankea, mutta kevät on tuonut toiveikkuutta. Tilanne ei edellenkään ole mitenkään loistokas, mutta ainakin jotkin kasvit näyttävät jo voivan vähän paremmin. Niinpä ajattelin postata tilannepäivityksen kasvirintamalta, pääasiassa ripsiäisten torjunnasta ja edesmenneistä kasveista.

Juoruja ja pitsilehtiä - nämä kuolivat kaikki talven aikana.

Ripsiäiset ovat pieniä, millin tai parin mittaisia hyönteisiä, joita on tuhansia eri lajeja. Ne syövät kasveja, ja useita lajeja tavataan huonekasvien tuholaisina. Aikuiset yksilöt voi erottaa silmällä, kun ne vilistävät kasveissa. Usein ripsiäisten läsnäolon huomaa kuitenkin ensin tyypillisestä vioituksesta: lehtiin ilmestyy harmaantuneita, läpikuultavia laikkuja, joissa näkyy ripsiäisten ulostetta pieninä mustina murusina.

Aikuisilla ripsiäisillä on siivet, mutta ne ovat huonoja lentämään ja siirtyvät kasvista toiseen ilmavirran mukana ennemmin kuin omin siivin. Meillä ripsiäisiltä ovatkin säästyneet parhaiten ne kasvit, jotka sijaitsevat korkealla hyllyjen päällä kaukana muista kasveista. Mitä tästä opimme? Ei kannata sijoittaa kaikkia kasveja yhteen paikkaan liki toisiaan. Jos niihin tarttuu jokin tuholainen, se on sitten pahimmassa tapauksessa menoa koko porukalle.

Huiskupullojukka - sittemmin myös edesmennyt.

Eri ripsiäislajit syövät eri kasveja. Meillä esiintyvät, noin millin mittaiset, tummanruskeat ripsiäiset ovat vioittaneet pahiten juoruja, peikonlehtiä, köynnösvehkoja, rönsyliljoja, pennimuoria, hienohelmaa, traakkipuuta, käärmekaktusta, vuoripalmua, anopinhammasta ja pullojukkaa. Niitä on näkynyt myös ainakin flamingonkukassa, palmuvehkassa, viirivehkassa, kultapalmussa, ludisiassa ja joulukaktuksessa.

Olemme menettäneet aika monta kasvia, ja osa menetyksistä jurppii yhä. Äitini antamat vanhat komeat huiskupullojukat eivät selviytyneet. Pikkutaimesta kasvattamani vuoripalmu menehtyi. Vähän harvinaisempi aarnipeikonlehti, jonka sain pistokkaana kaverilta viime kesänä, meni myös, samoin rönsylilja- ja pennimuori-istutus. Olemme joutuneet myös dumppaamaan muut rönsyliljat, anopinhampaan, muratin, lasipalloon istuttamani pitsilehdet ja erilaiset juorut sekä ison joukon muita viime kesänä pistokkaina saatuja juoruja.

Anopinhammas - kuoli jo viime syksynä.

Pennimuori- ja rönsyliljaistutus - jouduttiin dumppaamaan tänä keväänä.

Ripsiäiset ottavat vallan usein syksyllä, kun keskuslämmitys tekee ilmasta niille sopivan kuivaa. Sumuttelemalla kasveja vedellä voi siis ennaltaehkäistä ripsiäisongelmaa, kuten myös hyvin monia muita tuholaisia. Ripsiäisiä voi torjua pesemällä kasveja säännöllisesti lämpimällä vedellä. Pahaa invaasiota ja isoa kasvijoukkoa ei kuitenkaan ole ihan kätevää lähteä hoitamaan pesutaktiikalla.

Luonnonystävä välttää torjuntamyrkkyjä, eivätkä perinteiset myrkyt edes tehoa ripsiäisiin kovin hyvin. Biologisella tuholaistorjunnalla sen sijaan voi saada nopeastikin hyviä tuloksia. Biotukselta voi tilata esimerkiksi ripsiäispetopunkkeja, jotka syövät ripsiäisten toukkia.

Petopunkit tarvitsevat kuitenkin selviytyäkseen melko korkeaa ilmankosteutta - huomattavasti korkeampaa kuin kerrostalohuoneiston talvinen sisäilma - joten sumuttelu on joka tapauksessa välttämätöntä. Kosteutta voi yrittää nostaa myös vaikkapa ilmankostuttimella. Me teimme niinkin ruman näköisen ratkaisun, että huputimme kasvit pariksi kuukaudeksi muoviin, jotta kosteus pysyisi niiden ympärillä.

Petopunkit tulevat valkoisissa paperipusseissa, jotka ripustetaan kasvustoon.

Olemme tähän mennessä tilanneet petopunkkeja jo kolme erää. Kullakin kerralla tilasimme kymmenen pussia, mikä oli juuri sopiva määrä, kun sijoittelimme kasvit ryppäiksi. Lisäksi tilasimme liima-ansoja, jotka nähtävästi keräävät jonkin verran aikuisia ripsiäisiä, kunhan ne vain sijoittelee käytännössä katsoen kiinni kasvin lehtiin.

Nämä torjuntakeinot näyttävät auttavan ripsiäisongelmaan ainakin jossain määrin. Pahiten ripsiäisten valtaamia kasvejamme punkit, sumuttelu ja liima-ansatkaan eivät pelastaneet, mutta vähän vähemmän vioittuneiden kohdalla tilanne näyttää nyt talven jälkeen jo taittuneen - vioitusta ilmenee yhä vähemmän, vaikka ötököitä välillä vielä näkyy. Tosin olemme myös huomanneet ripsiäisten levinneen joihinkin uusiin kasveihin vasta hiljattain.

Liima-ansat ovat keltaisia ja hyvin hyvin tahmeita. Niitä laittaessa saa varoa, etteivät tartu väärään paikkaan.

Talvella niitä muovilla huputettuja, petopunkkipussein ja liima-ansoin koristeltuja, riutuneen näköisiä kasveja päivittäin sumutellessa tuli välillä sellainen olo, että luovutan ja dumppaan kaikki, mutta kun torjuntaan oli jo laittanut rahaa, kuten myös kasvien hankintaan ja hoitoon aiemmin, eikä tiettyjen suosikkikasvien osalta varsinkaan haluaisi luopua toivosta, niin kyllä sitä jaksoi sietää. Onneksi tässä kesän tullen olosuhteet käyvät taas kasveille edullisemmiksi, joten uskallan olla varovaisen optimistinen.

Kaikki lisävinkit ripsiäisten torjuntaan otetaan ilolla vastaan!