Keskikesän valoisat, sinisenhämyisät yöt tuovat tullessaan tietyn levottomuuden tunteen, ihmeellisen vimman heittäytyä kokemaan jokainen hetki nopeasti ohi kiitävästä kasvun ja uuden elämän vuodenajasta luonnossa. Se kiskoo retkeilemään öisin, valvomaan kasteisia polkuja kulkien aina aamun sarastukseen. Valvo, seikkaile, elä mukana kuohuvassa, väkevässä, kaiken läpi virtaavassa kesässä!
Kesäöitä on kuitenkin liian vähän. Ne virtaavat ohi, hupenevat nopeasti, eikä yhteiskunnan päiväpainotteisen vuorokausirytmin vaatimuksien tahdissa elävä ihminen pysty antamaan niille niin paljon huomiota kuin haluaisi. Kun kuuman kesäpäivän jälkeen aurinko painuu mailleen maalaten taivaan liekehtivin värein, ja ilmaan hiipii yön viileä kosteus, on sääli, että pitäisi mennä nukkumaan.
Tänäkin kesänä minä sydämeni pohjasta toivon, että voisin viettää edes jokusen yön valvoen, oleillen lähellä kaikkea sitä, mikä saa minut vuosi toisensa perään rakastumaan sekopäisesti kesään - lintuja, puita, kosteaa maata, hämärässä tuoksuvia kukkia, korkeaa valoisaa taivasta ja sen peiliä, tummaa vettä. Pari pitkäksi venytettyä retki-iltaa on jo takana, mutta aamunkoittoon valvomisesta vielä haaveilen.
Jos olet lukenut blogiani pidempään, huomaat ehkä, että tämä teksti koostuu lainauksista viime kesien retkipostauksistani. Kuvat ovat myös vanhoja, lukuun ottamatta tuota viimeistä. Kun tänään halusin jälleen ryhtyä kirjoittamaan sanoiksi tunteita, joita tämä vuodenaika minussa herättää, havaitsin toistavani itseäni. En tokikaan ole vielä sanonut kaikkea kesäöistä, mutta juuri nyt koin, etten osaa muotoilla asiaani enää paremmin kuin olen aiemmin jo tehnyt. Niinpä päätin siteerata itseäni.
Lainaamani postaukset ja pari muuta, joissa retkeillään kesäöissä:
Kohti valoisia kesäöitä (22.5.2020)
Muistoja keskikesän öiltä (7.8.2019)
Kesäyöt, kirjoittamisen riemu ja blogihiljaisuus (8.6.2019)
Metsän varjoissa, yötaivaan alla (11.8.2018)
Valvon valoisia öitä (25.6.2018)
Kesäyö Rauvolanlahdella (15.6.2018)
On on kesä ja yö (eli lintubongausta saaristossa) (12.7.2017)
Kesäyössä (voi kohdata vaikka sohvatyynyn) (22.6.2017)
Hyvin muotoillut ajatukset eivät vanhene. Jokainen meistä toistaa itseään, ainakin jossain asiassa. Sehän kertoo selvästi siitä, ettemme ole tuuliviirejä, vaan pysymme mielipiteidemme takana.
VastaaPoistaKesäyöt ovat maagisen kauniita. Minäkin toistan itseäni kertomalla jälleen kerran kuulleeni sanonnan, että jokaisen ihmisen pitäisi valvoa vähintään yksi yö kesässä kokeakseen kesäyön kauneuden.
Totta. Kerran kesässä kannattaa valvoa. Tähän aikaan kesästä se ei edes ole kovin vaikeaa, kun aurinko nousee eteläisimmässäkin Suomessa jo neljältä. :D
PoistaMinäkin rakastan kesäöitä.Kuvailit niitä hyvin kauniisti.Ja upeissa kuvissasi laulavat yölinnut ja tuoksuu kesäyön lämmin kosteus.<3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaHienot kuvat ja kauniisti kirjoitettu!
VastaaPoistaKiitän. <3
PoistaVoi että miten hienot kuvat jälleen!
VastaaPoistaNyt olisi kyllä niin ihana, kun ei tarvisi jaksaa aamulla nousta töihin, vaan voisi suosiolla valvoa ja ihastella kaikkea kaunista. Nukun kuumassa ja valoisassa tavallistakin huonommin ja kauhuissani katselin tulevan viikon säätilaa, joka lupaa entistä kuumempaa. Toki ihana, ettei ole kylmää, mutta välimallin keli meiltä vissiin puuttuu.
Ihanaa juhannusta <3
Kiitos! Minulla on sama ongelma: kuumina öinä ei saa unta. Onneksi skippasin juhannuksen helteet Lapissa, missä oli tosi ok lämpötilat, mutta nyt edessä taitaa olla lisää aivan tuskallisen kuumia säitä.
PoistaKesällä ei tosiaan malttaisi nukkua ollenkaan, paitsi päivällä, ehkä. ;)
VastaaPoistaNimenomaan. :D
PoistaKesäyö innoittaa kuvaamaan ja kuvailemaan. Kiitos tunnelmapaloista.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaEilinen kommentti taisi eksyä jälleen bittitaivaaseen kuinka turhauttavaa.
VastaaPoistaNämä kirjoitukset saavat aina toivomaan, että olisi kesäkuussa lomaa, jotta voisi edes yhden yön valvoa vain auringonlaskusta nousuun. Mielellään vielä jossain veden rannalla ja kalliolla (eikä seurakaan useimmiten olisi pahitteeksi).
Taidan minäkin itseäni toistaa, kun sanon että ehkä toiseksi parasta kesäöissä on vaan ajaa lähes tyhjillä maanteillä auringonlaskuun, ihastellla maagisia aamu-usvia ja lopulta nähdä auringon jälleen nousevan. Ollaan muutama kerta ajeltu yötä vasten Pohjois-Karjalasta kotiin ja ne kerrat ovat kyllä jättäneet lähtemättömän vaikutuksen, jotain aivan sanoinkuvaamatonta.
Joooo, en tiedä, miksi sitä välillä käy, mutta saisi olla käymättä!
PoistaMäkään en ole tänä kesänä voinut vielä valvoa ihan kokonaista yötä. Tai no Lapissa toki, mutta siellä "yö" on näin kesäaikaan vähän kryptinen käsite, kun sitä ei varsinaisesti ole. Yhä siis pohdin, olisiko tässä ennen lintujen hiljenemistä ja öiden pimentymistä vielä jossain välissä sopiva hetki vuorokausirytmin tuhoamiselle. Yhä on joitain yölaulajia äänessä ja valoa riittää...
Mutta ne kesäyön autoilut, niin totta! Jos ei pääse valvomisretkelle, niin hyvänä kakkosena tulee kyllä yön yli autoilu. Plussaa, jos on sen verran hyvät unet takana ja/tai muuten rentoja päiviä, että jaksaa ajaa ilman mitään ahdistusta rattiin nukahtamisesta. Myös on kivaa, jos ajellaan sen verran isoilla teillä, että on pelivaraa eläinten kohtaamisen suhteen, ja hirviaidat ja -varoitusmerkit sopivasti. Sepä vasta on elämää.