Kapunkiviljelyn kesämuistoja: yhteenveto sadosta ja kokemuksista

Kaupunkiviljelypuuhat viljelylaatikoillamme kotilähiön metsikössä sujuivat menneenäkin kesänä eri mukavasti! Tämä oli jo neljäs kesä, jolloin kasvatimme satoa Turun laatikkoviljelyhankkeen kautta saaduilla, kaupungin maille sijoitetuilla laatikoilla. Kuviot ovat vuosien varrella vakiintuneet ja viljelystä on tullut mukavan tuttua ja helposti sujuvaa. Ohessa on toki myös alistuneesti tottunut raskaaseen veden kantamiseen ämpäreillä kotoa ylös mäelle sekä tietysti satovarkauksien riskiin.

 

Meillä oli tänä vuonna kaupunkiviljelmällämme perunaa (’Timo’), hernettä (’Kelvedon Wonder’), härkäpapua, ruusupapua, kesäkurpitsaa (ostettiin taimina), kirsikkatomaattia (ostettiin taimina), lehtikaalia, mangoldia, lamopinaattia ja baby-pinaattia, korianteria, rukolaa ja lehtisalaattia. Viime vuoden lipstikka, ruohosipuli ja parsa talvehtivat ja olivat mukana kuvioissa tänäkin kesänä. Lisäksi joukossa oli sekalainen valikoima kukkia, joista osa oli myös syötäviä lajeja, vaikka niitä vähän vähemmän käytettiin ravinnoksi. Kaikki lajit olivat vanhoja tuttuja. 

 

Yrttiosaston talvehtijat toukokuussa

 

Meillä on neljä viljelylaatikkoa, joista kaksi on matalia, yhden lavakauluksen korkuisia, ja kaksi syviä, kahden lavakauluksen korkuisia. Matalissa olemme kasvattaneet salaattia ja muita pienijuurisempia kasveja. Viime kesinä toinen matalista laatikoista on ollut pienoiskukkaniittynä. Tänä vuonna kylvimme siihen Niittysiemenen kotimaisista lajeista yhdisteltyä seosta, josta toivoimme ainakin jokusen kukan kukkivan jo tänä kesänä. Paransimme maata niittykukille edullisemmaksi sekoittamalla siihen hiekkaa.

 

Niittylaatikkome kehittyikin kesän aikana jännittävästi. Pintaan puski sekalaista apilaa ja keto-orvokkia, joista ainakin osa taisi olla niittysiemenistä. Sitten tuli viime vuodelta itsekseen kylväytynyttä hunajakukkaa, jokunen ruiskaunokki, oletettavasti viime vuonna kylvetty mutta itämättä jäänyt tarhaneito ja yllättäen myös pari mangoldia, joista pääsimme keräämään satoa. Lopulta kukkimaan nousi yksi mystinen niittykukka, jota emme tunteneet. Maahan ilmestyi myös monivuotisten niittykukkien lehtiruusukkeita, joista toivottavasti tulee kukkia ensi vuonna.

Ruiskaunokki syyskuussa

 

Koko viljelykeitaamme heinäkuussa (oikeassa laidassa vähän naapurin laatikon reunaa)

 

Kylvimme muiden viljelmien sekaan myös samettikukkia, kehäkukkia ja krasseja auttamaan tuholaistorjunnassa, houkuttelemaan pölyttäjiä, tarjoamaan mahdollisuutta kukkien keräämiseen vaikkapa salaattien koristeluun sekä tietenkin myös silmäniloksi. Vaikka suorakylvimme kaiken touko-kesäkuun taitteessa, silti ne ehtivät mukavasti kukkia. Samoin suorakylvimme auringonkukkia toiseen syvemmistä laatikoista, ja nekin ehtivät tänä kesänä kukkia hyvin.

 

Perunoita kasvatimme taas laatikoiden ulkopuolella suoraan multasäkeissä, sillä viime vuonna se toimi hyvin. Niin toimi nytkin. Nostimme sadon elokuussa ja sitä tuli suhteellisen paljon ottaen huomioon, että kasvatussäkkejä oli vain neljä. Perunasadon korjaaminen kasvatussäkeistä on tosi kätevää, kun ei tarvitse möyhätä summan mutikassa maata arvaillen, miten syvältä niitä perunoita mahtaa löytyä.

Perunat kasvatussäkeissä heinäkuussa

 

Muutenkin satoa tuli ihan hyvä määrä. Lehtikaali oli taas menestys siitä huolimatta, että jotkin toukat nakersivat alkukesästä lehdet pitsiksi, ja sadon kerääminen oli vähän ällöttävää, kun toukkia sai heitellä kuormasta. Härkäpapu ja herne oli myös tuttuun tapaan satoisia. Ruusupapuja saatiin muutama. Parsaa söimme kokonaiset kaksi nuppua keväällä, mutta hyviäpä olivatkin. 

 

Osa yrteistä jäi vähän muiden kasvien alle piiloon, eivätkä olleet niin satoisia. Lamopinaatti ei menestynyt, mutta baby-pinaatti sentään kasvoi. Lehtisalaattia ja etenkin rukolaa tuli kerättyä vähän turhan vähän ennen kuin ne ehtivät jo kukkimaan. Kesäkurpitsaa saatiin hyvin. Jo toista kesää peräkkäin kirsikkatomaatit menestyivät avomaalla ja tekivät kohtuullisesti satoa.

Matalan viljelylaatikon kasveja heinäkuussa

 

Härkäpavut

 

Rikkaruohojen kanssa ei ole missään vaiheessa ollut juuri ongelmaa. Keväällä ollaan nyhdetty pois ne rikat, jotka ovat ehtineet ottaa ennen suorakylvöjä sen verran etumatkaa, että pitää tehdä tilaa viljelykasveille. Nämä ovat tyypillisesti suolaheiniä, jotka periaatteessa ovat myös hyötykasveja. Kunhan viljelykasvit ovat päässeet vauhtiin kasvussa, ne ovat peittäneet maan pinnan niin tehokkaasti, ettei seassa ole ollut enää juuri sijaa rikkaruohoille. Kannattaa tupata kasvimaa niin täyteen, ettei sekaan mahdu mitään ylimääräistä!

 

Täyteen ahtaminen helpottaa myös kastelua. Heti kun kasvusto peittää maan pinnan, kosteus pysyy paremmin mullassa, eikä haihdu päivän paisteessa. Ei sillä, etteikö veden kantamisessa olisi joka tapauksessa riittänyt työtä kesäkuun helteillä. Onneksi loppukesä oli vähän epäkavaisempi, joten urakka helpottui, kun saatiin säännöllisesti sadetta.

Upea itsekseen kylväytynyt mangoldi

 

Tuholaisia oli kesän mittaan jonkin verran, mutta ne eivät onneksi vieneet suuremmin satoa eivätkä pilanneet puutarhuroinnin iloa. Lehtikaaleja nakertaneiden toukkien lisäksi oli joitain pikku ötököitä, jotka söivät reikiä salaattiin. Etanoita tai kotiloita meillä ei onneksi juuri ole näkynyt, mutta yhden kookkaan ukkoetanan löysimme tänä kesänä ja kuljetimme pois.  

Keväällä multaa kääntäessämme löysimme melkoisesti turilaan toukkia. Nehän syövät kasvien juuria. Kaivoimme vähän matkan päähän metsikköön kuopan, johon kuljetimme toukat jatkamaan elämäänsä luonnonkasveja syöden. Aikuisetkin turilaat käyttävät kasviravintoa, mutta en ole ikinä kokenut niistä haittaa. Päinvastoin ne ovat mielestäni veikeitä ja kiehtovia ötököitä, joiden pörräilyä puiden latvuksissa on kiva tarkkailla kesäöinä ikkunasta. 

 

Heinäkuussa viljelyksillemme asettui asumaan hepokatti. Kun kannoimme vettä iltahämärällä, siellä se siritti äänekkäästi. Tunnistimme kookkaan vihreän sirittäjän lehtohepokatiksi. Sitten yhtenä elokuun iltana huomasimme sen saaneen seuraa. Kaksi lehtohepokattinaarasta oli ilmestynyt paikalle. Oliko sirittäjämme hurmannut laulannallaan peräti kaksi naarasta? Joka tapauksessa pian tämän jälkeen siritys hiljeni. Lehtohepokatitkin syövät hyönteisravinnon ohella kasveja, mutta ei tätä kaveria halunnut häätää viljelyksiltä, sillä se toi ihanaa ääntä ja tunnelmaa loppukesän pimeisiin iltoihin.

Auringonkukat syyskuussa

 

Syksyllä kukkivat auringonkukat olivat täynnä kimalaisia ja muita pörriäisiä viettämässä eläkepäiviään ennen kuin niiden oli viilenevien säiden myötä aika kuolla. Tulen jotenkin surulliseksi aina niitä katsellessa, vaikka tottahan toki kaikkien on joskus kuoltava ja yksi kesä on kimalaistyöläisen luonnollinen elämän kesto - puhumattakaan loppukesällä syntyvistä kimalaiskoiraista, jotka eivät elä kuin jokusen hassun viikon. Tässä vaiheessahan uudet nuoret kuningattaret olivat jo matkalla talviunille herätäkseen ensi kesänä perustamaan uusia pesiä, joten parempi vain suunnata ajatukset siihen, elämän jatkumiseen.

 

Viljelylaatikoiden syysaskareet ovat vielä viimeistelemättä. Pitäisi keräillä kukkineiden kasvien siemeniä talteen ja kääntää maa ennen kuin se jäätyy. Tänä syksynä emme voi viettää kekriä perinteisen suurieleisesti juhlien, mutta ollaan kuitenkin varattu kalenteriin päivä pienen pienelle kekrijuhlalle, ja se toimii taas hyvänä takarajana viimeisten viljelyaskareiden valmiiksi saattamiselle.